Raskaus ja liikunta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja heili
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tiiän myös ihmisiä, jotka on ratsastanut koko raskauden... Välillä tuntuu, et jos noita suosituksia noudattaisi, niin pitäis kääriä ittensä kuplamuoviin ja desinfioida kaikki ruuat.

Raskaus ei oo sairaus.
 
Osittain samaa mieltä Merivesivärin kanssa. Mutta niin... Itse oon harrastanut nyrkkeilyä, ja sitä en kyllä jatkais. Mut kaikki perusturvalliset lajit, älkää ihmeessä lopettako treenaamista jos vaan jaksatte jatkaa... Eikä kannata pelästyä jokaista tuntemusta, mut tietenkin kropan mukaan. Jotkut pystyy treenaa kovemmin, joillekkin kävely riittää. Mut ei todellakaan kannata kaikkea lopettaa.

Ite yritän jaksamisen mukaan ottaa salitreenin takas elämään nyt tammikuussa, taustaa löytyy, niin uskaltaa alottaa. :-)
 
Voihan kunto ja olot antaa periksi ratsastaa, mutta auta armias jos tiput selästä.. siinä sitä sit ollaan ihmettelemässä et kuis kävi. En siis käärisi itseäni pumpuliin, mutten myöskään uhmaisi suosituksia. ☺
 
Mä niin odotan et jaksaisin liikkua, tai siis saisin itseäni niskasta kiinni... Normaalisti käyn kuntosalilla, lenkkeilen (kävellen) ja käyn vesijuoksemassa. Nyt reiluun viikkoon en ole tehnyt mitään. Niin väsynyt ja huonovointinen ollut. Sain just uuden saliohjelmankin missä otettu raskaus huomioon. Nyt tarvis vaan päästä kiinni rytmiin. Tekis varmasti voinnillekkin vaan hyvää, vois auttaakkin tähän väsymykseen. Ei vaan meinaa saada itteensä liikkeelle kun veto niin pois kokoajan ja huono olo... :/ jospa se tästä...

7+0
 
Moony: Toi on niin totta. Tänäänkin melkein itkua vääntäen raahauduin salille. Mut kun valmentaja venaa siellä, niin kova kynnys perua, etenkin mun jääräpäisyydelläni. Viis kertaa ois siis tarkoitus tällä viikolla jaksaa. Valmentaja toki tietää raskaudesta ja osaa ottaa sen huomioon. Mä vaan tiedän sen, että jos annan omalle ololleni ja väsymykselleni periks, makaan koko päivän sängyssä ja kurjaa sekin on.
 
Merivesiväri, hyvä sinä! :) sepäse, eikä se olo tosiaan kotona neljän seinän sisällä parane. En meinaa sen enempää soimata itseäni siitä mitä jaksan ja kuinka paljon, kunhan pääsis edes vähän liikkeelle. On se sitten sali tai kevyt kävelylenkki niin varmasti piristäis. Helppo se on täältä sohvalta kirjotella ;) mutta kyllä mä nousen!
 
moony sanoi:
Merivesiväri, hyvä sinä! :) sepäse, eikä se olo tosiaan kotona neljän seinän sisällä parane. En meinaa sen enempää soimata itseäni siitä mitä jaksan ja kuinka paljon, kunhan pääsis edes vähän liikkeelle. On se sitten sali tai kevyt kävelylenkki niin varmasti piristäis. Helppo se on täältä sohvalta kirjotella ;) mutta kyllä mä nousen!
Click to expand...
Tsemppiä! Mähän sain neuvolassa vähän mainintaa kyllä tästä mun treenitahdista, kun syöminen kuitenkin on mitä on... Ja että pitäis sitä kroppaa kuunnella. Mielestäni mä kuuntelen kyllä, koska tiedän, että kotona makaaminen ei oo mulle hyväksi henkisesti eikä fyysisesti.

