Raskaus ja eläimet

Nii ja sen vielä lisään että miten se sun mies tulevaisuudessa voi lapsen kakka vaipat vaihtaa jos ei kissan hiekka laatikkoo voi siivota??? Anteeks nyt tää mun avautuminen...
 
Siis käsitykseni mukaan... kun kissat on minun niin hän ei sitten niistä vastuussa ole ja jos minä en pysty
itse huolehtimaan,kuten laatikkoa siivoamaan, ne pitää antaa pois jo tässä vaiheessa.. :sad001 Mikä lie miehelle tullut, ennen tuntui niin tykkäävän kissoistani ja nyt olisi samointein niitä pois antamassa, samoi hermoilee heti jos kissa hyppää esim. sohvalle, vaikka ennen antoi sylissäkin nukkua.. Vaikka kuinka olen yrittänyt selittää niin mikään muu ei tunnu kelpaavan kuin se että annan ne pois.
 
Meillä on kaksi kissaa ja yksi iso sekarotuinen 1-v uroskoira. Mies hoitaa kissojen hiekkalaatikkojen vaihdon, tosin vastentahtoisesti. Vanhempi kissoista,7-v, tuli ennen plussausta nukkumaan yöksi päälleni ja on jatkanut sitä tämän 9 viikkoa. Aikaisemmin ei ole sitä tehnyt. Kai se jotain on vaistonnut.
Pyysin ekalla neuvola käynnillä erikseen labroihin toksoplasmoosin vasta-aine määrityksen. Minulla on ollut aina kissoja, joten olisi kiva tietää, olenko sairastanut sen aikaisemmin. Terkkari ei ainakaan laittanut vastaan pyyntöön. Onko kenelläkään teillä määritelty sitä?
Koira hoidetaan yhdessä. Minua se tottelee muutenkin paremmin, kun olen käynyt pentukurssit ja tokot sen kanssa. Ajateltiin varmuudelta leikkuuttaa se, että säntäilyt narttujen hajujen perään vähenisi. Ehkä loppuraskaudessa liukkaiden kelien koittaessa mies saa ottaa enemmän vastuuta ulkoilutuksesta.
Ensimmäinen lapsi tulossa, niin en osaa sanoa miten koira tulee suhtautumaan. Kyllä se ainakin nyt tuntuu olevan varovaisempi minun kanssa.

Niin...jos mieheni edes yrittäisi ehdottaa kissoista luopumista, vois hän olla pian se, kuka etsisi uutta kotia :D
 
Lily91: On kyllä todella harmittava tilanne että sun miehellä on tollanen asenne kissoja kohtaan.. Ja se kin on mun mielestä ihan tyhmää että jos kerran parisuhtessa eletään ja ollaan perustamassa perhettä nii ei oo mitään sun ja mun eläimiä vaan ne on yhteisiä perheen jäseniä josta kumpi kin on vastuussas yhtä paljon.. Toivottavasti se jossain vaiheesa ymmärtäis sun parasta :Heartred

Dalila: Mulla kin ollu kissoja koko mun ikäni niin täytyy kysyy ekassa neuolassa että jos ne multa kin ottais sen toksoplasmoosin vasta-aine määrityksen ihan vaan varmuuden vuoks että kaikki on hyvin :)
Meijän toisella kissalla on diabetes nii hoidan pääasiassa sen ruokailut ja lääkityksen (paitsi yövuoroilloin) kun en oo kotona sillon.. Ja koira kin hoidetaan yhdessä aina kun vaan on mahdollista.. Just puhuttiin talvesta mun miehen kaa ja se anto mulle jo kiellon että talvella sit kun on lunta ja likastanii en saa lenkittää koiraa..
 
Tuo toksoplasmoosi on sikiölle vaarallinen jos odottava äiti sairastaa sen ensimmäisen kerran raskauden aikana. Ois kyllä helpotus meidän arkeen jos vois vaihtaa itsekin hiekkalaatikoita.
Katsoin joskus jonkin BBC:n pätkän aiheesta. Oli melko kiinnostava juttu.Toksoplasmoosia kantavat hiiret olivat varomattomampia ja uhkarohkeampia kuin "terveet" hiiret ja näinollen tekivät itsestään alttiimpia kissojen saalistukselle. Näin toksoplasmoosi loinen, virus (?) pääsi paremmin leviämään kissan ulosteen kautta.
Dokumentissä oli tutkittu auto-onnettomuuteen joutuneiden ihmisten vasta-aine kantoja ja muistaakseni jollain 75% oli toksoplasmoosin vasta-aineita veressä.
 
