No jouduinkin nyt kertomaan aiemmin jo siskoilleni, koska tuli eteen tämä miehen poismuutto ja yllättävän hyvä oli vastaanotto ja lupasivat olla tukena ja apuna kuitenkin jos tarve vaatii.Itsellä tosi ristiriitaiset fiilikset asian suhteen.
Tuntuu, että oon yksin tämän onnen tunteen kanssa eikä ole oikein ketään kelle kertoa. Siskoni eivät halua enää lapsia eivätkä ymmärrä, että joku vielä haluaa, niin ei tee mieli heille kertoa.
Lisäksi meillä miehen kanssa ongelmia ja hän ei halunnut lasta, niin en voi hänenkään kanssa asiasta iloita (aloitettiin juuri pariterapia, jippii).. Äitiäni ei luultavasti kiinnosta, niin ei kiinnosta hänellekään kertoa. Ei olla ikinä oltu läheisiä.
Ah, mikä ihana tilanne, mutta onneksi sentään tyttäreni ja vanhin poikani olivat onnellisia uutisesta, kun heille kerroin. He ovatkin mieheni lisäksi ainoat, jotka tietää. Muille kerron ehkä sitten joskus jos tuntuu siltä.
Äidilleni en ole edelleenkään kertonut mitään.