Mä en oikein tiedä, jään kohta 2vkon lomalle ja saa nähdä miten työpaita istuu sen jälkeen
en kuitenkaan ennen ultraa aio kertoa, ultraan nyt vajaa 2vkoa. Onko teillä @PikkuMyy~ ja @Lavendula tietyt työvaatteet vai saatteko olla omissa?
Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja Pikku3
- Aloituspäivämäärä
en kuitenkaan ennen ultraa aio kertoa, ultraan nyt vajaa 2vkoa. Onko teillä @PikkuMyy~ ja @Lavendula tietyt työvaatteet vai saatteko olla omissa?Mä kerroin jo eilen esihenkilölle. Mun työasioissa on paljon räätälöintiä tänä vuonna, mut esihenkilöni pyrkii pitkäkestoiseen suunnitteluun työntekijöiden sijoittelussa ja työnkuvissa.
Oon sillä lailla onnekas, että on niin osaava, kiva, kannustava ja samalla tän asian herkkyyden tässä iässä ymmärtävä tyyppi lähipomona.
Työkavereille yritän kertoa vasta ultran jälkeen, onneksi tän muuten epätavallisen työtilanteeni takia näen heitä vain harvakseltaan tässä aiemmin.
Ok, näin mäkin luultavasti teen… että ootan siihen ekaan sikiöseulonta-ultraan. Se on parin viikon päästä. Oon sellainen henkilö, etten tykkää/osaa salailla asioita… siitä tulee aina outo fiilis. Niin luulen, että mun on pakko tuolloin ultran jälkeen kertoa. Siten on esihenkilönkin helpompi suunnitella sijaisuuksia yms.Mä en oikein tiedä, jään kohta 2vkon lomalle ja saa nähdä miten työpaita istuu sen jälkeen
Toisaaltahan ei vissiin oo pakko kertoa kuin vasta ihan pari kuukautta ennen laskettua aikaa?
En nyt muista oliko tähän ihan joku suositus tai lakipykälä? 
Mun työssä voi olla omissa vaatteissa, mutta omat vaatteet alkavat kohta käydä vähiin
ei oo monta päälle sopivaa vaatetta enää joihin mahtuisin, ja jotka onnistuneeti peittäisivät tämän vatsan. 
Kuulostaa hyvältä. Ihana kuulla, että sulla on noin järkevä ja kannustava esihenkilö
sillä on oikeasti tosi suuri merkitys tällaisessa tärkeässä elämöntilanteessa. Kaikilla naisilla tulisi olla oikeus tulla ymmärretyksi ja tuntea itsensä hyvin kohdelluksi työpaikallaan tällaisissa elämäämullistavissa asioissa. 
mulla onneksi myös ymmärtäväinen mukava esihenkilö, ja olen siitä kiitollinen, eikä onneksi tunnu niin pelottavalta kertoa raskausuutisesta hänelle…. Vaikka kylläkin vähän jännittää. En oo kerennyt kovin pitkään tässä uudessa työssä olla.Olin ajatellut että kerron vasta sitten kun vatsaa ei saa peiteltyä, joka tapauksessa vasta ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Nyt oon kuitenkin pohtinut, että saatan joutua kertomaan jo aiemmin, koska pahoinvoinnin ja vatsakipujen vuoksi saattaa tulla poissaoloja tai ainakin vähintään pitäisi saada tehdä täysin etätyötä.
Mäkin varmaan koitan nt- ultraan asti odotella kertomisen kanssa, mut saa nähdä tuleeko onnistumaan. Ollaan aika tiiviisti yhdessä pienessä yksikössä töissä niin voi olla et he huomaavat tän jo aikaisemmin. Aika rento olo on kyllä asiasta kertoakin eli vähän nyt mennään tilanteen mukaan. Lauantaina varhaisultra niin saatan jopa sen jälkeen jo kertoa. Mies kertoi jo omalla työpaikallaan esimiehelle
Pakko varmaan kertoa nt-ultran jälkeen. Ei kyllä yhtään huvittais
meillä on tosi pieni tiimi ja kaikki muut miehiä niin tuntuu että se otetaan vastaan ikävinä uutisina kun kuitenkin sit joudun olemaan pois töistä jonkin aikaa.. mutta pakko se on kertoa ennen kun alkaa pahemmin näkyä.Kerron esimiehelle varmaan varhaisultran jälkeen, kun palailen kesälomalta töihin. Silloin pitäisi olla joku rv 9. Viimeksi kerroin töissä tosi aikaisin, kun pahoinvoinnin takia oksentelin työpaikan vessassa enkä hajuherkkyyden takia pystynyt enää käymään työpaikan kahvihuoneessa.
