Raskaudesta kertominen

[Binky]

10 kk meni ennenkun ilmoitti olemassa olostaan. kyseessä molempien ensimmäinen niin mies on niin innoissaan että kertoi jo perheellensä, mutta itse en oo omille läheisille maininnut vielä mitään. Vähän mieli tekisi jotta saisi jonkun jolle jakaa näitä tuntemuksia mut pelottava ajatus jos jotain menisikin pieleen.. töissä en haluais kertoa pitkään aikaa mutta varmaan siel tarkkasilmäiset nopeasti hoksaa muutoksen käytöksessäni.

Mun mies kanssa kertoi heti äidillensä ja parille kaverilleen, vaikka oli meistä kahdesta enemmän "shokissa" vauvasta. Itse olen kertonut parille kaverille ja serkulleni joka on myös raskaana. Jotenkin se pelko siitä, että jokin menee pieleen on vielä niin voimakas, että välillä jopa tänne forumille kirjoittaminen tai vauvatavaroiden selaaminenkin tuntuu kamalalta.

 

[Annikki23]

Mun mies kanssa kertoi heti äidillensä ja parille kaverilleen, vaikka oli meistä kahdesta enemmän "shokissa" vauvasta. Itse olen kertonut parille kaverille ja serkulleni joka on myös raskaana. Jotenkin se pelko siitä, että jokin menee pieleen on vielä niin voimakas, että välillä jopa tänne forumille kirjoittaminen tai vauvatavaroiden selaaminenkin tuntuu kamalalta.

Kyllä, veit sanat suustani! Ihan hullua miten voi tuntea näin miljoonaa eri fiilistä vaikka aina kuvittelin että sitähä olisi vaan yli onnellinen sitten ku se plussa tulis mut voi kuinka väärässä sitä olikaan aijon tänään rohkaista mieleni ja kertoa hyvälle ystävälleni uutisemme

 

[Binky]

Kyllä, veit sanat suustani! Ihan hullua miten voi tuntea näin miljoonaa eri fiilistä vaikka aina kuvittelin että sitähä olisi vaan yli onnellinen sitten ku se plussa tulis mut voi kuinka väärässä sitä olikaan aijon tänään rohkaista mieleni ja kertoa hyvälle ystävälleni uutisemme

Suosittelen kertomaan! Oikeasti on ihanaa, kun voi jonkun kanssa jakaa fiiliksiä, se on kuitenkin niin eri asia puhua ystävän kanssa kuin kumppanin.. Ja siis kyllä. Vitsi miten ihanaa ja samalla pelottavaa olla raskaana!

 

[Minou]

Mun mies kanssa kertoi heti äidillensä ja parille kaverilleen, vaikka oli meistä kahdesta enemmän "shokissa" vauvasta. Itse olen kertonut parille kaverille ja serkulleni joka on myös raskaana. Jotenkin se pelko siitä, että jokin menee pieleen on vielä niin voimakas, että välillä jopa tänne forumille kirjoittaminen tai vauvatavaroiden selaaminenkin tuntuu kamalalta.

mulla on kans tällanen pelko yhtenä syynä ettei vielä uskalla kertoa.

Esikoisesta kerrottiin lähimmille rv13 nt ultran ja NIPT tulosten jälkeen. Viime kesän km raskaudesta kerrottiin lähimmille varhaisultran jälkeen, kun satuttiin olemaan just sillon Suomessa käymässä. Tällä kertaa, jos kaikki menee hyvin, kerrotaan taas vasta NIPTin jälkeen. Itsellä on niin paljon huolta ja epävarmuutta raskauteen liittyen, että en jaksaisi miettiä miten esim oma äiti tai anoppi olisi huolissaan. Samoin, jos käy taas ikävästi ja tulee toinen km, mieluummin käsittelen asian yksityisesti miehen kanssa, kuin otan vastaan muiden huolta ja harmitusta meidän puolesta.

