Raskaus alkutekiöissään

Moi Ronja78!

Minulla on eka neuvola-aika ens vkon tiistaina ja samalla ultra. Odotan ihan intoa piukeena kun välissä tulee olo et hei, olenkohan mä edes raskaana!?! Jospa se alkais tuntua todellisemmalta kun kuulee ja näkee kamun masussa [:)]

Minulla ei onneksi ole ollut pahoinvointia mutta mä voisin nukkua 24/7! Koko ajan silmät lurppasee ja haluttas vaan palata peiton alle. Töissä pitää yrittää olla niin virkeänä ettei vaan kukaan alkais epäillä. Tosin ei kukaan kyllä osaa kuvitellakaan että minä olen raskaana[;)]

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!

Eve
 
Heissan! Täällä kanssa yksi syysvauvan odottaja ilmottautuu! 3.2. ensimmäinen neuvola ja jännittää ihan hirveänä. Ensimmäinen lapsi on meille tulossa. Lähisuku tietää jo, kun ollaan aviomiehen kanssa kumpikin sellaisia hölösuita. RV laskureinen mukaan on 7+5 minulla.
 
Terve! Täällä yksi uusi odottaja. Laskureiden mukaan viikkoja vasta 5+6, mutta jotenkin tosi jännä olo.. ei meinaa uskoa todeksi. Tätä on kyllä odotettu jo hetki, että oikein on toivottu raskaus. Pelkään kyllä ihan älyttömästi keskenmenoa.. ja yritänkin nyt vaan ajatella positiivisesti.. Sitä vaan miettii, että meneeköhän kaikki hyvin ja tuleeko siitä terve.. pelottaa ja jännittää mutta samalla kuitenkin onnellinen..
 
Millon sulla Lellu on eka ultra? Mulla on ihan samanlaisia ajatuksia kuin sinulla, mutta toivon et huomisen ultran jälkeen helppais. Mulla on nyt 9+3. Sain tietää raskaudesta kolme viikkoa sitten ja koko ajan on ollu niin huikee olo! Olen hyvällä tuulella, vastukset ei harmita, jne... Ainoa mikä hieman hidastaa on tämä kamala väsymys! Joinakin päivinä saatan 8 tunnin yöunien lisäksi nukkua kolme tuntia päivällä. Viikonloppuna nukuin 11 tuntia putkeen! Mies naureskelee, et on kiva kun minusta on tullut niin kesy raskauden ansiosta, kaikki käy kunhan saan ottaa nokkaunet ;)

Eve
 
En tiedä vielä ekasta ultrasta. Yritin tänään neuvolaan soittaa, mutta soittotunti oli jo ohi.. enkä saanut sieltä ketään kiinni.
Huomenna ajattelin uudelleen soittaa ja varata ensimmäisen käynnin. Jotenkin on joo aika väsynyt ollut.. vaikka oonkin vielä ihan alkumetreillä, niin näköjään joitain vaikutuksia heti on.
 
Helmikuuta kaikille!
 
Mulla viikkoja takana 7+4 ja eka ultra oli viime perjantaina. Raskaus näkyi ultrassa hyvin, kuten myös sydämen syke! Jee! Oireita ei ole tähän mennessä ollut yhtään, paitsi kamala väsymys. Saattaa kyllä myös johtua siitä, että oon ollut koko tammikuun kipeenä. Toivon, ettei vatsatauti ja karmee flunssa ole jättäneet jälkiään pikkuiseen. Nyt täytyy sitten keskittyä työntekoon, seuraava ultra helmikuun puolessa välissä... Jaksamisia kaikille!
 