Lily, oho minkä sammakon miehes on suustaan päästänyt... Täällä vaikka kissat onkin mun ni mies on (pitkin hampain) suostunut kissanhiekat putsaamaan... Mut että luopua pitäis?! Mä sanoin miehelle et jos tämä tirriäinen on niin allerginen ettei hengitys kulje niin sit luopuminen on pakko, mut muuten ei tuu puheeksikaan. Ei se lapsi niihin karvoihin tukehdu :) ei siitä haittaa ole mikäli lapsi ei oo niin allerginen et henki ei kulje (mulla oli pienenä kovakova allergia, meni kouluikään mennessä ohi)… Jos neuvottelet semmoisen diilin, että jos lapsi on kovin allerginen ni sit tietty mut jos ei niin kissat on ja pysyy. Ei tuosaa tilanteessa enää kompromissiakaan ole, ellei mies halua ulkoruokintaan :wink
Ja miehelles voisit selittää että se ei oo syy ettet sä vaan halua, vaan kyse on sun ja lapsen turvallisuudesta kissanhiakkalaatikon putsaamisessa.

Dalila, mä meinasin jossain vaiheessa kysäistä, unohtu nyt ekalla kerralla pyytää lähete siihenkin. Kiinnostaa kyllä tietää itseäkin :)

Sent from my HUAWEI P6-U06 using Vau Foorumi mobile app
 
Täältä perheestä löytyy 5 liskoa (leopardigekkoja) ja kaksi käärmettä (viljakäärmeitä molemmat). Täytyypä sanoa, että eipä nämä eläimet lotkauta ajatustakaan odotanko vaiko enkö :D Liskot ovat yhtä seurallisia kuin aina ennenkin. Haluaisivat temmeltää terraario ulkopuolella aina kun vain on mahdollisuus :) Käärmeet taas tykkäävät olla omissa oloissaan kuten aina ennenkin :) Jatkossa kun lapsi kasvaa, niin terraarioihin on laitettava lukkoja sekä muita varmistuksia, että ovet pysyvät aina kiinni, vaikka lapsi yrittäisikin niitä availla :)
 
Nostanpas tätä keskustelua taas..

Ootteko nyt huomannu muutoksia lemmikeissä raskauden edettyä?

Minä en ole koirissani muutoksia huomannut, mutta itseä on alkanut jo surettaa, miten paljon niiden elämä tulee muuttumaan. Meille on siis tulossa ensimmäinen lapsi ja tähän mennessä koirat ovat saaneet paljon huomiota. Minun ja koirien jokailtainen rutiini on katsoa telkkaa sohvalla. Minä kyljelläni, nuorempi koira ihan kiinni minun polvitaipeessa ja vanhempi kainalossa kuono minun käden päällä. Ainoita herkistymisen paikkoja ultrien lisäksi raskauden aikana on ollut, kun mietin koirat vieressä, että onko minulla vauvan tultua vielä aikaa tähän?? Ja mahtuuko mein vanhus kainaloon, kun maha kasvaa? Ja pelkään sitäkin, että muuttuuko minun suhtautuminen koiriin vauvan tultua, kun olen nähnyt useita tapauksia, joissa koirasta on lapsen tultua luovuttu, kun siihen on kyllästytty. En voi kuvitellakaan, että minulle kävisi niin ja luopuisin näistä kahdesta, mutta silti mietityttää.
 
Meiän koiralla oli just juoksut niin se on niistä jäänyt vähän alakuloisen oloiseksi. Ei se raskauden takia ole enää muuttunut, ihan yhtä pöljäilijä lenkillä ja leikkiessä :D Meille on kans eka lapsi kyseessä ja ainoo mitä oon surru on se, et jos tää lapsi onkin allerginen. Sit en tietäis kuinka kestäisin... Mut uskon lujasti että koira sopeutuu uuteen elämäntilanteeseen ja saa jopa enemmän rakkautta ku ennen niissä hormonimyrskyissä mitä lapsi aiheuttaa. Uskon siihen teidänki tapauksessa Teetu :)
 
