Raskaudesta kertominen

Töissä meinasin kertoa, kun palaan opintovapailta joulu-marraskuun vaihteessa. Silloin viikkoja pitäisi olla 16+, eli luultavasti näkyy myös vähän ulospäin. Tai oletan että nyt maha tulee nopeammin näkyviin kuin esikoisesta. :bored::rolleyes:

Voi myös olla, että näille läheisimmille ja nuoremmille työkavereille joutuu kertomaan ensi viikolla, kun meillä on jo aikoja sitten sovitut syysbakkanaalit. Ja voipi olla, että normaalitilanteessa joisin viintä ja maistelisin työkaverin erikoisoluita. Mut katotaan! Näistä kolme kaveria kyllä tietää, että ollaan yritetty jo viime kesästä asti.
 
Mä kerroin parille työkaverille, kun meinas vähä öklöttää. Nyt kävin tässä työyön aikana kakomassa vessassa, mut ei kukaan ollu lähistöllä kuulemassa, mut jos ei olo helpota, niin aattelin mainita :smiley-ashamed004 Muutenkin aattelin töissä kertoo nyt aiemmin, kun viimeks jäin niin yllättäen ja aikasessa vaiheessa saikulle, että suurin osa ei edes tienny, että oon raskaana :rolleyes:
 
Zarar, tänään 7+1.. Entä siulla?
:nailbiting: Jännittää aika kovin tuo uä....

Mulla on 6+4 nyt :nailbiting:
Iiks, kyllä täälläkin jännittää! Toivotaan, että siellä on pieni masuasukki tiukasti matkassa mukana! :angel7
 
Onko kellään ollut vaikeuksia kertoa raskaudesta? :scratch Kerroin nyt viikonloppuna omille vanhemmilleni, ja tiesin jo ennalta miten äitini reagoi asiaan onnellisella itkulla. Tällaisille ihmisille on jotenkin tosi helppoa kertoa! Appivanhemmille oli tarkoitus myös kertoa, mutta he kun ei ole sellaisia "suurten tunteiden ihmisiä", tuntui jotenkin ihan mahdottomalta kertoa. Ei vaan tullut sellaista oikeantuntuista hetkeä! :confused005
 
Onko kellään ollut vaikeuksia kertoa raskaudesta? :scratch Kerroin nyt viikonloppuna omille vanhemmilleni, ja tiesin jo ennalta miten äitini reagoi asiaan onnellisella itkulla. Tällaisille ihmisille on jotenkin tosi helppoa kertoa! Appivanhemmille oli tarkoitus myös kertoa, mutta he kun ei ole sellaisia "suurten tunteiden ihmisiä", tuntui jotenkin ihan mahdottomalta kertoa. Ei vaan tullut sellaista oikeantuntuista hetkeä! :confused005

Mulla oli vähän vastaava tilanne omalle isälleni kertomisen kanssa esikoista odottaessa. Äitini oli yksi ensimmäisiä, joka sai uutiset kuulla ja reaktio oli aivan kuin teilläkin, onnellinen itku aivan välittömästi :happy: Mutta isälle päädyin uutiset kertomaan vasta nt-ultran jälkeen puhelimitse (hän asuu toisella paikkakunnalla). Reaktiona oli lattea: "Ai... No jaa... Kai tuo oli odotettavissa..."
Voisiko teilläkin joku vähän vähemmän henkilökohtainen tapa uutisten kertomiseen toimia?