Täällä mennään jo viikoilla 9+0.
29.1 oli eka neuvola ja tän kuun vikalla viikolla eka UÄ ja neuvola. Kaikenlaisii oireita on ollu mm. pahoinvointii ja väsymystä... Oksentamassa asti en oo viel kans käyny. Väliin on ihan epätodellinen olo kun ei tunnu oikeestaan raskaalta yhtään, tosin jotkut housut kiristää jo vyötäröltä mutta silti... Ehkä sen si uskoo paremmin kun näkee ultra kuvan tai ainaki alkaa si tuntua todemmalta. Sitä odotellessa! Hyviä vointeja kaikille!!
 
Hei kaikille!
 
Mulla ei pahoinvointi ole vieläkään helpottanut. Jouduin perjantaina olemaan saikulla, kun olo oli niin heikko: vatsaa väänti kovasti jo torstaina ja perjantaina sitten jatkui. Illalla oksensinkin ekan kerran, mutta ei sitä oikein oksennukseksi voi sanoa, kun ei juurikaan ollut mitä oksentaa... [:'(]
Pelkään, että tässä vielä tapahtuu jotain tuolle pikkuiselle. Nyt on viikkoja 9+3. 20.2. pääsen nt-ultraan ja sitten näkee, että miten on laita tuolla sisällä. En siis ole yksityisellä käynyt ultrassa...
 
Mitenkäs Eveliina meni sinulla ultrassa?
 
Heissan kaikki! Eka neuvola on ohitse ja laskettu aika on 14.9. eli rv on 8+1 tänään. Oli helpottavaa nähdä ja kuulla masukki, ultrasivat alateitse masukin, siellä sen sydän sykki villisti ja hyvin kuului sydän äänet. Seuraava neuvola on parin viikon päästä ja se on lääkärineuvola ja sit tulee vielä nt-ultraan aika, täällä meidän tk on ostanut nt ja ru ultrat isommasta keskussairaalasta, joten joutuu vähän matkustamaan niihin päästäkseen. Minulla ei ole juurikaan ollut pahoinvointia(siis ei ole tarvinnut oksentaa), ainut asia mistä tiedän et olen raskaan on rintojen turpoaminen, hillitön väsymys ja öklöolo iltaisin sekä tietty mielialan vaihtelut. Ukkeli kattoo kummissaan ku yhtä-äkkiä alan nauramaan ja sit hetkenpäästä jo itkenkin.
 
Tulipa koettua pikku paikkakunnan neuvola palvelut! Heti ensimmäisenä terkkari sanoi: "En ole saanut alan koulutusta, olen työssäni oppinut." Herätti samantien luottamusta! Sen jälkeen huoneeseen raahattiin höyrykäyttöinen ultrakone. Minut ohjattiin selälleen -70 luvun 50cm leveälle, vihreälle, kovalle, tekonahkashovalle. Huone vedettiin ihan pimeäksi, jotta nähtiin onko ultran näyttö päällä. Terkkari aikansa tihrusti ruutua ja alkoi huokailla ammattitaidottomuuttaan. Tulos oli ettei ultrassa näkynyt mitään. Terkkari kohteli minua kuin hulua ja ohitti täysin sen, että olen yksityisellä käynyt verikokeissa vahvistamassa raskauden. Kun lähdin kotiin, en voinut muuta kuin puristaa raivoissaan auton rattia ja itkeä! Soitin heti yksityislääkärille, sille joka minut testasi. Oli hänen vuoro vetää herne nenään. Testi on positiivinen ja sellasena pysyy. Hän antoi minulle yksityisten alan lääkäreiden yhteystietoja, mutta heille on ainakin viikon jonot. No, lopputulos on se, että joko kaikki on hyvin, tai sitten minulla on kohdun ulkopuolinen raskaus. Tähän saan vastauksen kunhan terveyskeskukseen tulee lääkäri, joka osaa tehdä ultran sisäisesti. Ja sellainen on paikalla ehkä ensi viikon alussa.