En usko että sulla suhtautuminen koiriin muuttuu, kerta mietit noin tunteella jo nyt. Itselleni ainakin koirasta tuli vielä tärkeämpi vauvan syntymän jälkeen. Ja esikoisen kanssa kun tulin laitokselta niin lähdin samantien koiraa pienelle lenkille viemään, tuntu jostain syystä tärkeälle. Ja mulle koira tärkeä just siks, et se on se joka on mun kanssa kotona 24/7, se tuntee mun lapset ja on kasvanut niiden kanssa. Lapset 7 ja 5vee, koira 10v. Nyt on koirakin tajunnut että taas mammalla pulla uunissa, ja änkee mun syliin mahaa vasten, niin että tuntee vauvan liikkeet. :) Hieman vetää mun mielen harmaaks että meidän hauva sairas, ja voi olla että ei elä enää kauaa. Pahin ois että joudun sen viedä lopetettavaks viimesilläni, tai just synnyttäneenä.. :sad001
 
Uskotaan näin! Ja toki koirat tulee nauttimaan jo siitäkin, kun en sitten käy töissä ja olen enemmän kotona. Yhteistä aikaahan on siis jopa enemmän kuin nyt :wink

Minäkin oon (tietenkin) surru myös allergiaa, mutta uskon, että koirille altistuminen syntymästä lähtien auttaa. Vauvan huone rajotetaan koirilta pois ja meidänkään makkarissa koirat ei oleskele. Allergiapelko on itseasiassa ollut suurin syy miksi lapsihaaveita on siirretty tähän asti..
 
Meillä on 4 kissaa ja 2 koiraa, kaikki poikia. Aidattu tontti ja omakotitalo niin koirat on helppo ulkoiluttaa. Mä hoidin kissanhiekat kertakäyttöhanskoissa ja hengityssuojain naamalla tohon puoleenväliin asti, mutta sitte alkoi käymään liian raskaaks noiden astioiden kanssa kyykkääminen niin mies hoitaa ne nyt. Eikä ole mitään soraääniä edes tullut. Totesiki vasta, että ei se nyt iso homma ole... Ollaan siis oltu 10 vuotta yhdessä ja kissoja koko ajan jotka mä olen hoitanut. Alkuraskaudessa hauvat vissiin vaistos jotain kun ne mökötti mulle aika pitkään, mutta nyt ollaan taas halikavereita. Toinen koira on sellanen blondi höppänä ja aika arka ja toisella taas kova vahtivietti ja tykkää paimentaa. Kilttejä ku mitkä on koko karvainen lauma, mutta aikahan se näyttää miten vauvaan suhtautuvat. Ainakaan kyläilevät vauvat ei oo kissojen mielestä ollu pelottavia. Koirien mielestä vauvat on vaan outoja, vähän haistellaan ja sitte luikitaan omalle paikalle :grin
 
Eihän se mies tule välttämättä vaihtamaan niitä kakkavaippoja :wink
Mun kaverilla on 5v ja 2v pojat ja isä ei ole koskaan vaihtanutkummallekaan vaippaa,eiriisunut/pukenut eikä syöttänyt....jokainen taaplaa tyylillään...vaik ite en moiseen suostuiskaan :)
 
Meillä kissoista on tullu ihan rakkauden kipeitä :) Koiran takia pelkään, et joudun luopuun siitä jos ei rauhotu. Tosta tuu mitään, et se hyppii vasten ja näykkii. Ja jotenkin tuntuu et se stressaa muutenkin jo näistä meijän muksuista.
 
Mä en oikee tiiä mitä ton koiran kans tekis. Esikoisesta oli tosi suojeleva ja kyl edelleen mut ei niin paljoo. Siinä ei sen suhteen oo mittä ongelmaa Nyt sitte toi koira on alkanu hyppii mua vasten ja riuhtoo hihnas ja muutenki on hirvee häsläri :/ sitte täs yks päivä oli tuttu vauvan kans mun äitil kyläs ni vauva ku itki ni koira tärisi ja vinku ja kallisteli päätään. No sitte tuttu halus paijaa koiraa ni päästin irti ja tuttu hetken silitteli..sit tapahtu jotain. Koira meni makkariin mis vauva oli jo hiljaa ja rauhallinen. Reaktio koiralta oli ylllätys..painu alas, nosti niskakarvat pystyy ja alko murisee vauvalle ja ja sen voin sanoo että pelosta ei ollu kyse. Sen verran hyvin koirani tunnen !
Ja nyt oon ihan hakoteil mitä tekis..koira on meille ja varsinkin jannalle tosi tärkeä, ollut ihan pienestä asti ja koirasta on ollut paljon myäs terapeuttista apua..
Mut taas entä jos ei hyväksy vauvaa..
Hirveen suruista aatella koko asiaa :sad001
 