Mulla tietysti myös se, että oon lomalla ens kuun puoliväliin asti, eli mulla on mahdollisuus treenata aamulla ja tehdä kuolemaa loppupäivän :D
 
Mä oon salihullu tai ainakin olin joskus :woot: sohva voitti tänäänkin kun väsytti ja päätä särki. Huomenna menen salille tekee selkä+habat, ihan varmana menen. Nyt kun on vielä uusi 4-jakoinen ohjelma..

Viimeksi salilla tein tappojalkatreenit. Mietin vasta treenin jälkeen, et kannattaakohan sitä ihan kauheen kovaa treenata. Mut olo oli hyvä treenin ajan, tarkoitan siis ettei tuntunut muuta kuin hetkellistä treenikipua ym. Yleensä taipumus on vetää salilla kunnolla tai sit ei ollenkaan :happy3 salia oon harrastanut yli 3 v.

Olin ilmoittautunut 10 vk naisten kuntonyrkkeilyn peruskurssille, mutta olen miettinyt pääni puhki, että pitäisikö perua koko homma. En ole harrastanut lajia, ainoastaan kokeillut pari kertaa ja siitäkin on pari vuotta aikaa. Kysyin tätä neuvolassa eivätkö oikein osanneet suoraan sanoa vaan "omien tuntemusten mukaan ".
 
Mulla kans reilut kolme ja puoli vuotta salitreeniä takana. Sillä aikaa rakennettu ennen 45-kiloseen tyttöön 20kg lihasmassaa.

Lisäks harrastanut kiipeilyä ja tankotanssia, mut ne on nyt tosiaan saanu vähän jäädä. Pelkään, että putoon seinältä.
 
Kateellisena luen kuinka pystytte liikkumaan aika normaalisti vieläkin.
Mulla menee jopa muutaman kilometrin hitaasta kävelystä alavatsa niin kipeäksi että itkettää. Kuitenkin tottunut kävelee n. 10 km reipasta vauhtia.. :-( jospa se olisi vain alkuraskauden ongelma.
Koiran pidempi ulkoilutus on siis nyt miehen tehtävänä..
Uinti on toinen mistä tykkään. Mutta en nyt oo uskaltanut käydä uimassa noiden ylimääräisien vuotojen takia. :-(
Musta siis tulee varmaan läskipallo jos ei tilanteet yhtään parane. :|
 
Mä oon kanssa aika kova liikkumaan, ihan liikunnalla pudotin 9 kuukaudessa edelliset raskauskilot ja vielä lähes kymmenen kiloa siihen lisäksi.

Harmillisesti jouduin jättämään treenaamisen (päivittäin "7 minuutin treeni" 1-2 krt) muutama viikko sitten, kun se aiheutti kipuja vatsaan, enkä ole enää kuin lenkkeillyt tunnin päivässä ja tehnyt askelkyykkyjä, punnerruksia ja olojen mukaan vatsalihaksia. Nyt ajattelin kokeilla päästä "ruotuun" joulumässäilyn jälkeen ja aloittaa taas tehokkaat treenit, mikäli kroppa antaa myöten :). Kilon onnistuin keräämään joulun aikaan, eikä painon olisi tarvinnut vielä nousta grammaakaan, kun mennään vasta rv 8+4 :P.
 
Yhden raskauden kokemuksella älkää lannistuko. :) itsellä meni juuri eka kolmannes kävellessä ja satunnaisilla sali käynneillä. Sitten helpotti ja pystyin urheilemaan aika normaalisti omaa kehoa kuunnellen. Salia pystyin harrastamaan loppuun asti ja vieläpä ennen synnytystä edeltävänä päivänä painot heilui kivuttomasti :D Ehdottomasti kannattaa jumpata keskivartaloa ja ylläpitää kuntoa. On huomattavasti kivempi synnytyksessä punnertaa sitä pientä ihmettä kun on lihakset kunnossa :D tietysti jokainen raskaus on niin erillainen mutta jos olet urheilut ja raskaus sujuu normaalisti ei pitäisi olla esteitä ellei lääkäri määrää muuta. ;)
 