Minulla on niin lyöty olo! Miten voidaan jättää ihminen tällaiseen epävarmuuteen, ei mitään apuja. Varsinkin kun yksityislääkärin mukaan alakautta tehdyn ultran osaa tehdä ja tulkita ihan keskusterveyslääkärikin. Ainakin sen verran, että katsoo alkion olevan oikeassa paikassa. HÄn ei sitä pysty tekemään, koska hänellä ei ole laitteita. Kyllä saatiin minun iloinen innostus ja jännitys muuttumaan tehokkasti epätoivoksi ja raivoksi. Nyt on pala kurkussa koko ajan ja kyllä viikko on pitkä aika odottaa, että saa asiaan vastauksen.

Eve
 
No johan o markkinat!

EVeliina : Mikä paikkakunta jos saanen kysyy? :D
Aika kummalline homma, meinaa minä joka olen täysin juniori 18 vuotias, osaan ultranäyttöä ihan hyvin, vaikken ikinä mitään koulutusta:D Ja on kyllä nii hhanurista ku kaupungit ei peekule voi sen verran terveydenhuoltoon panostaa, et sais edes neuvolaan kunnon laitteet [:@] Meilläki, vaik espoon rikas kaupunki pitäis ollakki, nii on iha aataminaikaset laitteet kans... eikä ees mitää ultralaitteit ollenkaa. hyvä ku doppleri löytyy, ettei seki oo sellane vanhaaikane torvi :D
Mut miten voi noin tomppeli neuvolatäti olla??:DD
 
Minä asun pohjoisessa, susirajan väärällä puolen. Onneksi Lapin pikkukunnista ohjataan Rovaniemelle 18.-19. viikolla tehtävään ultraan. Vaikka matkaa tulee satoja kilometrejä jo yhteen suuntaan, niin kyllä minä sen mielelläni ajan kun pääsee alan ammattilaisten kanssa juttelemaan. Enitenhän tässä harmittaa nimenomaan terkkarin tökerö käytös. Minulla alkoi itelläkin lopussa epäilyttään, että olenko kuvitellut kaiken. Onneksi yksityislääkäri on hyvä tyyppi ja sai minut vakuutettua siitä, etten minä ajatuksen voimalla voi verikokeen tulokseen ja hormooneihin vaikuttaa [;)] .

Nyt pitää tämä päivä rauhoittua ja ottaa huomenna uudelleen yhteyttä ja vaatia uusi ultra, ja sellaisen tekemänä joka nyt asiasta jotain tietää. Onneksi kykenin säilyttämään malttini tänään etten ihan räjähtäny, ois voinu kadota kaikki mahdollisuudet edes jonkinlaiseen hoitoon. Sinänsä kyllä ihme että malttini säilytin, en ole ihan rauhallisimmasta päästä ja nykyään vielä herkempi, jostain kumman syystä [:D]. Pitää antaa huomenna rakentava palaute tästä päivästä.

Kaikki ystäväni ovat tehneet muksuja viimeisten kymmenen vuoden aikana, minä en ole edes uskaltanut yrittää (olen 33v. ja minulle annettiin aikoinaan aika huono ennuste, minun ei pitänyt edes koskaan tulla raskaaksi). Nyt kun uskalsin yrittää ja vielä tulin raskaaksi, niin odotukset ovat ehkä hieman liian korkealla kaikista raskauteen liittyvistä asioista. Jotenkin sitä vain pelkää, että tämä on ainoa mahdollisuus ja kaiken pitäisi sujua viimeisen päälle oikein. Sitten tulee paisuteltua asioita vaikka eihän minulla ole mitään hätää, ei mitään oireita. Sattui vain kohdalle yksi terveysalan tompaaseista, mahtuuhan noita joka alalle.

