Raskaudesta kertominen

Mä kerroin töissä sitten, kun tuntui, etten pysty täysillä tekemään kaikkia tehtäviä. :) En nyt muista missä ajassa se pitää viimeistään kertoa, olikos se 4kk ennen laskettua tjsp.
 
Leinikki: Minä yritin esikoista odottaessa olla kertomatta ennen rv 12, mutta pahan olon takia pomolle joutui paljastamaan jo rv 8 kohdalla. Työkaverit arvasivat kun olivat arvatakseen. :-)
 
Tosin otettaneen huomioon, että oma yötyöni oli raskaana ollessa aika haastavaa alusta asti ja pomon kanssa oltiin hyvissä väleissä. Jossain muussa työpaikassa olisin varmaan kertonut vasta paljon myöhemmin.
 
Mun oli jo pakko työhaastattelussa kertoo et oon paksuna :D ku meinas suoraa tehä 6kk sopimuksen nii enhä kerkee ku 5kk tehä ennen mammalomaa JOS se ny alkaa 1.2...sit teki 4.5kk sopparin ja siinä on 3kk koeaika et JOS sattuu ettei jaksa koko 4,5kk olla nii voi lopettaa vissii aiemmin....sit voi jatkaa viel kk jos jaksaa olla :)
 
Mulla on isoveli body valmiina hankittuna. Ajattelin jotain ultrakuvaa/korttia/runoa keksiä kylkeen, jos nyt sattuu ettei kukaan tajua niin voi antaa ennen lähtöä. :D


Mä kerroin eilen toisellekkin kaverille raskaudesta. Ja mies kertoi koko inttiporukalle. :D
 
Tosin otettaneen huomioon, että oma yötyöni oli raskaana ollessa aika haastavaa alusta asti ja pomon kanssa oltiin hyvissä väleissä. Jossain muussa työpaikassa olisin varmaan kertonut vasta paljon myöhemmin.
Saako udella mitä työtä tai mihin alaan kuuluvaa teet?
 
Tiko74: Siis tein, jätin hommat niiksi hyviksi, kun jäin raskauden loppupuolella pois ja päätin, että kun lapsi (tai toivottavasti lapset) ovat tarpeeksi isoja, että menevät päivähoitoon niin haluan etsiä silloin ihan päivätyön. Tein siis tosiaan baarihommia, jossa vuoro alkoi illalla ja loppui aamuyöllä neljän jälkeen. Työ ei ollut haastavaa fyysisesti, mutta oli todella rankkaa valvoa yöt kun en meinannut jaksaa valvoa päivälläkään. Lisäksi tupakan- ja viinankatku, oksentelevat ihmiset ja pelko siitä, että, joku käy päälle kännissä tekivät tuossa työssä olon aika haastavaksi raskaana ollessa.:shifty:
 
Me ei olla kerrottu kuin molemmat parhaille ystävillemme jotka vielä kaiken lisäksi seurustelevat keskenään... heille oli pakko kertoa viikko testin jälkeen kun tulivat viinipullon kanssa silloisena lauantai iltana kylään.
Tiesivät myös että oltiin päätetty alkaa toista yrittämään joten eipä ollut mikään yllätys heille.:joyful:
 
Janspi: Ymmärrän hyvin, että jätit hommat. Ei taida olla muutenkaan mielekästä katsoa räkäposkella olevia ja kuunnella niiden "älykkäitä" letkautuksia. Mua jo ärsytti ne , vaikka itse olin asiakkaana ja en ihan selvinpäin. :banghead:
Toivottavasti löydät mielekkään työn kun sen aika on. :signs003
 
Kiitos Tiko74! :) Kyllä niihin letkautuksiin ja muuhunkin ääliömäiseen käyttäytymiseen tottui, kun hommaa teki aikansa, mutta enää en kyllä todellakaan lähtisi takaisin niihin hommiin. :-D
 
Me kerrottiin maanantaina ar-ultran jälkeen appivanhemmille, kun mies näkee niitä töissä joka päivä ja meinas raukka katketa kaikesta salailusta (se on huono pitämään ees joululahjoja yllätyksenä)

Appikset aina hinkuu meidän koiraa niille hoitoon, niin aloitettiin sanomalla että maaliskuussa seuraavaks ainakin tarvitaan koirahoitajaa kun lähetään reissuun. No, ne siinä ihmetteli et joko me taas ollaan matka varattu ja sanottiin siihen, että "joo, Poriin" (SatKs) Anoppi tajus heti mut appiukolle piti vähän vääntää rautalangasta tyyliin "no me mennään sinne kahdestaan ja tullaan kotiin kai kolmestaan"

Sekasinhan ne meni :D ja haki sitte jo meidän saunoessa kaapista kuohuvaa ja mulle vadelmamehua.
 