Samaa mieltä kun Zuzanna, ei kannata lannistua jos nyt ei liikunta maistu tai siihen ei kykene. Mulla taas ensimmäisessä raskaudessa ensimmäinen kolmas meni hyvin treenaten ja toinen kolmannes kokoajan lepäillen, kun hitaasta kävelystäkin tuli supistuksia. Sitten viimeisessä kolmanneksessa tuntui kun ei raskaana olisikaan ja pystyi taas mitä vaan :grin. Mulla on kuntotramboliini kotona ja siinä tulee "juostua" lähes päivittäin ihan oman olon mukaan. Lihaskuntotreenaamista teen sen mukaan mikä milloinkin tuntuu hyvältä. Näin toki tein jo ennen raskautta :grin. Teen aina treenit /joogat yms kotona, että ei sitten harmita jos joku kerta ei onnistukkaan tai huvita. Ja ajattelen aina, että parempi se on treenata sen 20 minuuttiakin kun ei mitään :).
 
Täällä myös täytyi vaihtaa gogo:n kuntosalilta liikuntakeskuksen koska koen nyt tarvitsevani monipuolista liikuntaa kuntosalin ohella. Huomasin kaveristani joka vuosi sitten tuli ranskaksi ja katkaisi heti salijäsenyydensä "koska ei mukana pysty mitään tekemään".. Noh kyllä se järki hänellekin puhui myöhemmin että olisi pitänyt jatkaa jumpissa ja salilla käyntiä sillä selkä ei varmasti olisi niin kipeä ja kroppa väsynyt.. Niimpä aion itse hyötyä mahdollisimman paljon liikunnasta sillä ei se ainakaan pahaa voi tehdä. :-) oma personaltrainerini sanoi että pilateksesta suosittelee Hot pilatesta ja omien tuntemusten mukaan myös tanssillisia ja kehonhuolto ryhmäliikunta tunteja.
 
Piiu, mulla sama homma :/ Lyhyet kävelylenkin koiran kanssa, kummenpaan ei kykene kun alkaa alamahassa juilia. Sitä jomottelee ja semmonen paineen tuntu on melkeen koko ajan läsnä muutenkin. Tähän mennessä ei oo syytä vielä löytyny, kohta koko "tulehuspaketti" otettu, että ehkä toiset vaan on herkempiä kohdun kasvulle...
 
Jännähän se on kun ei poikien aikaan ole ollut tälläistä.. Toki siitä on aikaa jo niin kauan että kroppa on muuttunut sen jälkeen useastikin.
Se on vaan harmillista ettei voi liikkua normaalisti, mutta toivossa on hyvä elää että jospa helpottaa kunhan päästään eteenpäin tässä raskaudessa..
 
Kovasti tsemppiä kaikille liikunnan kanssa! Aina ei oo helppo lähteä sohvalta, mutta harvoin se harmittaa kun lähti :) Kannattaa myös muistaa, ettei liikunnalla ole todettu olevan mitään tekemistä keskenmenon kanssa. Toki omaa kehoa kuunnellen, kunhan ei liikaa kuuntele sitä kun mieli huutelee sohvan nimeä :)
 
Me käydään miehen kanssa pitkillä kävelylenkeillä ja salilla. Salista oli itse asiassa vähän taukoa mut nyt aloitettiin uudestaan kun saatiin tietää raskaudesta. Neuvolantätikin kannusti ja sanoi että omaa kehoa kuunnellen saa näin alkuvaiheessa tehdä mitä vaan ja sit myöhemmin huomaa kyllä milloin vatsarutistukset ja vatsallaan tehtävät liikkeet kannattaa jättää pois. Me ei olla mitään himoliikkujia mutta mä haluan ehdottomasti saada keskivartalon ja selän lihakset parempaan kuntoon ennen loppuraskautta ja vauva-aikaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top