Muuten olen kertonut kahdelle läheiselle ystävälle, jotka tiesi, että yritämme toista lasta. Lisäksi kerroin omalle äidilleni, koska haluan häneltä tukea myös siinä tapauksessa, jos jokin menee pieleen.
Saas nähdä, koska ite kertoisi töissä. Mietin odottelevani sinne seulontaan, ois varmempi olo kertoa, mut saa nähdä. Työvuoden työjärjestelyihin vaikuttaa sijaisjärjestelyjen osalta paljon ja vähän jännittää nyt olla asioita suunnittelemassa silleen, et oisin ite töissä, vaikka ajatus on nyt etten oo ku helmikuun loppuun 
Mun oli pakko kertoa esimiehelle heti kun plussasin, koska työhöni kuuluu sikiölle haitallisia tehtäviä, joten luonnollisesti työnkuvaa täytyi lain puolestakin muuttaa 
Tästä syystä asia ei myöskään pysy kauaa tarkkasilmäisimmiltä kollegoilta piilossa.
Olemme kertoneet myös miehen äidille ja mun vanhemmille sekä siskolle, koska tiedän, että tarvitsen tukea heiltä myös silloin jos asiat menevät pieleen. Ja tiedän, että heille on tärkeää myös saada silloin olla tukena.
Kukaan kaveri tai ystävä ei tiedä edes yrityksestä
Tästä syystä asia ei myöskään pysy kauaa tarkkasilmäisimmiltä kollegoilta piilossa.
Olemme kertoneet myös miehen äidille ja mun vanhemmille sekä siskolle, koska tiedän, että tarvitsen tukea heiltä myös silloin jos asiat menevät pieleen. Ja tiedän, että heille on tärkeää myös saada silloin olla tukena.
Kukaan kaveri tai ystävä ei tiedä edes yrityksestä
Mulla täysin sama tilanne, oon palaamassa hoitovapaalta töihin ja heti pitäis melkeen ilmotella, että jäänkin kohta taas pois.
Mut luulen, että en kovin kauaa pysty pitämään töissä salassa, ainakaan läheisimmiltä työkavereilta, kun ollaan niin tiiviisti yhdessä, ja jos oireet jatkuu edelleen yhtä voimakkaina. Ei oo vielä kerrottu edes perheille, luulen kyllä että mun vanhemmat (ainakin äiti) ehkä arvasi nyt, kun olivat meillä yötä. Haluaisin toisaalta odottaa, että sais vielä jonkun varmistuksen (sydänäänet tai ultra), ennen kuin kertois, mutta toisaalta tämän olon salaaminen alkaa käydä tosi vaikeaksi.
Mä kerroin esihenkilölle jo 5+5, kun jouduin ekan kerran jäämään saikulle. Tuntui helpommalta kertoa totuus ja onneksi suhtautuminen oli tosi hyvä!
Meillä tietää molempien vanhemmat ja sisarukset sekä molempien yhdet ystävät. Pahoinvointi ja väsymys on ollut niin kovaa, niin helpompi oli kertoa totuus perheille
Meillä tietää molempien vanhemmat ja sisarukset sekä molempien yhdet ystävät. Pahoinvointi ja väsymys on ollut niin kovaa, niin helpompi oli kertoa totuus perheille
Vain lapsen isä tietää raskaudesta, ja hänen kanssaan tilanne nyt on,mikä on.
En tiedä, milloin kerron lapsilleni. He ovat jo teinejä. Tai äidille. Äiti varmaan ilahtuu lopulta, hän on kovin lapsirakas. Toivon niin, koska hän on kuitenkin tärkein tukeni ja turvani lasten kanssa.
Töissä joudun varmasti jossain vaiheessa pyytämää muutoksia, ja sitten on pakko kertoa. En kyllä halua kertoa ennenkuin täytyy. Meillä töissä juoruillaan paljon, ihan hyväntahtoisesti kyllä, eli jos yksi tietää, tietävät kaikki, oli asia mikä tahansa.
