Raskaudesta kertominen

Äidille tuli kerrottua viikolla 4 kun oli positiivinen testi, kaksi viikkoa aiemmin oli vielä kemiallisesta keskenmenosta positiivinn ja sittten kaksi päivää aikaisemmin oli negatiivinen ja sitten taas positiivinen. Sitten kävin ultrassa vko 6+3 jossa todettiin että edeltävä oli kemiallinen, eikä vain väärä neatiivinen. silloin oli jo sydän hakkaamassa 150 ja hyvin kiinnittynyt takaseinään niiin uskalsin jouluna kertoa molemmille puolille sukua ja eilen kerroin töissä (vko 14+5) koko työporukalle 13+3 vko ultrakuvan ja mutakakun kera. Reaktiot ovat olleet kaikilla mahtavia!
 
Me kerrottiin joulun aikaan perheille. Vaikea olisi kaikkia pyhiä ollut kiemurrella sulavasti pois tilanteista, joissa olisi tarjottu alkoholia yms. Muuten kyllä melko pienesti vasta asiasta kerrottu. NIPT:n jälkeen annettiin perheille lupa sanoa muillekin, jos siltä tuntuu, mutta edelleenkin aika pienelle ystäväpiirille on kerrottu. Töissä kerron ensi kuussa varmastikin, jos saan masun piiloteltua edes sinne asti. :tears:
 
Tänään tallilla puhuin valmentajan kans raskaudesta, synnytyksestä ja koska pääsee ratsaille taas. Siinä oli tallin suurin juoruaja vieressä, eli eiköhän kohta nekin tiedä joille en vielä ollut kerennyt kertoa 😂 ainoastaan työpaikan asiakkaat ei vielä tiedä, odotan huomaako ne, muuten kerron sitten rakenneultran jälkeen.
 
Ollaan tipottain kerrottu naamatusten ystäville ja suvulle, kun on siltä on tuntunut. Toki myös mainittu samalla, että raskaus ei ole julkista. Molempien esihenkilöt tietää, koska piti torpata kesän ja ensi syksyn työkuviosuunnitelmia 😅 Työpaikalle ja muutenkin julkisemmin kerrotaan sitten rakenneultran jälkeen.

Someen tuskin laitetaan mitään ennen kuin tyyppi on ulkona - paitsi jos sattuu niin, että saadaan jotenkin kivoja raskauskuvia, niin ehkä kesällä voisi jotain mainita etukäteen.

Molempien lähisuvulle (molempien sisarukset perheineen) jännitti kertoa ehkä eniten, en tiiä miksi. 🤔 Ehkä se teki lapsen tulosta vielä todellisemman.
 
Omille vanhemmille oli vähän pakko kertoa jo ennen joulua, kun ne olisi varmaan muuten ihmetellyt aika paljon, että miksi en juo viiniä enkä syö kaikkia jouluruokia (ja ne tietää, etten ole nirso).. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat: Heidät reaktiot oli ihanat, äiti alkoi itkeä ja isällä meinasi jalat pettää. :Smiling Face With Open Mouth And Open Eyes: Oli aika yllätys heille. Vannotettiin heitä, että täytyy pitää asia visusti salassa. Ekan ultran jälkeen kerrottiin sitten muillekin perheenjäsenille ja viime viikolla kerroin myös töissä, kun joutuu tietty välillä olemaan pois neuvolan ja ultrien takia yms. Nyt kun ollaan saatu nipt:in tulokset, niin voi ripotellen kertoa ehkä muillekin tutuille ja kavereille. :smiling-eyes: Muutamat kaverit tietää jo. Kaikki olleet tosi iloisia meidän puolesta, ihania reaktioita kyllä!
 
Täällä raskaus vieläkin melko lailla salaisuus.. nyt H18+5 menossa ja vatsaa saa piilotella 😂 se on tässä neljännessä raskaudessa kyllä pompsahtanut mahtavasti esille.
Pari työkaveria tietää raskaudesta, sekä nyt pari ystävää. Toinen tarjosi viiniä ja enhän mä osannut olla naama peruslukemilla.. varsinkin, kun hän suoraan kysyi, oonko raskaana.
Meillä on kaks viikkoa rakenneultraan ja sit lapset ja läheiset saa kuulla vauva-uutisista ❤️
 
