Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja Vaiana
- Aloituspäivämäärä
Samas junas ollaanen halua edes ajatella sen kommentteja..ja niitähän tulee
Hyvä etten siis oo ainut
Harmi kun teillä on tuollaiset anopit. Mulla on sattunut kyllä tosi hyvä tuuri, mulla on ihana anoppi. Se tykkää kun lapsenlapsia tulee ja on ollut ihan asiallisia kommenteja.
Me ei olla paljon kellekkään kerrottu. Paras kaverini tietää. Suku saa tietää nt ultran jälkeen, enkä varmaan silloinkaan kaikille kerro.
Me ei olla paljon kellekkään kerrottu. Paras kaverini tietää. Suku saa tietää nt ultran jälkeen, enkä varmaan silloinkaan kaikille kerro.
Mä olisin halunnut kertoa vasta nt-ultran jälkeen, mutta nyt tietää kaksi työkaveria ja iso lauma muita kavereita, koska viikonloppuna oli juhlia. Omalle perheelle pitäis vissiin kertoa. Yhdestä kertoisinkin tosi mielelläni, mutta tää kaksosasia vähän stressaa nyt. Lapsille kerrotaan aikaisintaan nt-ultran jälkeen, riippuu miten iso maha mulla jo silloin on eli huomaako ne. Ovat kyllä niin pieniä, etteivät välttämättä huomaa mitään... Töissä kerron elokuun alkupuolella kun taas sinne menen.
Mä olin kertonut lähimille kavereille. Nyt kun lauantaina olin varma keskenmenosta, niin helpotti kun pystyi heille puhumaan. Tarkoitus oli kertoa muille vasta nt ultran jälkeen. Olin juuri miettinyt saunassa, että miten kerrotaan. Jotain isosisko-paitaa esikoiselle tms. Sitten hetken päästä anoppi sai tietää asiasta siinä kun tuo minulle siteitä suihkuhuoneeseen. Jossa itkin keskenmenoa miehelle kun verta alkoi tulla.. No nyt onneksi sain laittaa viestiä, että oli väärä hälytys 
Nyt edelleen jännittää tämä alkuraskauden aika. Tuntuu silti, että kun appi ja anoppi tietää, niin pitää varmaan sitten kertoa omille vanhemmille. Ehkä jätän suosiolla suureelliset ideani ja kerron vaan suoraan :)
Esikoisesta kerrottiin nt ultran jälkeen niin, että näytettiin lomareissukuvia. Ja sitten viimeisenä kuvana oli ultra ”tässä ollaan colosseumilla ja käytiin viime viikolla sitten tällainen ottaa Jorvissa”. Se oli mahtava seurata kun kesti vähän aikaa tajuta kaikilla mitä tarkoittaa
Nyt edelleen jännittää tämä alkuraskauden aika. Tuntuu silti, että kun appi ja anoppi tietää, niin pitää varmaan sitten kertoa omille vanhemmille. Ehkä jätän suosiolla suureelliset ideani ja kerron vaan suoraan :)Esikoisesta kerrottiin nt ultran jälkeen niin, että näytettiin lomareissukuvia. Ja sitten viimeisenä kuvana oli ultra ”tässä ollaan colosseumilla ja käytiin viime viikolla sitten tällainen ottaa Jorvissa”. Se oli mahtava seurata kun kesti vähän aikaa tajuta kaikilla mitä tarkoittaa
Mun pomo nyt sit tietää, kun joudun ens viikolla oleen hetken pois töistä neuvolan takia. Se kyseli jo laskettua aikaa ja koska jään äitiyslomalle. Mä vastasin, että katotaan nyt että päästäänkö sinne asti, kun ollaan vielä niin alussa, mutta että joulukuulla sit alkais äippäloma ja vauva syntyis tammikuulla jos kaikki menee hyvin.
Tavallaan haluaisin kertoa jo, että saisi sen "alta pois", mutta samalla toivon että voisin pitää tän ihan omana tietona niin pitkään kuin mahdollista. Tuskin mitään supernegatiivista reaktiota tulossa, luulen et enemmänkin "mä arvasin" tai mun ehdoton lemppari "jo oli aikakin" 
MyMelody
Silmät suurina ihmettelijä
Ensimmäisestä taisin kertoa kavereille ja vanhemmille jo ennen ekaa neuvolaa, nyt tämän toisen kohdalla päätimme mieheni kanssa että kerromme vasta nt-ultran jälkeen. Paras ystäväni kyllä tietää, sillä tarvitsin jonkun toisen mieheni lisäksi, kelle saan panikoida asioita jos siltä tuntuu.
Mietityttää kyllä, miten esikoinen tulee tietoon toisesta lapsesta suhtautumaan, sillä on sisaruksista puhuttaessa aina sanonut ettei sellaisia ikinä haluaisi.
Mietityttää kyllä, miten esikoinen tulee tietoon toisesta lapsesta suhtautumaan, sillä on sisaruksista puhuttaessa aina sanonut ettei sellaisia ikinä haluaisi.
