Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature currently requires accessing the site using the built-in Safari browser.
Zazar_ halauksia
Mulla tuli nyt ihan ensimmäisenä mieleen että olisiko äidilläsi jotain asioita menneisyydestään kannettavanaan joita ei ole selvittänyt itsensä kanssa. Purkaa nyt pahanolonsa sinuun tuolla tavalla.
Toivottavasti saatte asian puhuttua ja välit säilytettyä, koska äiti on kuitenkin aina äiti. Ja raskasta se on sinullekin jos riitaannutte nyt kun elätte puolisosi kanssa elämänne yhtä tärkeimmistä ajoista.
Voimia!!
Mulla on ollut omiin vanhempiin haastavat välit vähän aina. En näistä asioista enempää avaa, mutta sen voin sanoa, ettei kumpikaan vanhemmistani ole aina ollut kovin tasapainoinen ja molemmilla vanhemmillani on aika vaikeita narsistisia piirteitä. Miehen puolella on ihan loistavat vanhemmat, auttavat ja tukevat 110% siinä missä omani antavat 10% jos sitäkään. Olen monesti sen sanonut anopillekin miten paljon arvostan häntä ihmisenä.
Äidilläni on varmasti omia käsittelemättömiä asioita, mutta ei se oikeuta käyttäytymään kurjasti. Tosi vaikea puhua omien vanhempien kanssa näissä ristiriitatilanteissa, kun ne joko heittäytyy sellaisiksi, että kaikki on heidän vikansa, jopa se, että ovat olemassa tai sitten kieltävät kaiken Olen vuosien varrella kokeillut vaikka miten puhua ja hyväksyä heidän tekemisiään, myös miehenikin on keskustellut vanhempien kanssa, mutta mikään ei ikinä ole muuttunut ja meno on aina vaan astetta pahempaa :bag:
Mä olen isänikin kohdalla monesti ajatellut näin: mitä väliä on isällä, joka ei välitä? Ei sillä biologisella suhteella ole mitään merkitystä, jos ei huolehdi lapsistaan, hoida ja rakasta heitä. En tiedä miten tämän kauniimmin sanoisin, mutta niin se vaan on.
Mä olen sen päätöksen tehnyt, että joskus on parempi lähteä kuin jäädä, jos toinen vetää tarkoituksella tahalleen aina pohjamutiin. Mä en suostu sinne enää ikinä menemään, en ainakaan vanhempieni vetämänä.
Ymmärrän kuitenkin teidän näkökulmanne, kiitos myös tsemppailusta
Nämä on vaikeita asioita, mutta mulla on ainakin hyvät esimerkit siitä, miten en halua kasvattaa omia lapsiani
Ai, että täällä on käyty hyvää keskustelua. Ehdottomasti kannatan tuota Raparpaarin pullajuttua, nauroin täällä ääneen
Me ei olla kerrottu oikein kellekään. Hyville ystäville, joita mulla on 2 kerroin asian testikuvien kera :)
Mies olis halunnut heti kertoa kaikille, mut mä vähän estelin, kun vielä niin epävarmat ajat Sanoin kyllä tänään, että se voi hyville ystävilleen kyllä sanoa, jos siltä tuntuu.
Me kerrotaan miehen vanhemmille varmaan seuraavaksi, mut vasta ensimmäisen ultran jälkeen todennäköisesti. Mun äidille en ole hiiskunut sanaakaan, koska viime raskauden päätyttyä avauduin äidilleni raskaudestani ja äitini veti ihan törkeät slaagit. Oli varma, että pilaan elämäni, ei ollut pahoillaan keskenmenosta ja oikein toivoi, etten tekisi vielä vuosiin lapsia. Kertoi selvästi minulle, ettei minusta olisi äidiksi, koska olen liian pentu vielä ja olisin jatkuvasti huolissani lapsesta tai itsestä :banghead: Ymmärtäisin reaktion, jos meillä mieheni kanssa olisi jotain ongelmia ja jos olisin alaikäinen tai muuta vastaavaa. Mitään ei kuitenkaan ole ollut ja olen aikuinen, täytän ensi vuonna 25. Lisäksi olen tehnyt vuosia töitä varhaiskasvattajana ja nyt opiskelen varhaiskasvatuksen opettajaksi. Minusta äitini reaktio oli älyttömän törkeä ja sen vuoksi päätettiin, että miehen kanssa yhdessä kerrotaan viimeisenä äidille asiasta. Jotenkin ihan pelottaa kertoa edes koko asiasta, koska tiedän, millaiset pultit äitini ottaa asiasta, josta hänen pitäisi olla onnellinen. Me ollaan kuitenkin miehen kanssa seurusteltu jo seitsemän vuotta ja ollaan tätä hetkeä toivottu hartaasti
Harmittaa, että oman vanhemman pitää käyttäytyä tuolla tavalla. Aion kyllä tehdä selväksi sen, että jos ei minun raskautta pysty hyväksymään tai asiassa tukemaan, ei silloin voi kuulua myöskään meidän elämään.
