Raskaudesta kertominen

[Puar]

Kaikki ok Eli ehkä jo tänään kerrotaan lapsille.

Kerro sit reaktiot!

 

[Pikku3]

Kerro sit reaktiot!

Isompi alkoi hihkua ja heitellä kärrynpyöriä kesken iltapalan. Pienempi tuijotti totisena, oli ymmällään. Lopulta hyvin ilahtunutta porukkaa.

 

[Lavendula]

Mun pitäisi kertoa töissä, kun vatsa alkaa jo niin paljon näkyä. Samoin akteemisessa projektityössä sopimusten uusimiskausi on taas vuodenvaihteessa ja suunnitelmia ensi vuodelle pitäisi lyödä lukkoon. Vähän ahdistaa kun tuntuu että osaltani jätän projektin kesken, työni kesken kaiken. Kaikki ovat varmaankin iloisia ja suhtautuvat posisti, enemmän tää on omien korvien välissä oleva huono omatunto.

 

[Puar]

Mun pitäisi kertoa töissä, kun vatsa alkaa jo niin paljon näkyä. Samoin akteemisessa projektityössä sopimusten uusimiskausi on taas vuodenvaihteessa ja suunnitelmia ensi vuodelle pitäisi lyödä lukkoon. Vähän ahdistaa kun tuntuu että osaltani jätän projektin kesken, työni kesken kaiken. Kaikki ovat varmaankin iloisia ja suhtautuvat posisti, enemmän tää on omien korvien välissä oleva huono omatunto.

Ymmärrän, ite oon uudessa työpaikassa hanketyössä, ja on tosi huono omatunto jo nyt, että en tee sitä työtä loppuun, mitä minut palkattiin tekemään…

 

[Krezki]

Me ei olla kerrottu vieläkää kellekkään, paitsi molempien parhaille kavereille. Tuntuu kaikki vielä niin oudolle, ja kun ei oikein usko tätä itekkään, että miten sitä osaa kertoa muillekkaan. Ja mulla vaan jotenki takaraivossa soi se sananlasku et "kel onni on, se onnen kätkeköön", pelottaa että jos ilakoin liikaa, niin matto vedetään alta..

Kuulostaa nyt niin hullulta nämä pelot kun kirjotan tän tähän, mutta varmaan sillä keväisellä keskenmenolla on nyt suuri vaikutus tähän arasteluun. Vai onko ne raskaushormonit, et vähän kaikki asiat välillä pelottaa

Ehkä mä nyt vaan lakkaan pelkäämästä, ei siinä oo kyllä mitään järkeä!

 

[Puar]

Me ei olla kerrottu vieläkää kellekkään, paitsi molempien parhaille kavereille. Tuntuu kaikki vielä niin oudolle, ja kun ei oikein usko tätä itekkään, että miten sitä osaa kertoa muillekkaan. Ja mulla vaan jotenki takaraivossa soi se sananlasku et "kel onni on, se onnen kätkeköön", pelottaa että jos ilakoin liikaa, niin matto vedetään alta..

Kuulostaa nyt niin hullulta nämä pelot kun kirjotan tän tähän, mutta varmaan sillä keväisellä keskenmenolla on nyt suuri vaikutus tähän arasteluun. Vai onko ne raskaushormonit, et vähän kaikki asiat välillä pelottaa

Ehkä mä nyt vaan lakkaan pelkäämästä, ei siinä oo kyllä mitään järkeä!

Muistan ekasta raskaudesta elävästi tuon tunteen. Aika moni sai tietää vauvasta joskus rv 16-20 tienoilla. Nyt huomaan, että oon tietyllä tavalla rennompi, ja oon kertonut jo yllättävän monelle kaverille, vaikka eka ultra on vasta tällä viikolla. Jotenkin ei ehkä samalla tavalla pelota, että jokin menee vikaan. Ja toisaalta elämä on niin puuhakasta arjen pyörityksessä, että tuntuu, ettei samalla tavalla ehdi ajatella raskautta.

 

[Krezki]

Muistan ekasta raskaudesta elävästi tuon tunteen. Aika moni sai tietää vauvasta joskus rv 16-20 tienoilla. Nyt huomaan, että oon tietyllä tavalla rennompi, ja oon kertonut jo yllättävän monelle kaverille, vaikka eka ultra on vasta tällä viikolla. Jotenkin ei ehkä samalla tavalla pelota, että jokin menee vikaan. Ja toisaalta elämä on niin puuhakasta arjen pyörityksessä, että tuntuu, ettei samalla tavalla ehdi ajatella raskautta.

Joo, ompa ihana tietää joku muukin on vähän "hepuloinut" tällasten ajatusten kanssa ekassa raskaudessa Kuulunee siis asiaan!