Nyt rauhoitun illan viettoon ihanan mussukan kanssa ja alan hoitamaan neuvola asiaa huomenna uusin voimin! Ja paljon reippaammalla mielellä [:)]
 
Hei Eveliina! Olet saanut suorastaan törkeää käytöstä osaksesi, mä oisin varmaan siinä vaiheessa juossu ovesta ulos kun täti sanoi sinulle ettei ole koulutusta. Toivottavasti saat annettua palautetta ja vaadittua uuden ultra-ajan sellaiselle joka saa näkyviin että masukkisi on siellä missä pitääkin. (Mä itse tein valituksen edellisellä paikkakunnalla päivystyksen hoitajasta ja asia meni eteen päin ja se on nyt käsitelty, ei liittynyt valitus tähän aiheeseen kylläkään). Tsemppiä ja voimia sinulle, kyllä jokaisen tulevan äidin pitää saada kunnioittava kohtelu ja kunnon tutkimukset!!

Sanoo Maajo
 
Eve, tekeekö teillä ultran tosiaankin terkkari??? Meillä kaikki ultrat tekee kätilö ja siis esim. mun tapauksessa Naistenklinikalla. Ei terkkarissa edes taida olla tarvittavia vehkeitä.

Onko sulla sairausvakuutusta? Jos on, niin varaa samantien aika YKSITYISELLE LÄÄKÄRILLE ja käy varmistamassa asia heidän ultrassaan. Yksityiselle pitäisi kyllä päästä nopeammin kuin viikossa. Soita siis uudestaan ja pyydän päästä nopeammin. Jos luurin toiseen päähän sattuisi mukava ihminen, niin voisikin yllättäen löytää ajan nopeamminkin. Ja kyseessähän olisi siis kohdun ulkopuolisen raskauden varmistaminen (siis näin asia tulisi ilmaista vakuutuspapereissa), joten vakuutus korvaisi ultran (koska kyseessä ei normaali raskaus).

Tämä koko raskaus on kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. Vähän väliä sitä kuvittelee (puhun itsestäni) että vauvalla onkin joku huonosti tai että se on jopa kuollut. Et kyllä olisi tarvinnut mitään lisätuskaa tuollaiselta tökeröltä terkkarilta! Toivottavasti et joudu saman ihmisen luokse toista kertaa. Tsemppiä!
 
Meidän kunnassa ei ole kätilöä olemassakaan =(, sen vuoksi toinen ultra otetaankin Rovaniemellä. Saan onneksi hyvää tukea yhdeltä yksityislääkäriltä täällä alueella,hän patistaa minua ja ohjaa oikeaan paikkaan. Lapin Läänissä on se ongelma, että tämän alan yksityiset ovat Rovaniemellä tai Torniossa. Heillä on tod. pitkät jonot ja peruutus aikoihin ei kerkeä ajaa. Nyt otin toiseen terkkariin yhteyttä (hänkään ei ole kätilö, mutta osaa kuulemma käyttää ultraa ja on tehnyt tätä työtä kymmeniä vuosia) ja odotan, että hän ottaa minuun yhteyttä. Ongelma ei ole se, etteikö oikeasti TK:sta löytyisi toisenlaista ultraa ja lääkäriä, joka sitä osaa käyttää, vaan se, ettei eilisellä terkkarilla ollut mitään mielenkiintoa hoitaa minun asiaa. HÄn oli täysin vakuuttunut siitä, että olen kuvitellut koko raskauden, jopa niin voimakkaasti että verikokeet näyttää plussaa kuten kaikki kolme tekemääni kotistestiä. Nyt jo meinaa vähän naurattaakin tuo touhu.

Raivo on jo lähdes laantunut, mutta masennus meinaa hiipiä nurkista. Muutenkin olen raskauden johdosta yliherkkä niin nyt se vasta tunteet kuohuu. Nyt yritän rauhassa odotella toisen terkkarin puhelinsoittoa.

Ja kiitos kauheasti teille kaikille sympatiasta! Tänne kirjoittelukin auttaa todella paljon pahaan oloon.
 