E
Tuli vain mieleeni, ettei äitisi vain peilaisi epävarmuuttaan asiaa omiin kokemuksiinsa ja näyttää unohtavan, et sä oot täysin oma yksilösi ja ajat on vähä erilaiset, kuin äitis nuoruudessa.
25v on oikein hyvä aika aloittaa perhe. Itsehän olin 32 kun aloin esikoista odottamaan ja jos vain olis ollut mahdollista olisin halunnut tulla äidiksi nuoremmalla iällä.
Ai, että täällä on käyty hyvää keskustelua. Ehdottomasti kannatan tuota Raparpaarin pullajuttua, nauroin täällä ääneen
Me ei olla kerrottu oikein kellekään. Hyville ystäville, joita mulla on 2 kerroin asian testikuvien kera :)
Mies olis halunnut heti kertoa kaikille, mut mä vähän estelin, kun vielä niin epävarmat ajat Sanoin kyllä tänään, että se voi hyville ystävilleen kyllä sanoa, jos siltä tuntuu.
Me kerrotaan miehen vanhemmille varmaan seuraavaksi, mut vasta ensimmäisen ultran jälkeen todennäköisesti. Mun äidille en ole hiiskunut sanaakaan, koska viime raskauden päätyttyä avauduin äidilleni raskaudestani ja äitini veti ihan törkeät slaagit. Oli varma, että pilaan elämäni, ei ollut pahoillaan keskenmenosta ja oikein toivoi, etten tekisi vielä vuosiin lapsia. Kertoi selvästi minulle, ettei minusta olisi äidiksi, koska olen liian pentu vielä ja olisin jatkuvasti huolissani lapsesta tai itsestä :banghead: Ymmärtäisin reaktion, jos meillä mieheni kanssa olisi jotain ongelmia ja jos olisin alaikäinen tai muuta vastaavaa. Mitään ei kuitenkaan ole ollut ja olen aikuinen, täytän ensi vuonna 25. Lisäksi olen tehnyt vuosia töitä varhaiskasvattajana ja nyt opiskelen varhaiskasvatuksen opettajaksi. Minusta äitini reaktio oli älyttömän törkeä ja sen vuoksi päätettiin, että miehen kanssa yhdessä kerrotaan viimeisenä äidille asiasta. Jotenkin ihan pelottaa kertoa edes koko asiasta, koska tiedän, millaiset pultit äitini ottaa asiasta, josta hänen pitäisi olla onnellinen. Me ollaan kuitenkin miehen kanssa seurusteltu jo seitsemän vuotta ja ollaan tätä hetkeä toivottu hartaasti
Harmittaa, että oman vanhemman pitää käyttäytyä tuolla tavalla. Aion kyllä tehdä selväksi sen, että jos ei minun raskautta pysty hyväksymään tai asiassa tukemaan, ei silloin voi kuulua myöskään meidän elämään.
Habu miten pitkällä oot?
Meillä ar ultra tiistaina
Me kerrotaan varmaan vähän myöhemmin, en oikein tiedä millon kerrottais kai se tästä muotoutuu.. Mut töihin kerron kyllä niin myöhään kun vaan voin, koska mulla alkoi uusi työ ja työilmapiiri on aika huono :bag: pelkään, että raskauden takia joudun sitten tulilinjalle kun tulee muutenkin poissaoloja, kun neuvolat yms..