Raskaudesta kertominen

itse mietin että kertoisin sukulaisille jouluna. Toisaalta halusin odottaa sinne rv12 (jouluna vasta rv9), mutta jouluna kun tapaa sukulaisia niin voisi kertoa kasvotusten eikä tarvitsisi yrittää salailla joulupöydässä. En tapaa heitä kasvotusten kovinkaan usein.

Ja olen vähän lihonut tässä syksyllä muutenkin ja nyt jotenkin erityisen turvonnut, niin ehkä helpommin ihmiset alkaa epäilemään.

Luulin että minua jännittäisi kertominen, mutta itsellä on ennemminkin olo, että haluaisin jo kertoa kaikille. Mies ei jaksa jatkuvasti jauhaa raskaudesta ja vauvasta niin olisi kiva kun voisi muiden kanssa tästä puhua 😄

En ole äitini kanssa mitenkään superläheinen, mutta mietin, voisiko tällainen asia yhdistää meitä enemmän. Harkitsen että kertoisin äitille heti.
 
Mulla tulee joulukuussa töissä kehityskeskustelu, siinä aina suunnitellaan tulevaa vuotta ja esimies mulle väläytteli jo viime kuussa että mut laitettais isompaan projektiin mukaan ens vuodelle. Olin ajatellu esimiehelle kertoa raskaudesta tammikuussa kun hän lomailee aina muutaman viikon joulun aikaan, eli nt-ultran aikaan on jo lomalla. Ja muutenkin en ehkä esimiehelle haluaisi ensimmäisenä raskaudesta kertoa vaan omille vanhemmille joille kerrotaan jouluna.

No kuitenkin tuo kehityskeskustelu olis niin hyvä sauma kertoa ja turhaa hirveästi mun ens vuoden työkuvioita suunnitella, enemmänkin kiireellä alkaa etsiä sijaista 😅

Olis muutenkin helpompaa jos esimies tietäisi niin voisi mun työmäärää himmailla, tällä hetkellä lykkää koko ajan vaan lisää eikä ymmärrä vaikka olen yrittänyt sanoa etten pysty ottamaan uusia asiakkuuksia.

Toisaalta jouluun on enää kuukausi, jos tämän ajan sinnittelisi kauhean työmäärän kanssa niin tammikuussa saisi kerrottua..

Kuitenkin olo on sen verran epävarma vielä koko raskaudesta etten uskaltaisi kertoa jos jotain käy, en halua töissä minkäänlaista sääliä… 😬

Kunhan tässä ääneen pohdin mitähän kannattaisi tehdä 😂
 
Viimeksi kerroin töissä vasta rakenneultran jälkeen. Saa nähdä pysyykö vatsa piilossa tällä kertaa sinne saakka 🤭 Ekasta raskaudesta on kuitenkin jo 10 vuotta aikaa, niin tuskin vatsa ilmestyy ihan heti. Mutta just tollaset pidemmän tähtäimen projektit täytyy koittaa väistellä ja muutenkin vältellä stressaamista ja liikaa reissaamista yms. Jos olosuhteet alkaa olla tukalat niin kerron ajoissa, jotta esihenkilö tajuaa antaa mulle vähän siimaa.
 
Mua hirvittää kuinka aikaisin alkaa näkymään ja mitään kerrottavaa enää ole. Toivoisin, että pysyisi salassa rakennenultraan asti. Esikoisesta pysyi hyvin pitempäänkin, mutta kakkosesta maha oli ihan eri luokkaa ja nyt varmaan taas ajoissa näkyy
 
Olen kertonut kahdelle läheisimmälle ystävälleni ja isosiskolleni. Kerron vasta joskus ensivuonna muille joille nyt ajattelin kertoa, kuten lasteni isovanhemmille ym. Esihenkilölleni joudun kertoa aiemmin, koska työskentelen haastavasti käyttäytyvien ja jopa aggressiivisten vanhusten parissa. Tuleva lapsi on meille siis kolmas yhteinen. 😊
 
Kerroin heti plussan jälkeen yhdelle ystävälle ja siskolle. Kovasti houkuttaa kertoa kaikille, mutta ei uskalla ennen nt-ultraa jos sitten mahassa ei kasvaiskaan mitään.
 