Ollaan kerrottu molempien vanhemmille, mun veljelle ja tänään kerroin ekalle ystävälle kun tuli sopivasti kylään. Viikot 8+3 mutta ultrassa oli ok kaikki.
 
Saapa nähdä milloin töissä joku uskaltautuu kysymään; ovat kyllä tän alkuviikon jonka olen ollut töissä, selvästi vilkuilleet mun (turvonnutta!) mahaa. Tekis mieli laittaa jossain vaiheessa syksyä joku "söin kurpitsansiemenen" -paita tms :) hauska.
 
Me kerrottiin maanantaina ar-ultran jälkeen appivanhemmille, kun mies näkee niitä töissä joka päivä ja meinas raukka katketa kaikesta salailusta (se on huono pitämään ees joululahjoja yllätyksenä)

Appikset aina hinkuu meidän koiraa niille hoitoon, niin aloitettiin sanomalla että maaliskuussa seuraavaks ainakin tarvitaan koirahoitajaa kun lähetään reissuun. No, ne siinä ihmetteli et joko me taas ollaan matka varattu ja sanottiin siihen, että "joo, Poriin" (SatKs) Anoppi tajus heti mut appiukolle piti vähän vääntää rautalangasta tyyliin "no me mennään sinne kahdestaan ja tullaan kotiin kai kolmestaan"

Sekasinhan ne meni :D ja haki sitte jo meidän saunoessa kaapista kuohuvaa ja mulle vadelmamehua.
Ihanasti kerrottu!!!! :D
 
Meillä sattui plussaus just miehen poikainreissun kans samaan aikaan. Haalean viivan kerkesin plussata kun mies oli kotona, ja seuraavana aamuna plussasin uudestaan kun mies oli reissussa. Soitin ja kerroin uutiset, eihän se malttanut olla kertomatta kavereilleen heti reissun päällä uutisia :) Siinä kyllä kävi myös itselläkin niin, että kun omien ajatusten kanssa oli kotona, ni pakko oli ystävälle soittaa ja kertoa myöskin :)

Viikkoja nyt 8+0 ja molempien perheille on kerrottu ja läheisimmille ystäville. Itse mielummin kerron heti alusta asti läheisille, kävi miten kävi. Ajattelen, että läheisten kanssa jaetaan ilot ja surut, myös näissä asioissa :)

Työpaikalla en ole vielä puhunut mitään, on niin vähän työsopimusta jäljellä, ettei välttämättä ole tarpeen kertoa, ellei sitten mahdollista jatkoa ole tiedossa.
 
Tänään kerrottiin kortilla omalle äidilleni ja isälleni, kun nähtiin pitkästä aikaa. Tuntui, että muuten joudun varmaan kertomaan ennen viikkoa 12 puhelimessa. Kortin etupuolelle tuli teksti "Mummille ja ukille" ja lisäksi kuva minun, miehen ja meidän esikoisen kengistä ja lisäksi kuvassa oli pienet vauvan töppöset. Kortin taakse tuli runo. Mummi ratkesi riemusta, kun sai tietää uutisista ja kyllä ukkikin oli ihan tyytyväisen näköinen, vaikkei se ikinä ääneen mitään myönnä.:rolleyes:
 
Ukon lisäksi raskaudesta tietää vaan mun hyvä ystävä joka on Reflexologi ja "hoiteli" mut raskautumaan. Täytihän se kertoa ja kiittää, kun niin tehokkaasti sai mun kropan hereille.
Muille kerron vkon 12 jälkeen, jos sinne asti päästään.
Äidille kertominen mietityttää eniten. Se kun oli just 50v täytettyään, niiiin vanha ja väsyny, niin voitte kuvitella miten se ottaa kun saan lapsen lähes siinä iässä kun se teki jo kuolemaa väsymyksestä. Edelleen sen on hengissä ja 65 vuotias.
Toki ei ole koskaan jaksanut juurikaan autella (mua) lasten hoidossa, kun mun lapset ovat niin eloisia, temperamenttisiä ja äänekkäitä. Toisin kun siskon lapset joita kyllä jaksoi hoitaa milloin vain. No, se siitä ...
Nyt odotan saavani saarnan siitä kuinka mä tulen uupumaan ja hän ei kyllä sitten jaksa auttaa ... ja tämä vuodatus tapahtuu silmiä pyörittäen ja huokaillen. o_O
 
Me kerrottiin viime torstaina miehen vanhemmille ja sisaruksille ku oltii käymässä niillä. Miehen vanhemmille nyt eka lapsenlapsi ja eivät osanneet odottaa että me oltaisiin ekat mutta hyvin positiivisesti yllättyneiltä vaikuttivat :) nyt on siis menos 9+4
 
Takaisin
Top