Raskaudesta kertominen

Mä haluisin jo kertooooo. Viikko vielä ultraan ja sit en kyllä salaile enää yhtään. En mitään someen taida laittaa näin aikasin, mut ehkä jossain kohtaa jonku vinkin vois.

Mentiin tänään tytön kans kattomaan miehen peliä ja mies sanoi ennen kun lähti kotoo että laita nyt joku löysä paita sit. Tosi löysä!
 
Mä haluisin jo kertooooo. Viikko vielä ultraan ja sit en kyllä salaile enää yhtään. En mitään someen taida laittaa näin aikasin, mut ehkä jossain kohtaa jonku vinkin vois.

Mentiin tänään tytön kans kattomaan miehen peliä ja mies sanoi ennen kun lähti kotoo että laita nyt joku löysä paita sit. Tosi löysä!
Pakko kysyä
Että sattuiko toi kommentti vai saako laittaa hauska reaktion kun musta toi oli hauska mut se ois myös tietty voinut loukata.
Mäkin haluisin jo kertoo. Varsinkin miehen sukulaisille.
 
Itekin haluaisin kertoa joillekkin sukulaisille jo. Mut varmaan odotetaan se np ja sit kerrotaan sukulaisille.. Ehkä sen ekan kolmanneksen jälkeen vois kertoa muutamalle muullekin..
 
Pakko kysyä
Että sattuiko toi kommentti vai saako laittaa hauska reaktion kun musta toi oli hauska mut se ois myös tietty voinut loukata.
Mäkin haluisin jo kertoo. Varsinkin miehen sukulaisille.

Heh, kyllä se olo hauska minustaki. Kerto vaan siitä että mieskin huomannu kasvavan kummun ja aatteli ehkä että itse en tajua sitä peittää. Yhdessä siis halutaan tätä salata :) Yhtenä päivänä tulin appivanhemmilta käymästä niin mies kysyi multa että "Kysykö äiti mitään?" ja katsoi mun mahaa. Tajusin itsekin että oho, olipas mulla tiukka paita
 
Mä luulen et toi somejuttu varmaan menee useimmilla sen mukaan kuinka aktiivinen on siellä muuten. Mä oon somessa aktiivinen ni oikeen ootan että saan vihdoin ja viimein nauttia täysillä vauva-ajasta myös siellä ku monta vuotta oon seurannu muiden raskauksia ja synnytyksiä ja vauva-aikaa sieltä. Aion heti ekan ultran jälkeen kertoo kaikille keille en oo sitä ennen jo kertonu ja somessa ilmottaa. Nyt oon vähän miettiny miten ilmotan.. ehkä otan ne ultrakuvat siihen jotenki mukaan ja mahaa mulla varmasti näkyy jo siinä vaiheessa ku nytki on aikamoinen turvotuspömppis (yleensä ei mahaa ollenkaan).

Välillä kyllä muuten tuntuu hankalalta salata viikolle 12 asti! Ku tosiaan turvottaa, ällöttää, väsyttää ym. Mut enää 3 viikkoa suunnilleen jäljellä salailua!
 
Kerroin parhaalle ystävälle heti, kun plussasin. Tän jälkeen oon kertonut yhdelle kollegalle (työasioiden vuoksi oli välttämätöntä) ja 9. viikolla toiselle ystävälle, kun oli tarkoitus lähteä juhlimaan ja ei tuntunut hyvältä valehdella tai keksiä selityksiä juomattomuudelle :D

Mies on kertonut parhaalle kaverilleen, mutta muuten ajateltiin odotella nt-ultraan asti. Silloin kerrotaan perheillemme ja ystäville, some-päivityksiä aiheesta tuskin tulen tekemään vielä moneen kuukauteen.
 
Siis mulla someen laitto on lähinnä kiinni siitä et pitää varautua just niihin negatiivisiin kommentteihin. Kun ihmisellä on monta lasta niin jotkut kuvittelee että on ihan ok tulla kommentoimaan rumasti vauvauutisen alle. Ja sit se seläntakana päivittely ahdistaa myös.
 