Mä kerroin sunnuntaina lopulta mun läheisimmille tyttökavereille, kun oltiin yhdessä ulkona syömässä. Oli kiva kertoa kasvotusten. Ollaan tunnettu lukioajoilta asti ja yhden kanssa eskarista saakka. Heistä suurimmalla osalla on jo lapsia, mutta ovat jo paljon isompia. Kaikki oli iloisia meidän puolesta ja onnitteli. 🥰 Jotenkin jännitti kertoa, kun ollaan kuitenkin jo yli nelikymppisiä, mutta ihan turhaan jännitin. Osa kertoili jotain omia kokemuksia vauva-ajoilta ja tietty kyseli kaikenlaista. Sit laitoin yhdelle kaverille vielä Whatsappia, kun se ei ollut mukana syömässä ja se oli aivan innoissaan 😁 Sanoi, ettei malta oottaa, että näkee uuden tulokkaan. Noh, hetki saadaan odotella vielä 😅
 
Olisin halunnut kertoa myös jouluna perheelle, mutta muutama asia pidätteli. Ensinnäkin aiemmat keskenmenot, joiden jälkeen oli musertavaa kertoilla sitten että menikin kesken.. Toisekseen meillä sattui juuri joulun alla niin läheisen perheenjäsenen menetys, että odotimme kertomisen kanssa yllättävän pitkälle (viikolle 14). Eli nyt perhe tietää, mutta kauan piti pitää salassa.

Yhdelle ystävälle kerroin hyvin aikasin, jotta on joku jolle puhua. Miehen kanssa ei aluksi kovin puhuttu aiheesta, kun pelättiin menetystä. Ei haluttu liikaa innostua.

Olen sen verran yksityinen, että vähän ahdistaa, kun kohta tämä näkyy niin selvästi, että kaikki tutut ja puolitutut ja tuntemattomatkin alkaa kysellä. En haluaisi keskustella asiasta niin laajasti. Eli ei ole tulossa it’s a boy tai it’s a girl- postauksia täältä sosiaaliseen mediaan. 😅

Ja jotta olisin varmasti tarpeeksi ristiriitainen, niin olen kuitenkin ajatellut myöhemmin jakaa mahdollisesti meidän elämää esimerkiksi Instassa mun aika käyttämättömällä ”arkisivulla”. Jotenkin se kuuluu tähän mun kotielämään… oon myös miettinyt, pitäisikö siellä alkaa jakamaan tätä odotustakin jossain kohtaa. Ehkä se jollain oudolla tavalla voisi lieventää tuota kohtaamisissa tapahtuvaa ahdistusta. Saatteko ajatuksesta kiinni?
 
Olisin halunnut kertoa myös jouluna perheelle, mutta muutama asia pidätteli. Ensinnäkin aiemmat keskenmenot, joiden jälkeen oli musertavaa kertoilla sitten että menikin kesken.. Toisekseen meillä sattui juuri joulun alla niin läheisen perheenjäsenen menetys, että odotimme kertomisen kanssa yllättävän pitkälle (viikolle 14). Eli nyt perhe tietää, mutta kauan piti pitää salassa.

Yhdelle ystävälle kerroin hyvin aikasin, jotta on joku jolle puhua. Miehen kanssa ei aluksi kovin puhuttu aiheesta, kun pelättiin menetystä. Ei haluttu liikaa innostua.

Olen sen verran yksityinen, että vähän ahdistaa, kun kohta tämä näkyy niin selvästi, että kaikki tutut ja puolitutut ja tuntemattomatkin alkaa kysellä. En haluaisi keskustella asiasta niin laajasti. Eli ei ole tulossa it’s a boy tai it’s a girl- postauksia täältä sosiaaliseen mediaan. 😅

Ja jotta olisin varmasti tarpeeksi ristiriitainen, niin olen kuitenkin ajatellut myöhemmin jakaa mahdollisesti meidän elämää esimerkiksi Instassa mun aika käyttämättömällä ”arkisivulla”. Jotenkin se kuuluu tähän mun kotielämään… oon myös miettinyt, pitäisikö siellä alkaa jakamaan tätä odotustakin jossain kohtaa. Ehkä se jollain oudolla tavalla voisi lieventää tuota kohtaamisissa tapahtuvaa ahdistusta. Saatteko ajatuksesta kiinni?
Ymmärrän tilannettasi, kun itsekin koin km:n viime kesänä. Kerroimme perheillemme tästä raskaudesta vasta nt-ultran jälkeen, kun olo oli jo vähän luottavaisempi, että ehkä kaikki menee nyt ok. Muille läheisille vasta rakenneultran jälkeen. Omaa suhtautumista tähän raskauteen on alusta asti parantanut se, että voin täällä ryhmässä puhua asioista vapaasti ja iloita asioista anonyymisti. Jos jotain olisi sitten mennytkin pieleen, niin ketään ei tarvitse kohdata kasvotusten, voisi vain hiljaisuudessa poistua ja surra omat surunsa. Jakamisen ilo täällä on saanut voimaa arkeen ja tuntuu että ympärillä on iso tukiverkosto teistä muista odottajista. 🥰
 
Takaisin
Top