Plussan jälkeen puolisolle kerrottuani soitin heti mun siskolle. Ollaan tosi läheisiä, niin koin että mun on pakko saada jutella jonkun kanssa, kun vauva ei ollut mitenkään suunniteltu (ehkäisyä käytettiin), ja olin alkuun aivan kauhuissani että mitä minä teen. Meillä on puolison kanssa ollut haastetta arjen ja vastuun tasapainoisessa jakamisessa, niin mun ensireaktio vauva-asiaan oli enemmän negatiivinen kuin positiivinen. Pelotti, että mitä jos joudun tämänkin täysin yksin hoitamaan. Siskon kanssa juttelu auttoi, ja viikon päästä siitä soitin vielä äidillekin, kun tajusin että meidän ensi kesälle suunniteltu yhteinen lomareissu täytyy minun osalta perua, kun en voi suunnitellun loman aikaan enää lentää. Äiti totesi, että minun ei tarvitse pelätä sitä että jäisin vauvan kanssa yksin, kun he ovat isäni kanssa nyt molemmat eläkkeellä, niin he voivat vaikka muuttaa meille jos tunnen että sille on tarvetta. :D

Noin muuten en aio kertoa kenellekään ennen rakenneultraa, niin kuin en esikoisestakaan tehnyt. Töissä asiaa on vaikeaa salata, koska työskentelen terveysasemalla missä myös neuvolapalvelut ovat, mutta yritän parhaani mukaan vältellä pahimpia juoruakkoja näkemästä minua neuvolassa tai äitipolilla. :D Esihenkilölle pitää todennäköisesti kertoa heti alkuvuodesta sikiöseulontojen jälkeen, koska alalle ja tähän maailmankolkkaan on haastavaa löytää päteviä sijaisia.

Onneksi töissä saa käyttää omia vaatteita, ja minulla on mahaa muutenkin sen verran, että ei tässä tule raskaus näkymään vielä aikoihin joten sen puolesta ei hätää. :tears:
 
Olis tietty kiva kertoa Jouluna, mutta en ennen nt-ultraa halua ja nyt kun ei vielä tiedä milloin se on niin ei oikein voi suunnitella. Mietin, että töissä voi joutua kertomaan esimiehelle viimeistään tammikuussa kun voi olla että joutuu vähän sopimaan poikkeuksia töissä ja sen takia myös yhdelle työkaverille, joka vois tehdä mun hommia. Mutta voi neuvolan takia joutua olemaan palkattomalla jo joulukuussa, jos ei kerro.
 
Me ei haluta vielä näin varhaisessa vaiheessa kertoa kellekkään kun on niin epävarmaa aikaa + ollaan yrityskin pidetty omana tietonamme.

En halua monelle joutua selittämään jos menee kesken tai tulee muuta murhetta raskaudessa.

Töissä joutuu miettimään mitä tekee työvaatteiden suhteen, kun esihenkilöt tilaa ne ja vasta sain uudet vaatteet. Herättää kysymyksiä jos hetikohta kyselen isompaa kokoa ja asia paljastuu viimeistään jos pyydän äitiysmalleja sovitukseen.

Omille vanhemmilleni lapsenlapsi olisi ensimmäinen ja isäni varmasti on innoissaan. Äitini kanssa ollaan etäisiä, ja hänelle kertomista viivästytän viimeiseen asti hän kun on kauhea juorukello eikä ymmärrä vaikka kieltäisi kertomasta eteenpäin.
 