Äitipuoli: mulle kanssa teki terveydenhoitaja ensimmäisen ultran ja tää terveydenhoitaja kyllä osas asiansa. Asustelen Nivalassa ja keskustaan täältä meidän kotoa on 18 km. Nivalan tk on niin pieni ettei siellä oo edes yhtään kätilö saatikka sitten synnäriä ja synnyttämään joutuu meneen joko Oulaisiin tai Kokkolaan. Se on eriasia noissa isoissa kaupungeissa joissa on synnäreitä omasta takaa. Mutta sitten nuo nt ja ru ultrat on Kokkolassa äippäpolilla, kun ne on ostopalveluina ostettu sieltä. Mistäs päin te muut ootte?

Niin se taitaa olla kaikille raskaus melkoista vuoristorataa, itselle ainakin... Mielialat vaihtelee jatkuvasti ja itsekkään en tykkää siitä, joskus ei voi muuta kuin nauraa itselle et miks mä tostakin asiasta vetäsin hepulit. Minulla on sen verta vilkas mielikuvitus, että kerkeen kuvitella ties vaikka mitä. Nyt tuntuu siltä ettei elämässä oo mitään muuta ku me kaks ja tuleva vauva.
 
Eveliina: Hienoa, että raivo laantuu, mutta älä anna periksi, sinä itse tiedät mikä on sinulle parhaaksi. Sinä tiedät että olet raskaana ja anna piut paut tuollaiselle terkkarille! Mikäs sen mukavampaa kuin saada jakaa tuntemuksensa niiden kanssa, jotka on samassa tilanteessa ja ymmärtävät mitä toinen käy läpi.

Maajo
 
Pitipäs sitten minunkin tuollainen laskuri tekaista, kun näyttää niin monella muullakin olevan, katsotaan saanko sen näkyviin...
 
Maajo, näissä käytännöissä tosiaankin näyttää olevan eroja. Minä asun siis Espoossa, joten ison kaupungin "edut" kuten sanoit. Mutta aloin tuossa ihmettelemään, että kuinka monta ultraa teillä siis yhteensä onkaan? Ei meillä ole muita ultria kuin NT ja RU kunnan puolesta. Eli juuri nuo, jotka teilläkin käydään äippäpolilla. Jos haluaa esim. alkuraskauden ultran, on se käytävä omalla rahalla yksityisellä.

Eve, pyydä että saat vaihtaa kokonaan siihen toiseen terveydenhoitajaan! Ja yritä olla masentumatta =)
 
Sitä minäkin ihmettelen tässä, että montakohan ultraa siis yhteensä onkaan. Nyt ekalla neuvola käynnillä oli heti, sit parin viikon päässä olevassa lääkärineuvolassa pitäs olla kanssa, sit oiski jo nt. Lääkärineuvola on siksi aiemmin, kun terkkari epäili pissitulehdusta ja pisti labraan pissanäytteen viljelyyn eilen, mut eipä tuo ole tänään soitellut mulle et ois resepti apteekissa oottamassa. En mä vaan tiedä et mikä käytäntö täällä on, minä olen reilun puoli vuotta vasta asunut täällä päin Suomea enkä tunne paikkakunnalta juurikaan ketään, joka osais kertoa et miten heillä on ollut nuo neuvolat ja ultrat. Kaipa se sitten ajan kanssa selviää. Mä olin monttuauki kun menin neuvolaan ja siellä täti sanoi et ekaks pissanäyte ja sen jälkeen ultrataan kun rakko on tyhjä, mulla oli sellainen luulo ettei ensimmäisellä käynnillä vielä ultrata ja kuunnella sydänääniä. Mut voihan se olla et johtuu iästä kun täytän tänä vuonna 30 ja ensimmäien lapsi, tiedä sitä sitten. Täytyy sanoa, että kyllä oli ihana masukki nähdä ja kuulla sen sydänäänet, mies onneksi oli mukana niin sekin ne näki ja kuuli, se oli sit eilisen illan yhtä hymyä kanssa! 
 
Takaisin
Top