Siis mulla someen laitto on lähinnä kiinni siitä et pitää varautua just niihin negatiivisiin kommentteihin. Kun ihmisellä on monta lasta niin jotkut kuvittelee että on ihan ok tulla kommentoimaan rumasti vauvauutisen alle. Ja sit se seläntakana päivittely ahdistaa myös.

Tää on ihan kamalaa.
En ymmärrä miten se vaikuttaa kenenkään muun elämään, jos niitä lapsia on.
Joillakin ihmisillä ei ole minkäänlaista tilannetajua yhtään.
Lapsen saaminen on kyl yks maailman hienoimmista, eikä kenelläkään pitäis olla siitä pahaa sanottavaa.
Jos lapsensa osaa hoitaa ja on niille se turvallinen aikuinen ja rakastava, nii antais ihmiset muiden vaa olla.
 
Tosi harmi Nereid että oot joutunu kokemaan tollasta! :sad001 Se on kyllä totta että ei pitäis ikinä kommentoida millään lailla ikävästi toisten valinta jos ne ei ketään muuta vahingoita. Ois hyvä että ihmiset oppis hyväksymään valtavirrastakin poikkeavat valinnat ja iloitsemaan toisten puolesta. Mulla se vaan herättää kunnioitusta että oot niin monen lapsen äiti! Itestä on tuntunu välillä nyt tän ekan raskauden kohalla et tää koko prosessi (minkä oon vasta laidasta kokenu) on niin henkisesti ja fyysisesti vaativaa että en tiiä montako kertaa jaksan käydä sen läpi :D joten pidän sua vaan superäitinä kun oot jaksanu sen kaheksan kertaa!

Mä muuten eilen kerroin perheelleni vauvasta. Tai oikeestaan olin kotona käymässä ja sisko kysy että oonko raskaana. Oli arvannu pahoinvointirannekkeista ja mahasta. Kysymykseen oli helpompi vastata myöntävästi kun ois ollu ite kertoa. Ja tuntu kyllä niin hyvältä ja helpottavalta että kaikki olikin tosi ilosia ja innoissaan eikä kestään aistinu mitään negatiivista reaktiota! Oon pari kuukautta pelänny sitä hetkeä ja se on stressannu mua ja nyt se on ohi ja meni hyvin! Tosiaan pelkäsin siis että muhun petyttäis kun tulin raskaaks ennen naimisiin menoa. Mun lapsi on meiän perheen ensimmäinen lastenlapsi ja oikeestaan koko suvun joten tää on kyllä huikee uutinen kaikille siinä mielessä :Heartred Toivon että kaikki menee hyvin ja saadaan oikeesti sukuun ihana pieni uusi jäsen! :Heartred
 
Kerroin tänään aivan hetken mielijohteesta eräälle tuttavalle, hetki ja keskustelu oli siihen niin otollinen kuin mahdollista. Kaduin heti. Olisin niin halunnut pitää asian vain meidän tietonamme seulontatuloksiin saakka mutta nyt kävi näin. Ehkä se ei haittaa. Vannotin, ettei kerro asiasta kenellekään vaikkei yhteisiä tuttavia montaa olekaan.

Odotamme kuitenkin tuleville isovanhemmille, tädeille ja enoille sekä töissä kertomisen kanssa sinne 12-13 viikolle vähintään, jolloin on ne tulokset jo toivon mukaan saatu. Harmittaa, että maantieteellisen etäisyyden vuoksi on ehkä kerrottava melkein kaikille puhelimitse, mikä jotenkin himmentää vähän sitä hohtoa. Veikkaan, että kukaan ei osaa kuvitella meidän enää lasta haluavan tai hankkivan, sukulaisten utelut jälkikasvusta loppuivat jo toistakymmentä vuotta sitten eli yllätys tulee olemaan makoisa :joyful:
 
Siis mua alkaa tympii jo ku ei "saa" kertoa. Maanantaihin on niin lyhyt aika että tekis vaan mieli nyt jo puhua kaikille, töissä, perheille, kavereille. Mut malttaamalttaa!!! Mun äiti on tulossa tiistaina meille muutamaksi päiväksi toisesta kaupungista ja ollaan viimeksi nähty heinäkuun alussa. Tää tulee olemaan niin yllätys heille, mutta tiedän että iloinen sellainen. Esikoinen kun on jo 3,5-vuotias niin kyllä he ovat odottaneet tuleeko meille toista. Tietävät että mä tykkään vauvoista mutta elämämme on kovin menevää ja touhua täynnä joten itsestäänselvyys se ei ollut että toinen tulee.
 