Puhuttiin eilen äitin kans pitkä puhelu puhelimessa ja mun niin teki mieli kauheesti kertoo tästä raskaudesta 😭 on tosi vaikee salata näin isoa asiaa. Oon ainoo lapsi joten lapsenlapsi on todella odotettu asia.

Mutta samalla en halua kertoa, jos menee kesken, kun en halua aiheuttaa mun vanhemmille surua 😔 se on tarpeeks että miehen kanssa surraan jos huonosti käy, ei tarvi kenenkään muun kärsiä. 😔 tiiän että tää on varmaan väärä tapa ajatella mutta niin se vain on, en halua ensin tehdä mun vanhemmista maailman onnellisimpia ja sen jälkeen vetää mattoa alta.. 😔

Kunpa joulu tulis äkkiä niin sillon kerrotaan. Jouluaattona on 12+6, vähän sekin tuntuu epävarmalta mutta luulen että epävarma olo mulla on siihen asti että vauva on sylissä.

Mies eilen huomasi että on maha tosiaan pyöristynyt, sanoi että voi mennä vielä normaalin pulskistumisen piikkiin mutta ei kauaa 😅 joten saa nähdä pystyykö jouluun asti salailla.. jotenki seki on inhottava ajatus jos kaikki alkaa kattoo että oonpa lihonu paljon 😂
 
Muokattu viimeksi:
Munkin tekisi mieli kertoa äidille mut toppuuttelen itteeni että ootettas ekaan ultraan. Toivon et ehtis ennen joulua mut saa nähä kun eka neuvolakin saatiin vasta 10+0 😒 onneks siihen on enää muutama päivä jos pääsis ees sykkeitä kuuntelee. Oireet on kyl edelleen vahvat, etenki kaamee nälkä koko ajan mut sit taas ei pysty kunnolla syömään koska joko oksettaa tai tulee sikanopee täyteen. Ja sit on tuo turvotuspömppö joskin näillä main kohtu itessään lienee jo greipin kokonen niin kyllähän ne housut ”pitääkin” kiristää.
 
Taas eilen tuli tunne että kumpa tää raskaus olis jo niin pitkällä että vois kertoa. Meitä on useana viikonloppuna pyydetty kavereiden luo istumaan iltaa, ekat kerrat oli että mun väsymyksen takia en voinut mennä. Eilen taas pyydettiin ja mulla oli eilen yllättävän energinen olo ja aattelin että olis ollut kiva mennä. MUTTA TÄMÄ MAHA. Kokeilin eri vaatteita ja aina vaan maha pistää silmään. Mies ehdotti että laita löysä huppari, mutta sekin olisi varmaan herättänyt kummastusta kun en sellaisia normaalisti missään illanistujaisissa pidä. Jäin sitten kotiin ja mies meni käymään yksin 🥹 no ei se sit lopulta haitannut etten mennyt, aika nopsaa se väsy sitten kuitenkin tuli vaikka päivällä tuntui pirteältä.

Oon nykyään niin erakoitunut kotiin. Alkuun en jaksanut nähdä ketään ja nyt en enää voi vaikka jaksaisin kun maha kasvaa tätä vauhtia. Otin mitat ennen raskautta niin pelkästään vyötärölle tullut +5,5cm ja alavatsalle vielä enempi. Painon kans kun oon jojoillut pitkään niin sekään ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta että annan ihmisten vain luulla että olen lihonut 😔 teen tästä itelleni vain ongelman tiedän mut kunpa olis tammikuu ja eka kolmannes ohi niin vois kertoa ja kaikki ymmärtäis jos en jaksa tulla illanistujaisiin tai jos tulisin niin mahaa ei tarvis enää piilotella. Salailu on ärsyttävää 😔
 
Joo salailu on raskasta ja välillä mietin et onko järkee salailla ku haluisin purkaa tuntoja mammakavereiden kaa jo. Ne varmaan miettii että miks oon lopettanu sen ainaisen toisesta lapsesta ääneen haaveilun 😂