 

[Mirumaru]

Meidän 3v on kysellyt jo pari kertaa, että onko sulla äiti vauva mahassa. Oltiin ihan äimänä miehen kanssa, että mikä meedio tuo lapsi on, mutta kun kyselin, mistä on tuollaista saanut päähänsä niin: "Nokun kaikilla äideillä on vauva mahassa, päiväkotikaverin äidillä on". Eli ei ollut meedio vaan laski yhteen 1+1, että jos kaverin äidillä on vauva niin tietysti hänenkin äidillä on. Sanottiin sillon vaan, että ei kaikilla äideillä aina ole vauvaa mahassa, kun ei tiedetty yhtään vielä, kuinka pitkällä ollaan ja onko kaikki hyvin.

Ehkä sitten nipt-tulosten jälkeen voisi kertoilla lapsille ja sukulaisille. Edellisestä kerrottiin vasta 4kk ennen laskettua aikaa sukulaisille, mutta en tiedä, jaksanko "salailla". En myöskään ole kovin avoin puhumaan sukulaisille, että en tiedä, jaksanko myöskään jutella raskaudesta tai vastailla kysymyksiin. Saattaa olla, että äitini on arvellut jo jotain, kun alotankin jo ensi kevään harjotteluista toisen nyt syksyllä ja vähän kierrellen ja kaarrellen vastasin, kun kysyi, koska toinen harkka on. Opiskelen siis sairaanhoitajaksi kolmatta vuotta, meillä olisi ensi keväälle kaksi harkkaa putkeen heti lasketun ajan jälkeen, joten pitää ne järkkäillä niin, etten jää jälkeen. On sitten loppuraskaudessa ja pikkuvauvan kanssa aikaa tehdä opparia, kun harkat on alta pois jo.

Kavereille kerrottiin heti, yhdelle kaverille laitoin heti plussasta kuvan. Toiselle jouduin kertomaan, kun kyseli, koska jatketaan keskeneräistä tatuointia, jota on tehnyt minulle. Mies kertoi kaikki kaverinsa heti läpi, ja oli jo kertomassa sukulaisillekin, mutta toppuuttelin hieman, että ei voi omilleen kertoa ennen kun kerrotaan minunkin sukulaisille samaan aikaan. Lisäksi en myöskään jaksa keskustella miehen mummun kanssa raskaudesta, hän edellisessäkin raskaudessa soitti minulle, että hienoa, kun päätitte vielä tehdä pojankin. Tiesin jo siinä kohtaa, että meille on tulossa kolmas tyttö. No, onpahan nyt hänellekin sitten oikeaa sukupuolta tämä neljäs.

 

[Pehmiz]

Mehän kerrottiin vasta miehen sukulaisille ja ystäville vauvasta. Meillä kun on monta ihanaa lasta jo ennestään niin tiedettiin jo ettei saada välttämättä lämmintä vastaanottoa heiltä "kun tämä on meille jo tuttua kauraa" vaikka AINA yhtä ihmeellistä, suurta ja juhlittavaa.

Sukulaisilta tuli juuri se reaktio, jota odotettiin ja pelättiin. Itkua pidäteltiin molemmat, kun onnitella ei ensimmäisessä hetkessä kukaan muistanut, saati hymyillä. Kertoivat vain kuinka tiesivät jo, kun minun lihomiseni ei kuulemma ollutkaan näyttänyt normaalilta lihomiselta. Ja vielä näillä sanoilla. Hävetti ihan super paljon kun kehoani oli tuijoteltu siinä mielessä ja oikein suvun kanssa keskusteltu asiasta. Tahdottiin vain vajota maan alle ja vedin vauvavatsaa sisään loppu vierailun kun häpeä nousi niin vahvana pintaan ettei tiennyt miten päin olla. Ihan kauheaa!

Mies otti asiakseen puhua tästä heidän kanssa kaksin seuraavalla kerralla kun tapaa ja tämä keskustelu oli kuulemma mennytkin hyvin ja olivat ymmärtäneet kuinka pahalta tilanne oli meistä tuntunut kun vauvasta kertominen oli saanut niin töykeän vastaanoton.

Jäi aivan arvoton roska olo heidän silmissä, edelleen silmät kostuu omasta ja vauvan puolesta. Omat sukulaiseni suhtautuvat kyllä varmasti paljon lämpöisemmin, tai ovat aina niin aina aiemmin tehneet joten odotan heille kertomista kasvotusten kovasti.

Ja lapsemme tietenkin rakastivat ajatusta uudesta sisaruksesta kun kerrottiin.

 

[AMH]

Mehän kerrottiin vasta miehen sukulaisille ja ystäville vauvasta. Meillä kun on monta ihanaa lasta jo ennestään niin tiedettiin jo ettei saada välttämättä lämmintä vastaanottoa heiltä "kun tämä on meille jo tuttua kauraa" vaikka AINA yhtä ihmeellistä, suurta ja juhlittavaa.

