Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pikku3
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
P

Pikku3

Jostain jotain jo tietävä
Millaisia ajatuksia raskaudesta kertomisesta? Kelle ja milloin? Kelle ei?

Ajattelin, ettei kerrottaisi vielä hetkeen, mutta tänään iski koomapahoinvointi, josta 7-v. esikoinen oli huolissaan. Kerroin, että pieni migreenikohtaus päällä (on totta sekin ja hänelle ymmärrettävä juttu). Viimeksi kerroimme hälle vasta rakenneultran jälkeen, mutta nyt on isompi ja tarkkaavaisempi monitoroimaan mun oloja. Olen 100% aamuihminen, joten jo huilailu ja puhina aamuisin on muksuille outoa.

Varhaisultra ylihuomenna, itsekin silloin viisaampi?
 
En osaa sanoa, kumppanin lisäksi tietää mun ystävä, mutta muille ei olla vielä sanottu.

Mietin, että nt-ultran jälkeen, mutta sitten oon miettinyt myös, että jos vasta sittenkin rakenneultran jälkeen 🤣
 
Mä oon jakaja, tänään heti kerroin äitilleni. Haluan kuitenkin puhua asiasta läheisten kanssa, vaikka raskaus ei jatkuisikaan 😊 töissä kans lähiesihenkilölle kerron heti. Sit on kans tiedossa syy, jos vaikka km vuoksi pitäisi olla pois. Laajemmin kerrottaneen vähän myöhemmin, jos homma etenee.
 
Aion kertoa sellaisille joiden kanssa muutenkin puhuttu yrittämisestä ja olleet siinä tukena, eli lähinnä parille läheiselle kaverille. Muuten yritän odottaa kunnes varmistuisi että kaikki hyvin, ei niinkään itseni puolesta mutta en halua esim vanhempia stressata kun iso riski meillä että menee kesken.
 
Itsellä tosi ristiriitaiset fiilikset asian suhteen. 😏
Tuntuu, että oon yksin tämän onnen tunteen kanssa eikä ole oikein ketään kelle kertoa. Siskoni eivät halua enää lapsia eivätkä ymmärrä, että joku vielä haluaa, niin ei tee mieli heille kertoa.
Lisäksi meillä miehen kanssa ongelmia ja hän ei halunnut lasta, niin en voi hänenkään kanssa asiasta iloita (aloitettiin juuri pariterapia, jippii).. Äitiäni ei luultavasti kiinnosta, niin ei kiinnosta hänellekään kertoa. Ei olla ikinä oltu läheisiä.
Ah, mikä ihana tilanne, mutta onneksi sentään tyttäreni ja vanhin poikani olivat onnellisia uutisesta, kun heille kerroin. He ovatkin mieheni lisäksi ainoat, jotka tietää. Muille kerron ehkä sitten joskus jos tuntuu siltä. 🤔
 
Itse en olisi kertonut kenellekään, mutta piti yhdelle kaverille kertoa kun lähdettiin yhdessä reissailemaan. En ole aikaisemmistakaan raskauksista juuri kenellekään kertonut. Pitkistä lapsettomuushoidoistakin tietää ihan muutama ihminen, perheenjäsenistä ei kukaan. Vaikka ollaan läheisiä siskonkin kanssa, niin en ole koskaan sanonut mitään. Mutta meille tämä niin kipeä aihe että ollaan vuosia sit jo sanottu kaikille, ettei meille ole koskaan tulossa lapsia ja eletään loppu elämä kahdestaan. Voi kunpa ei kuitenkaan elettäs 💓
 
Me ei olla kerrottu vielä kenellekään, eikä varmaan ihan heti kerrotakaan. Meillä on vähän samankaltainen tilanne kuin @Toivoaon, emme ole kertoneet yrittämisestä ja nuorempana vastasin läheisten vauvauteluihin sanomalla, että emme halua lapsia. Perheenjäsenet siis varmaan olettavat, ettei meille ole koskaan tulossa lasta. Äidille ja siskolle voisin ehkä kertoa jo, mutta en nyt halua aiheuttaa heille ylimääräistä huolta jos tämä päättyykin huonosti.
 
Oon joutunut esimiehelle kertomaan, koska työssäni on paljon haitallisia altistuksia ja työnkuvaa täytyy raskauden takia aina muokata.
Valitettavasti em. syystä ennemmin tai myöhemmin työpaikalla aletaan epäilemään raskautumista :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

Muuten kukaan ei vielä tiedä. En ole edes hiiskunut siitä, että oltais suunnitteltu lisääntymistä.
Kerron vasta jos on joku tilanne, jossa on pakko myöntää tai sitten kun raskaus on jo pidemmällä.
 
Me ollaan kerrottu tässä kohtaa vain mun parhaalle kaverille tästä raskaudesta.

Oon miettinyt et hyvin voisin tällä kertaa kertoa jo vaikka heti sisaruksille ja vanhemmille tästä mutta sitten jotenkin vielä jarruttelen omien lapsien takia
Mietin et jos tämä meneekin kesken niin olisiko helpompi että lapset eivät siitä olisi vielä kuulleet. Joten luulen että odotetaan kuitenkin siihen nt-ultraan ja kerrotaan sen jälkeen.
 
Lapsille tulee tosiaan varmaan kerrottua vasta tosi myöhään itsekin. Tietysti hieman haastetta tuo se, että ovat jo melko isoja.
 
Minä kerroin mun esikoiselle heti, yhdessä viivoja tikusta tihrusteltiin :tears: Parille ystävlle oon myös sanonu, ja mun vanhemmille ja siskolle. Kerrotaan yleensä kun puheeksi tulee, ei mitenkään salailla.

Keskenmenneessäkin ehdittiin kertoa monelle ja sain tosi paljon tukea kun ihmiset tiesi, helpompi oli asiaa käsitellä kun ei tarvinnut salailla.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top