Meinasin vahingossa kertoo äidille tänään kun kysyi kuulumisia ja listasin menneitä ja tulevia menoja ja olin vähällä kirjottaa ”huomenna sitten eka neuvola”. Onneks huomasin sen kun tiiän että jos kerron nyt niin se alkaa jo hulluna neulomaan kaikkee ja sit jos ultrassa käykin ilmi ongelmia ni olis kamalaa sit semmoset uutiset kertoa jos jotkut pikkutossut olis jo valmiina. 😭
 
Mua ei jotenki huvittas edes ylipäätään kertoa kellekkään...😬 Toki lapsille mutta ei yhtään muille. En edes tiedä miksi. Ehkä ajattelen ettei ketään edes kiinnosta 😞
 
Tulips sanoi:
Mua ei jotenki huvittas edes ylipäätään kertoa kellekkään...😬 Toki lapsille mutta ei yhtään muille. En edes tiedä miksi. Ehkä ajattelen ettei ketään edes kiinnosta 😞
Click to expand...
Tässä asiassa kannattaa toimia niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu, kertoa tai olla kertomatta. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia. :) Minäkään en esikoisesta halunnut alkuun kertoa, mutta myöhemmässä vaiheessa raskautta (oltiin jo reippaasti yli puolivälin) päätin sittenkin, että haluankin kertoa. En tosin silloinkaan kertonut julkisesti kaikille tyyliin fb-julkaisulla, vaan lähimmille ystäville ja kavereille kerroin henkilökohtaisesti.
 
Olen myös enemmän semmoinen, etten haluaisi kertoa ja ollaankin pidetty vielä salaisuutena ennen ultraa, samoin kuin ekankin kohdalla. Ensimmäisen kohdalla tuntui, että edessä oli niin iso muutos, että sitä haluaisi jotenkin prosessoida ensin itsekseen. Nyt toisen kohdalla taas jotenkin pelkään, että kertomisen jälkeen alkaa joku "odotapas vaan kun niitä on kaksi" tyyppinen keskustelu, ja sitä en vaan ole valmis vielä spekuloimaan :D Töissä salasin ensimmäisen mahdollisimman pitkään, koska omassa työssä raskaus kyllä saattaa vaikuttaa siihen, millaisia projekteja ja mahdollisuuksia töissä tarjotaan.
 
Kerroin eilen yhdelle kaverille😊 ainoa, joka tiesi että alettiin yrittään lasta loppukesästä. Ei olla puhuttu pitkään aikaan, oisin varmaan kertonut jos ois tullu soiteltua aiemminkin. Eilen tuli semmonen olo, että haluan jonku kans jutella ja laittelin viestiä ja soiteltiin 😊 oli mukavaa. Toki, ei ollu semmosta jännitystä, kun hän tiesi, että yritys oli päällä. En tiedä haluanko kertoa miehelle, kun hän sitten heti kans haluaa kertoa jollekki, ja en luota hänen kavereiden pitävän salaisuutta 🤣 oisin halunnu kertoa äidille kun nähtiin, ihan vain sen takia, että olen hänen ainoa tytär, ja hän pääsee varmasti eri tavalla mukaan tähän raskauteen, kuin veljien kohdalla. Mutta sitten mies halusi kertoa myös omille vanhemmilleen, enkä ole valmis siihen.
 
Me ollaan kerrottu mun siskolle ja miehen äidille. Neuvolassa näkyi jo syke ja dopplerilla kuuluu sydänäänet, niin ois ollut jo kiva nyt jouluna kertoa, mutta en tiedä odotetaanko kuitenkin nt-ultra kun se on 3.1.. Voi kyllä olla että jouluna paljastuu, on niin pyöristynyt mun ulkomuoto että saattavat jo arvata😂 Ois ollut kiva laittaa tulevalle isoveljelle isoveli-paita päälle ja katsoa kuka huomaa ensimmäisenä 😁
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top