Sukulaisilta tuli juuri se reaktio, jota odotettiin ja pelättiin. Itkua pidäteltiin molemmat, kun onnitella ei ensimmäisessä hetkessä kukaan muistanut, saati hymyillä. Kertoivat vain kuinka tiesivät jo, kun minun lihomiseni ei kuulemma ollutkaan näyttänyt normaalilta lihomiselta. Ja vielä näillä sanoilla. Hävetti ihan super paljon kun kehoani oli tuijoteltu siinä mielessä ja oikein suvun kanssa keskusteltu asiasta. Tahdottiin vain vajota maan alle ja vedin vauvavatsaa sisään loppu vierailun kun häpeä nousi niin vahvana pintaan ettei tiennyt miten päin olla. Ihan kauheaa!

Mies otti asiakseen puhua tästä heidän kanssa kaksin seuraavalla kerralla kun tapaa ja tämä keskustelu oli kuulemma mennytkin hyvin ja olivat ymmärtäneet kuinka pahalta tilanne oli meistä tuntunut kun vauvasta kertominen oli saanut niin töykeän vastaanoton.

Jäi aivan arvoton roska olo heidän silmissä, edelleen silmät kostuu omasta ja vauvan puolesta. Omat sukulaiseni suhtautuvat kyllä varmasti paljon lämpöisemmin, tai ovat aina niin aina aiemmin tehneet joten odotan heille kertomista kasvotusten kovasti.

Ja lapsemme tietenkin rakastivat ajatusta uudesta sisaruksesta kun kerrottiin.

Aivan kamala vastaanotto! Ei noin puhuta toiselle ihmiselle missään tilanteella Wn yhtään ihmettele teidän oloa ja tunteita tuon jälkeen. Toivottavasti osaavat pyytää anteeksi!
Älä häpeä tai piilota sun kehoa idioottien ihmisten takia Mikään ei oo niin kaunista kuin raskaana oleva nainen

 

[Mirumaru]

Mehän kerrottiin vasta miehen sukulaisille ja ystäville vauvasta. Meillä kun on monta ihanaa lasta jo ennestään niin tiedettiin jo ettei saada välttämättä lämmintä vastaanottoa heiltä "kun tämä on meille jo tuttua kauraa" vaikka AINA yhtä ihmeellistä, suurta ja juhlittavaa.

Sukulaisilta tuli juuri se reaktio, jota odotettiin ja pelättiin. Itkua pidäteltiin molemmat, kun onnitella ei ensimmäisessä hetkessä kukaan muistanut, saati hymyillä. Kertoivat vain kuinka tiesivät jo, kun minun lihomiseni ei kuulemma ollutkaan näyttänyt normaalilta lihomiselta. Ja vielä näillä sanoilla. Hävetti ihan super paljon kun kehoani oli tuijoteltu siinä mielessä ja oikein suvun kanssa keskusteltu asiasta. Tahdottiin vain vajota maan alle ja vedin vauvavatsaa sisään loppu vierailun kun häpeä nousi niin vahvana pintaan ettei tiennyt miten päin olla. Ihan kauheaa!

Mies otti asiakseen puhua tästä heidän kanssa kaksin seuraavalla kerralla kun tapaa ja tämä keskustelu oli kuulemma mennytkin hyvin ja olivat ymmärtäneet kuinka pahalta tilanne oli meistä tuntunut kun vauvasta kertominen oli saanut niin töykeän vastaanoton.

Jäi aivan arvoton roska olo heidän silmissä, edelleen silmät kostuu omasta ja vauvan puolesta. Omat sukulaiseni suhtautuvat kyllä varmasti paljon lämpöisemmin, tai ovat aina niin aina aiemmin tehneet joten odotan heille kertomista kasvotusten kovasti.

Ja lapsemme tietenkin rakastivat ajatusta uudesta sisaruksesta kun kerrottiin.

Ihan hirveää, mies saisi kyllä pitää sukulaisilleen puhuttelun tästä.

Nauti vauvasta ja kasvavasta vatsastasi, ja muista, että elämässä ei tarvitse olla yhteydessä kehenkään, joka luo sinulle huonon olon. Oli kyseessä sitten sukulainen, "ystävä" tai naapuri.

Isot halit ja onnea teille vauvasta.

 

[Midalex]

Mä en ajatellut edes kertoa. Mun esikoinen on sijoitettuna ja tästä syystä en halua kuunnella mitään saarnaamista ”kuinka tämäkin lapsi viedään”.. Inhottavaa kun ihmiset ei meinaa ymmärtää, että tilanne oli silloin täysin eri mitä se nyt on Saavat itse sitte huomata jossain kohtaa.