Tällä kertaa ajateltiin pitää salaisuus ihan kaikilta nt-ultraan asti, jos vaan onnistutaan. Saa nähdä miten käy, kun monta kertaa meinannut jo omalle äidille ja lähimmille ystäville vahingossa lipsahtaa
 
Mulla oli vähän vastaava tilanne omalle isälleni kertomisen kanssa esikoista odottaessa. Äitini oli yksi ensimmäisiä, joka sai uutiset kuulla ja reaktio oli aivan kuin teilläkin, onnellinen itku aivan välittömästi :happy: Mutta isälle päädyin uutiset kertomaan vasta nt-ultran jälkeen puhelimitse (hän asuu toisella paikkakunnalla). Reaktiona oli lattea: "Ai... No jaa... Kai tuo oli odotettavissa..."
Voisiko teilläkin joku vähän vähemmän henkilökohtainen tapa uutisten kertomiseen toimia?

Tällä kertaa ajateltiin pitää salaisuus ihan kaikilta nt-ultraan asti, jos vaan onnistutaan. Saa nähdä miten käy, kun monta kertaa meinannut jo omalle äidille ja lähimmille ystäville vahingossa lipsahtaa

Toi just! Ymmärrän kyllä, että kaikki ei osaa iloaan tuoda ilmi, mut miten vaikeeta on sanoa ihan vaikka vaan että "ai jaa, onpa kiva juttu!" :laughing001
 
Mun vanhemmille tuli eilen kerrottua raskaudesta. Tarkoitus oli kertoa vasta np uä:n jälkeen, mutta äiti suoraan kysyi (kun esikoinen puhuu koko ajan "vauvasta"), että onko teille tulossa vauva ja tietenkin myönsin että onhan meille. :) isäni ei meinannut ensin kyllä tajuta, että mistä vauvasta nyt puhutaan, kun mun sisarukselle on myös tulossa vauva, niin sekoitti siihen. Ihanan ilahtuneita ja onnellisiahan he olivat, kuten odottaa saattoikin. Olin vaan jotenkin suunnitellut vauvasta kerrottavan jotenkin samalla sitä vähän juhlistaen, mutta se menikin nyt näin. Kiva näinkin, ihanaa että voidaan odottaa jo nyt yhdessä.
 
Meinasin että olisin kertonut nyt vkl mun vanhemmille, jos olisin jäänyt pahoinvoinnista ja yökkimisestä kiinni, mut äiti ei tajunnut vaikka sen läsnä ollessa aamupalalla yökin. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi kertoa vielä, koska oon satavarma et mun isä ei osaa pitää sitä salaisuutena vaikka kuinka kieltäisin. Siksi en vielä kerro vapaaehtoisesti kummallekaan.

Miehen vanhemmille kerrotaan myös joskus myöhemmin. Kun kerrottiin meidän häistä, niin anoppi pisti hirveän huudon pystyyn ja juoksi halaamassa kumpaankin vuorotellen. Siksi ei ainakaan kasvotusten kerrota :rolleyes:
 
Meiltä toiset isovanhemmat on matkalla muutaman viikon, niin ehkä laitetaan ekan ultran jälkeen joku kuva, niin saavat siellä tarvittaessa hepuloida :angelic:
 
Mä mietin kanssa, että leipoisin työporukallemme pullat ja laittaisin lapun, jossa lukee vain "Pulla uunissa"... Ei allekirjoitusta eikä muuta. Toisena vaihtoehtona mietin porkkanakakkua ja tekstiä "Pupuiltu on!".

Ajatus on kutkuttava, sillä meiltä jää äitiysvapaille toinen työntekijä aiemmin ja mietinkin, menisikö hänen piikkiinsä vai laittaisinko herkut tarjolle vasta, kun hän on jäänyt pois marraskuussa. Samoin mietin, miten kertoa Facebookissa tutuille ja lapsillemme. Mietin, laittaisiko Facebookiin vain + -merkinnän eikä muuta. Esimieheni on myös Facebook-listoillani, joten ehkäpä pitäisi myös jossain vaiheessa hänelle kertoa, sillä tarvitsevat sijaisen töihin.