Kohta varmaan pitää jo kertoa kaikille lähisukulaisille. Tänään odottelin neuvolassa omaa aikaani, niin sisko tuli nuorimmaistaan käyttämään neuvolassa. :smiley-angelic006 Ei tarvinnut sanoa mitään, kun jo onnittelut tuli laughing7
 
Me kerrottiin tällä viikolla nt-ultran jälkeen vanhemmille ja muille läheisille. Kaikki kauempana asuvat ystävät eivät vielä tiedä. Myöskään töissä en ole ehtinyt vielä kertomaan.
 
Vielä runsas kaksi viikkoa nt-ultraan ja sitten olisi tarkoitus kertoa omille vanhemmille ja lähimmille kavereille. Aluksi mietin, että jaksaisiko odottaa isänpäivään ja tekisi minun ja miehen isälle kortit tyylillä "vaari 2020" tms, mutta ihan sinne asti ei taideta jaksaa odottaa. Lisäksi haluan kertoa asiasta kasvotusten, en vain lähettämällä postitse korttia.


Someen en ajatellut laittaa mitään ainakaan vielä, tosin esim joulun aikaan jossain kuvassa jo maha taitaa näkyä ja siitä voi muutkin asian päätellä.
 
Mä kävin tänään tutulla hierojalla, ja hänelle tietysti piti kertoa (varmistaa, että on ok ja että hän voi huomioida raskauden tarpeen mukaan). Mulla tuli ihan huijari olo siinä, kun en vieläkään luota siihen että raskaus jatkuu / usko itsekään, että ylipäätään oon raskaana :D Tai siis välillä uskon ja luotan ihan täysillä, ja välillä on näitä huijarioloja. Niin omituista, että ihmiset vaan uskoo, kun niille kertoo olevansa raskaana, ja onnittelee ja kaikkea :smiley-ashamed004 (vaikka siis ois vielä omituisempaa, jos joku ei uskoisi :laughing002). Menispä kolme viikkoa nopeesti, että pääsis ultraan ja turvallisemmille viikoille, ja sitä tajuaisi itsekin olevansa raskaana!
 
Me ollaan kerrottu ydinperheille ja muutamille kavereille, ollaan yritetty niin pitkään ja ollaan haluttu puhua myös avoimesti siitä, että ollaan tarvittu apuja, että aika moni kyselee joka kuukausi että mikä tilanne :grin päässyt sitten vähän valkosia valheitakin nyt kertomaan, kun kaikille ei halua kertoa. Vain niille, jotka voi sitten myötäelää mukana, jos kaikki ei mene hyvin. Vajaa kaksi viikkoa enää, en malta odottaa ja samalla pelottaa, että mitä ultra näyttää :confused:
 
Mä kävin tänään tutulla hierojalla, ja hänelle tietysti piti kertoa (varmistaa, että on ok ja että hän voi huomioida raskauden tarpeen mukaan). Mulla tuli ihan huijari olo siinä, kun en vieläkään luota siihen että raskaus jatkuu / usko itsekään, että ylipäätään oon raskaana :D Tai siis välillä uskon ja luotan ihan täysillä, ja välillä on näitä huijarioloja. Niin omituista, että ihmiset vaan uskoo, kun niille kertoo olevansa raskaana, ja onnittelee ja kaikkea :smiley-ashamed004 (vaikka siis ois vielä omituisempaa, jos joku ei uskoisi :laughing002). Menispä kolme viikkoa nopeesti, että pääsis ultraan ja turvallisemmille viikoille, ja sitä tajuaisi itsekin olevansa raskaana!


Kävin kans hierojalla! Oli semmonen omituinen olo sanoa asiasta, kun ei tunnu niin todelliselta ja oppinut elämään jotenkin ”ei iloita vielä”-tilassa!
 
Takaisin
Top