Esikoisesta kerrottiin somessa paria kuukautta ennen laskettua, nyt varmaankin vasta synnytyksen jälkeen, vaikka siis lähtökohtaisesti ei hirveästi lapsesta/lapsista jaetakaan julkisesti.

ja toisena syynä tämä, etten halua turhaan huolestuttaa omia tai puolison vanhempia, jotka on kuitenkin vanhoja ihmisiä, ja omat vanhemmat asuu vielä toisessa maassa. tämän takia on päätetty puolison kanssa ettei kerrota kellekään ennen varhaisultraa ja sen jälkeen jos kaikki on ok niin kavereille joiden kanssa on reissusuunnitelmia ja tällasta, et suunnitelmat muuttuu vanhemmille ja muille esim töissä en halua kertoo ennen kuin 12+ viikoilla kun on toinen gynen käynti ja NIPT ohi jos kaikki on kunnossa. me ollaan kuitenkin kans vanhempia (minä 35v ja mies vanhempi) niin tässä on iän puolestakin riskejä.

ainoo mikä mietityttää tässä on et oon lähössä viikon työmatkalle parin työkaverin kanssa n. viikolla 10 enkä haluais kertoo vielä heille sillon.

 

[Miri81]

En ole kertonut kenellekään, olen niin epäuskoinen. En edes miehelle enkä personal trainerille. Jotenkin haluan pitää tämän oman ihmeellisen salaisuuteni ainakin sen ajan mitä sitä kestää. Katsotaan mitä 8+2 ultrassa näkyy ja siitä sitten eteenpäin.

 

[bella96]

Kerroin heti, kun sain plussan omalle ja puolison perheelle, laajemmalle lähipiirille/someen ehkä sitten nt-ultran jälkeen :)

 

[Mörköli]

En ole vielä miettinyt enempää kertomista, varmaan sitten jos varmistuu, ettei ole tuulimuna ja kaikki menisi hyvin. Mies toki tietää sekä yksi ystävä, joka on tukena mitä sitten tapahtuukin

 

[NoHau]

En usko, että kerrotaan erikseen kellekään.

 

[Tiitu90]

Mietin että yks keino olis kertoa vauva -uutinen jotenkin kivasti pääsiäisenä ,mutta miten?

 

[Alinasi]

Oisko ultrakuva yllätysmunaan?

 

[Tiitu90]

Oisko ultrakuva yllätysmunaan?

Vois ollakki

 

[Helmii84]

Ei olla kerrottu miehen kanssa kenellekään vielä, kun niin aikaista. En halua hirveästi puhua tästä edes mieheni kanssa, koska pelkään että innostumisen seurauksena tipahtaa vaan entistä korkeammalta, mikäli menee poikki. Koko ajan orastava tunne, ettei siellä mitään ole kun oireetkin on niin olemattomia ja vaihtelevia.

 

[Pogo]

Mä mietin molemmille isovanhemmille kertomista äitienpäivänä. Silloin ois jo puoliväli lähellä jos ei ylikin ja vois olla kiva kertoa.

 

[Sonjjja]

Kerroin puolisolle heti plussattua mutta nyt viime vklp kerrottiin molempien vanhemmille asiasta + mun kummitädille. Sisaruksille ja isovanhemmille vasta sitten ultran jälkeen myöhemmin. Nyt on rv 10 menossa. Oli jo tarpeeksi vaikeaa tänne asti piilotella asiaa etenkin rajun pahoinvoinnin vuoksi

 

[Ekaloka97]

Meillä on kerrottu lähimmille ystäville, jotka osasivat ounastella, että tällaista voisi olla näköpiirissä. Kovasti odotan, että pääsen kertomaan omille vanhemmille, kun tämä on heidän ensimmäinen lapsenlapsi ❤ Ihana myös kertoa miehen vanhemmille, kun hekin tätä jo ovat hetken odotelleet. Ajateltiin kuitenkin odottaa np - ultraan ennen kuin kerrotaan tuleville isovanhemmille ja muille.

 

[MM]

Toisaalta olis kiva odottaa varmemmille viikoille ja yllättää iloisemmin, mutta käytännön syistä kerrotaan varmaan hyvin pian sekä mun että miehen vanhemmille. Jos syksyn keskenmeno ottaa uusinnan ja tarvitaan taas yllättäen esikoiselle hoitajaa ja muistutan sen jälkeen viikon-pari jotain haudasta noussutta, minkä voimat ei riitä edes istumiseen, niin ehkä se on reilumpaa, että osaavat varautua etukäteen. Ja toisaalta kun kyläillään usein, myös yötä, niin salailu menis vaikeaksi ruokarajoitteiden ja mun lääkitysten takia.