Lapsille rakennetaan varmasti jokin pakopelin tyyppinen yllätys ja ratkaisu. En tosin tiedä, onko vastaanotto iloinen vai ei... Lapset ovat nimittäin toivoneet pikkusisaruksen sijasta koiraa :grin Ei olla oikein uskallettu vielä maalailla edes tällaista vauvavaihtoehtoa.
 
lähimmät ystävät tietävät koska pakko saada purkaa oloja ja tuntoja. omat lapset ja sukulaiset saavat tietää vasta paljon myöhemmin. viimestään puolessa välin. sen verra iso immeinen oon että musta ei iha helposti ees erota että oon paksuna :D
 
Jos kaikki hyvin ar-ultrassa, kerron esimiehelle ja ehkä läheisimmille kollegoille. Lähinnä pitää alkaa riittävän ajoissa miettimään että en ota liian isoja työjuttuja yksin (pidän muut kartalla) ja jos nää huonovointisuudet jatkuu, tarviin todennäköisesti vähän löysää.

Ihanaa olis päästä kertomaan lisää. Mä oon semmoinen kaiken jakaja, vaikea pitää salaisuuksia omasta elämästä :rolleyes::joyful:
 
muutamille kavereielle olen kertonu. mutta muuten kyllä vielä pidän salaisuutena.
 
Minä jäin kiinni Sherlock-kavereille illanistujaisissa, jota olin kyllä valmistellut pienessä päässäni jo etukäteen. Yksi kavereista oli kiinnittänyt huomiota miun Pepsi Maxiin, ja rupesi jossain vaiheessa kyselemään toisiltakin että oonko kertonu jotain. Ja sit viimeinen tippa oli se, kun join meille kaikille tekemäni drinkin (omassa pelkkää vichyä) liian nopeasti! :angelic: Kysyivät sit semisuoraan ja en minä halua valehdella, niin jooooo --- läheisimmät työkaverit tietää nyt.
 
Meillä tietää muutamat kaverit, lapset ei vielä ja muillekkin pidetään salassa mahdollisimman pitkään
 
Minun kohdalla rapisee kokoajan selvä suunnitelma että vasta rv 12 jälkeen kertoisin.

Eilen töissä oli paljastettava tiimilleni tilanne, koska meillä eristyksessä vahva Covid-epäily, enkä tietenkään halunnut tietentahtoen hänen huoneessaan pyöriä. Raskaanaolevathan eivät kuulu riskiryhmään, mutta astmaatikkona en tautia haluaisi itselleni.
Jos tautitilanne tästä huononee niin loppuu kyllä keikkailunikin hyvin nopsaan
Ehdottomasti pistät sun ja lapsen terveyden ja turvallisuuden etusijalle.
 
Nyt kun ultrassa on käyty ja todettu kaiken olevan niiku pitää voi alkaa puhua muillekin raskaudesta.. mietin tekeväni esikoisen kanssa isänpäiväkortit papalle ja vaarille ja siihe samalla jotenki ujuttaa tiedon uudesta tulokkaasta, en sen tarkemmin ole miettinyt.. täytyy alkaa miettimään ja askartelee
 
Varhaisultran jälkeen olen kertonut muutamalle parhaista ystävistä - he ovat myös raskaana ja tiesivät kesän keskenmenosta.

Parille muulle erittäin hyvälle ystävälle olen kertonut viime viikkoina että lapsi olisi tervetullut nyt, niin ei tule isona yllätyksenä. Meidät on moni lokeroinut vapaaehtoisesti lapsettomiksi, ml. kummankin perheet, joten melkoinen uutispommi tulossa esim. äidilleni. :nailbiting:

Lopuille läheisille ystäville ja myös perheelle kerromme nt-ultran jälkeen kasvokkain jos kaikki on hyvin, mutta pyydämme olemaan levittelemättä tietoa ennen rakenneultraa. Vikan ultran jälkeen sitten vasta lopuille kavereille, tutuille ja sukulaisille jotka eivät ole säännöllisesti elämässä, jollemme törmää aiemmin.
 
Takaisin
Top