Esimiehiltä tieto ei tietenkään mene eteenpäin. Varmasti puhun itse asiasta aikanaan avoimesti töissäkin, mutta vielä ei ole sen aika . Kertominen -kenelle tahansa- jännittää jo etukäteen. Lähinnä koska olen jo niin vanha. Ja ilmeisesti odotan yksin.
En tiedä, milloin kerron lapsilleni. He ovat jo teinejä. Tai äidille. Äiti varmaan ilahtuu lopulta, hän on kovin lapsirakas. Toivon niin, koska hän on kuitenkin tärkein tukeni ja turvani lasten kanssa.
Töissä joudun varmasti jossain vaiheessa pyytämää muutoksia, ja sitten on pakko kertoa. En kyllä halua kertoa ennenkuin täytyy. Meillä töissä juoruillaan paljon, ihan hyväntahtoisesti kyllä, eli jos yksi tietää, tietävät kaikki, oli asia mikä tahansa.
Esimiehiltä tieto ei tietenkään mene eteenpäin. Varmasti puhun itse asiasta aikanaan avoimesti töissäkin, mutta vielä ei ole sen aika . Kertominen -kenelle tahansa- jännittää jo etukäteen. Lähinnä koska olen jo niin vanha. Ja ilmeisesti odotan yksin.
Eniten pelottaa omille vanhemmilleni kertominen, sillä esikoisen kanssa ei mennyt kaikki niinkuin piti ja pelkään, että alkaa painostus aborttiin tmv.. He kyllä itsekin sen tietävät että silloiset ongelmat ei tätä päivää enää ole mutta pelottaa silti. Siinä yksi syy miksi en oikein osaa iloitakaan tästä asiasta vaikka haluaisin :/
Olen parille kaverille ja siskolle kertonut plussaamisesta, mutta muuten odotellaan ekaan ultraan asti, että kerrotaan perheelle jne.
Töissä kertominen vähän jännittää. Olen aloittanut uudessa määräaikaisessa työssä, ja määräaikaisuus jää nyt kesken vähän ikävässä kohtaa hanketta. Eihän se sinänsä mitään haittaa vaikka pomo ei tykkäisi, ei töiden takia voi lisääntymistään lykätä, mutta silti jotenkin pelottaa aikanaan kertoa, kun ei tunne pomoa hyvin eikö tiedä, miten reagoi.
Töissä kertominen vähän jännittää. Olen aloittanut uudessa määräaikaisessa työssä, ja määräaikaisuus jää nyt kesken vähän ikävässä kohtaa hanketta. Eihän se sinänsä mitään haittaa vaikka pomo ei tykkäisi, ei töiden takia voi lisääntymistään lykätä, mutta silti jotenkin pelottaa aikanaan kertoa, kun ei tunne pomoa hyvin eikö tiedä, miten reagoi.
Työsopimuslain mukaan pitää ilmoittaa työnantajalle äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä hoitovapaasta vähintään kaksi kuukautta aiemmin, et sinne asti voi pantata tietoaOk, näin mäkin luultavasti teen… että ootan siihen ekaan sikiöseulonta-ultraan. Se on parin viikon päästä. Oon sellainen henkilö, etten tykkää/osaa salailla asioita… siitä tulee aina outo fiilis. Niin luulen, että mun on pakko tuolloin ultran jälkeen kertoa. Siten on esihenkilönkin helpompi suunnitella sijaisuuksia yms.
Toisaaltahan ei vissiin oo pakko kertoa kuin vasta ihan pari kuukautta ennen laskettua aikaa?
Mun työssä voi olla omissa vaatteissa, mutta omat vaatteet alkavat kohta käydä vähiin
Kaikki okNiptistä aikaa puolitoista viikkoa. Toivon tosiaan, että tulokset tulisivat pian ja veisivät pois huolet; pääsisimme kertomaan lapsille. Esikoinen on alkanut tutkailla ja vaivihkaa haliessa tunnustella mun keskivartaloa, tänään huomautti sen vähän kasvaneen.
Eli ehkä jo tänään kerrotaan lapsille.