Vilunkissa
Satasella mukana keskusteluissa
Mä olen tässä alkuraskaudessa (taas) jotenkin havahtunut siihen, että mulla ei oikein ole sellaisia ystäviä, joille voisin tästä raskaudesta kertoa. Edellisessä raskaudessa vähän sama juttu. Onneksi on mies, mutta ei tosiaan sellaisia läheisiä joille kertoa jos vaikka jokin huolestuttaisi 
Samoin olen jo etukäteen ehtinyt murehtia sitäkin, että ketä oikein pyydän lapsen kummeiksi, kun ei ole sellaisia ystäviä.
Samoin olen jo etukäteen ehtinyt murehtia sitäkin, että ketä oikein pyydän lapsen kummeiksi, kun ei ole sellaisia ystäviä.Mä olen tässä alkuraskaudessa (taas) jotenkin havahtunut siihen, että mulla ei oikein ole sellaisia ystäviä, joille voisin tästä raskaudesta kertoa. Edellisessä raskaudessa vähän sama juttu. Onneksi on mies, mutta ei tosiaan sellaisia läheisiä joille kertoa jos vaikka jokin huolestuttaisi
Mites jotain sukulaisia? :) Mä varmaan pyydän mun sisaruksia kummeiksi.
Mä olen tässä alkuraskaudessa (taas) jotenkin havahtunut siihen, että mulla ei oikein ole sellaisia ystäviä, joille voisin tästä raskaudesta kertoa. Edellisessä raskaudessa vähän sama juttu. Onneksi on mies, mutta ei tosiaan sellaisia läheisiä joille kertoa jos vaikka jokin huolestuttaisi
Mullakaan ei oo sellaisia kummi-ystäviä :D tai siis olisi yksi, mutta hänellä on jo neljä kummilasta. Todennäköisesti miehen kummipojan vanhempia pyydämme sitten kun se on ajankohtaista :)
Täällä ollaan myös ydin ystäväporukasta ainoat joilla lapsi ja vielä tämä toinen tulossa.Mä olen tässä alkuraskaudessa (taas) jotenkin havahtunut siihen, että mulla ei oikein ole sellaisia ystäviä, joille voisin tästä raskaudesta kertoa. Edellisessä raskaudessa vähän sama juttu. Onneksi on mies, mutta ei tosiaan sellaisia läheisiä joille kertoa jos vaikka jokin huolestuttaisi
Onneksi on yksi ystävä, joka haaveilee lähivuosina lapsesta ja rakastaa lapsia. Hänen kanssaan paljon puhutaan ja tietää raskaudesta.
Muita ei oikeastaan kiinnosta, joten samaistun kyllä tunteeseen.. on melko yksinäistä tavalaan ja porukka ei ymmärrä miten elämä muuttuu.
Meillä kummeina toimivat sisarukset. Esikoisella myös lisäksi miehen yksi ystävä kummina.
Muokattu viimeksi:
Embo
Vauhtiin päässyt keskustelija
Me ajateltiin ettei pyydetä ollenkaan kummeja. Molemmilla on paljon ihmisiä, joita vois pyytää mutta ongelmana on ehkä se ettei tiedä ketä pyytäis 
Ajateltiin että lapsen kanssa läheinen voi olla monella tavalla ja itse oon ainakin läheisempi monen sellaisen lapsen kanssa jonka kummi en ole kuin kummilasten kanssa.
Ja ei siis kuuluta kirkkoon, joten ystäväkummeista olisi kysymys.
Ajateltiin että lapsen kanssa läheinen voi olla monella tavalla ja itse oon ainakin läheisempi monen sellaisen lapsen kanssa jonka kummi en ole kuin kummilasten kanssa. Ja ei siis kuuluta kirkkoon, joten ystäväkummeista olisi kysymys.
Vilunkissa
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla on toki sisko ja veli, mutta en usko että heitä kiinnostaa kummius, mun velihän ei ole edes tullut esikoisen synttäreille kuin yhden kerran (poika nyt 5v). Eivätkä he ole sen tyyppisiä ihmisiä, eikä olla niin läheisiäkään. Serkkuja on vain kaksi, eikä heidänkään kanssa juuri olla tekemisissä, asuvat kaukana. Hyviä ystäviä on ehkä vain yksi, mutta hänenkin kanssaan ollaan tekemisissä suht harvoin ja hän onkin esikoisen kummi. On myös kavereita joista mä olisin aikoinani toivonut läheisempiä ystäviä, mutta jotenkin sellaista ystävyyttä ei ole koskaan mulle suotu.
Mä olen tässä alkuraskaudessa (taas) jotenkin havahtunut siihen, että mulla ei oikein ole sellaisia ystäviä, joille voisin tästä raskaudesta kertoa. Edellisessä raskaudessa vähän sama juttu. Onneksi on mies, mutta ei tosiaan sellaisia läheisiä joille kertoa jos vaikka jokin huolestuttaisi
Meillä vähän sama ongelma. Kolmas lapsi tulossa ja molempien sisarukset on jo valjastettu toisille kummeiksi, että ketä sitten tälle pyytäisi. Onneksi tässä vielä on aikaa miettiä.