Muu lähipiiri sitten joskus, mielellään rv12 jälkeen, mutta tilanteiden mukaan. Esikoiselle mahdollisimman myöhään, ettei joutuisi selittelemään vauvan kuolemaa. Mutta haaste tulee kun tuossa muussa lähipiirissä on pari ketkä ei ymmärrä pitää suutaan kiinni, pelkään niiden möläyttävän asian esikoisen kuullen ihan liian aikaisin.

Esikoisesta kerrottiin somessa ehkä viikko-pari ennen laskettua aikaa. Varmaan mennään samoin, tai sitten syntymän jälkeen joku kasvoton kuva. Ei olla jaettu lapsesta kasvokuvia, eikä paljoa muitakaan, somessa.

 

[siska]

Muu lähipiiri sitten joskus, mielellään rv12 jälkeen, mutta tilanteiden mukaan. Esikoiselle mahdollisimman myöhään, ettei joutuisi selittelemään vauvan kuolemaa. Mutta haaste tulee kun tuossa muussa lähipiirissä on pari ketkä ei ymmärrä pitää suutaan kiinni, pelkään niiden möläyttävän asian esikoisen kuullen ihan liian aikaisin.

Meillä taitaa olla suht samanikäiset esikoiset, ja mietin kans kovasti että millon uskaltaa kertoa. Plus jos kerrotaan läheisille ryyliin nt-ultran jälkeen niin uskaltaako tytöllekin kertoa siinä vaiheessa. Lapsen mummi todellakin lipsauttais sen varmaan samantien - osin senkin takia mietittiin että kerrottais vasta ekan kolmanneksen jälkeen läheisille, et ehkä siinä vaiheessa jo uskaltaa esikoisellekin. Toisaalta vaikkei ihan rinnastu, niin meidän tyttö on ottanut esimerkiksi koiran menetyksen tosi luonnollisesti (viime kesänä jouduttiin koiravanhus pistään ikiuneen), edelleenkin usein puhutaan meidän koirasta ja siitä että on sielä koirien taivaassa, joten voi olla että teen päässäni asiasta liian ison jutun..

 

[Vihne90]

Mä ajattelin ensin, että np-ultran jälkeen kertoisimme sisarilleni, mieheni pojalle ja minun vanhemmilleni. Olen kuitenkin voinut niin huonosti, että sisko oli pakko ottaa avuksi jo pari viikkoa sitten (nyt 9+2) ja luultavasti jos ylihuomenna varhaisultrassa kaikki on hyvin, haluan kertoa myös lopulle perheelleni. Viikko tolkulla olen piilotellut kotona saikulla tai pahoinvoivana etätöissä, sairaalassa tiputuksessakin kertaalleen. Varmaan jo ihmettelevät mitä ihmettä on meneillään, kun en ole näyttäytynyt. Normaalisti kyläillään.

 

[Adelinee]

Joillekin oon jo paljastanut jos tiesivät yrityksestä. Kivempi sitten on puida jos tulee keskenmeno. Muuten perheille tms kerrotaan varmaan NT-ultran jälkeen tai myöhemmin. Suomessa en meinaa asiaa julkaista tai puida lainkaan en koe sitä millään tavalla tarpeelliseksi.
Yllättävän nopeasti oman kierron vaihtelusta huolimatta tärppäsi. Tosiaan 3kk ehdittiin yrittää ja tämä on nyt toinen raskaus

 

[Kaihonkukka]

Meillä tämä hoitoalkuinen niin moni ystävä tiesi siirrosta ja "odotteli" tuloksia. Eli vaikka 5+5 vasta niin olen kertonut peräti 8 ystävälle ja siskolle. Ja toki kerron heille ja saan tukea, jos meneekin kesken. Perheille olisi hauskaa kertoa pääsiäisenä, se noin 12 viikon kohdalla, mutta ehkä ennemmin odotan varmemmin äitienpäivään ja sitten joskus rakenneultran jälkeen laajemmin Ellei sitten esim näy kilometrin päähän jo aikaisin. Nyt tuntuu niin epävarmalta, että toivon vaan että raskaus ylipäätän jatkuu.