Erika mä ymmärrän sua hyvin.
Mä jouduin esikoista odottaessa luopuun koirasta, kun alkoi niin suojelevaksi ettei päästänyt ketään enään mun viereeni. Tosin kavereiden lapsista se tykkäs ihan hirveesti, mutta en uskaltanut ottaa riskiä. Kävin sitten kattoon vauvan kanssa koiraa ja sehän ei sietänyt yhtään sitä, joten luopuminen oli oikea ratkaisu silloin.
Saas nähä mitä tän nykyisen koiran kanssa käy, tosin sekin on viellä kakara vasta 1,5 vuotias.
 
Meidän perheeseen kuuluu 3 kissaa ja kaksi koiraa. Miehelle mahdollisesti työnpuolesta tulossa viellä kolmas koira. Yksi kissa käyttäytyy hassusti ja haluaisi nukkua aina mahan päällä :D on niin pirun iso ja painava että ei aina oikein tunnu kivalle (yli 5kg). Ja jos tämä kissa herra ei pääse mahan päälle niin käy sen viereen nukkumaan.

Hauskin osuushan on että tämän kissan ei suinkaan pitänyt viihtyä vieressä/sylissä nukkumassa :) (ei siis ole ollut meillä aina) Koira ikää 6-vuotta kun tuli minun kanssa samaan talouteen kiintyi älyttömän nopeasti ja nyt seuraa ennemmin minua kuin miestäni ja lähes joka paikkaan.. tulee joka yö viereen nukkumaan (siis minun eikä miehen)... En tiiä onko tää normaalia :D !
 
Meilläkin pieni koira ja 2 kissaa...toinen kissoista on 13v ja oon sen saanu aikanaan,kun se oli 1v :) se on joka odotuksessa hakeutunu masun päälle nukkumaan.

Mun vanhimman pojan vauva-aikana kävi hassu juttu ton kisun kans..meillä oli silloisen miehen kanssa sileäkarvainen noutaja ja tuo kisu..vauva oli sen ikäinen että köllötteli lattialla peiton päällä eikä osannut liikkua mihinkään suuntaa.istuttiin miehen ´kanssa sohvalla,vauva oli lattialla,koira makasi lattialla miehen jaloissa ja kisu oli takan päällä.yht'äkkiä vauva alkoi itkeä ja kisu ilmeisesti oletti koiran tehneen jotain,vaikka haukku oli lauhkea kuin lammas ja suht kaukana vauvasta jne.Kisu hyppäs takan päältä ja isku hampaat koiran takamukseen...koira yritti ulisten karkuun ja mies yritti saada kisua irti...tuon jälkeen kisu oli aina vauvan lähellä,jos vauva oli sitterissä tai lattialla ja vahti että koira pysyy kaukana :)
 
Kissat :Heartred

Mun kisu 15v on ruvennut tuleen kainaloon, mutta se saattaa olla jotain muutakin kuin raskaushormonia. Sillä on ollut syömisongelmia (=ronkeli) pidemmän aikaa ja nyt on vähän helpottanut eli vireystilakin on parantunut. Ostan sille kyllä nykyään niin kalliita ruokia, että onkin paree syödä!

Pitää pitää hyvää huolta siitä, kun viimeksi kun saman taloon tuli vauva 12,5 vuotta sitten, kissi joutui lähtemään. Mun onnekseni tosin, kun otin sen tilapäiseen hoitoon :wink
 
Nyt tänään tuli mieleen, et onko tässä enää mitään järkee. Koiralla eroahdistus ja vaikka se on teljetty porteilla eteiseen, niin aina se jostain jotain löytää mitä tuhota. Samoin kun tuo huutaa koko sen ajan mitä ollaan pois.
Mä alan oleen väsyny ja hormoonien takia varmaan viellä ylireagoinkin, mutta kuullostaako teistä että olis mun mielenterveyden ja koiran parhaaks et ettisin sille uuden kodin?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top