Raskaudesta kertominen

Mää kerroin tänään omalle äitelle. Huhhuh kun oli pelottavaa.. meillä kun on omanlaiset välit niin siks.. miehen vanhemmille ei mun puolesta tarvii kertoo edes.. syy selviää huolet ja murheet ketjusta.
 
Mää sain vihdoin viimein möläytettyä vanhemmille. En jaksanut mitään jännää keksiä, kun ei ne siitä niin hätkähdä. Äiti oli vaan: "Jaaha. Onneksi olkoon." Ja isäkin vaan onnittelut mutisi. :shifty: Äiti oli jo arvellutkin jotain, kun oon ollut huonovointinen, mutta perheen tapoihin ei kuulu kysellä toisten asioista...
 
Me ollaan kerrottu miehen ja mun perheille ja lähimmille kavereille. Lapsikin tietää ja on ihan innoissaan "pikkusiskosta". Ois varmaan pitäny odottaa vähän pitemmälle mutta ei vaan osata pitää suuta kiinni.. :D kaikki on onneksi ihan innoissaan tästä meidän tulokkaasta! :)
 
Me on kerrottu lähimmille ystäville vasta. helpottaa kyllä kun saa sitten rauhassa olla olojensa kanssa :) kiinnihän jäis muuten aika hätäseen. muutamasti olen duunitapaamisessa joutunut pahoittelemaan huonovointisuuttani, ymmärrystä ja hymyjä olen saanut vastaan.

kummankaan vanhemmat ei vielä tiedä, kerrotaan vasta turvallisemmilla vesillä, onhan meiltä "odotettu" uutista jo yli 10 vuotta ja lopilta on hyväksytty se ettei sitä taida tulla, niin nyt ei turhia toivoja haluta herätellä. (ja kyllä mua jännittää kertoa muutenkin heille :D ) haastavaksi tekee kun nyt omia vanhempia joutunut väisteleen oikeen urakalla kun millon mitäkin ovat just nyt poikkeuksellisesti järjestämässä, tavasti nähdään ehkä 6 vk välein noin. tänään ihan riipasi kun jouduin huijaamaan migreenillä etten voi lähteä ikeanreissulle hein mukaan.. mut ei tällä laattaamisella lähetä istuun montaa tuntia autossa ja kierrellä ikeassa. Aion kertoo huijaamiseni kun kerrotaan uutiset, ymmärtävät sitten :)
 
Me ollaan kerrottu minun ja miehen perheille ja lähimmille sukulaisille sekä lähimmille ystäville <3 kaikki ovat kyllä aivan innoissaan tästä tulokkaasta, varsinkin äitini :D omalle työtiimilleni olen myös kertonut neuvola yms takia, mutta lopulle työporukalle kerron sitten vasta kun vatsa rupee näkymään selvästi. Työpaikallani on melko surkea ilmapiiri, joten ei erityisemmin huvita jakaa heidän kanssaan yhtään mitään.. :s
 
Meillä tietään vasta minun yksi ystävä sekä äitini, miehen vanhemmille ja muille kerrotaan ultran jälkeen jos kaikki menee hyvin. Töistä kun oon hoitovapaalla, niin sinne menen vasta käväiseen joskus ultran jälkeen, sillä ei ole niin kiire :) Masu vaan on kyllä alkanut iltapäivästä iltaan saakka olla nyt jäätävä pallo että sinällään ne keitä nyt sitten ennen ultraa nähdään niin saattavat asiaa ounastella ja toki siinä tapauksessa voidaan kertoakin. :)
 
Lähimmät tietää,koska heille kertoisi myös jos jokin menee pieleen. Ekan ultran jälkeen sitten kahdelle vanhimmalle lapselle kerrotaan.ovat jo kysyneet onko vauva masussa kun mun maha pomppaa aina niin hitsin aikasin esille.:eek:.:). No tuon jälkeen ei tartte mahaa piillotella enään.
 
Hip Hei!
Tänään kerrottiin lapsille ja minun vanhemmille iloista väkeä oli.
Viisi vuotias tyttö tykkää nyt huudella sitä kaikille, toisaalta mietin olisiko pitänyt kertoa vasta rakenne uä.n jälkeen mutta ehtiihän lapset totutella asiaan, iso muutos kuitenkin heillekin.
 
Meillä alkaa kanssa olla aika julkista kauraa. Viikot huomenna 11+0 niin ei taida enää keskenkään mennä. Vielä työkavereille kun sais kerrottua.
 
Työkavereille olen viime viikon aikana maininnut asiasta kun joudun töissäni tekemään raskaitakin nostoja, niitä vältellääkseni joutunut kertomaan jottei mua sinne päähän konetta ole laitettu missä olis rankempaa. Työjohto kyllä koittaa mulle kevyempiä töitä laitella.

Sairaslomaa haen jos liian rankaksi työt menee.
 
Nyt sai 6 ja 7 vuotiaat tytöt tietää raskaudesta.vähän jännitti reaktio kun on tosiaan 1 vuotias viimeisin lapsi ja ajattelin että huomioni on paljon tietysti mennyt juniorille että otetaanko tämä uusi tulokas vastaan enään niin iloisesti:wink..huoli oli täysin turha.lähes itkivät onnesta ja sanoivat että eihän tämä vaan ole unta:):):Heartbigred
 
Ei onnistunut meillä pihistää tietoa viikolle 12. Jouduin sairaalaan niin sukulaiset arvasi eikä kehdannut valehdellakkaan kysyttäessä. :grin
 
Miten voikaan olla niin vaikeaa kertoa työnantajalle raskaudesta?! Tai siis olenhan ollut töissä liki kolmen vuoden hoitovapaan jälkeen jo 1,5viikkoa, ja pitäisi uskaltaa nyt suu avata ja kertoa "tulin muuten vaan sitten käymään täällä" :D
 
PilvetönTaivas, samat fiilikset täälläkin hankalaa on pomolle asiasta kertoa. Kovasti olen koittanut pähkäillä sitä että kerronko ennen uutta sopparia vai vasta sopparin allekirjoituksen jälkeen. 2kk ennenhän lain mukaan pitää ilmoittaa äippälomasta onneksi vasta.

Loppujen lopuksi olen päättänyt olla itsekäs ja odottelen töistä jatkosopparin ja sen allekirjoituksen jälkeen sanon että en pysty olemaan sopparin loppuun asti töissä, mikäli se helmikuunloppuun asti jatko toteutuu mitä pomo on puhunut. Siihen asti pitää koittaa piilotella ja pitää matalaa profiilia.
 
Mää menin tänään sairasloman jälkeen töihin ja kävin ostamassa pullia työkavereille. Kirjoitin runomittaisen vihjailevan kortin mukaan josta kyllä piti arvata asian laita :)
Noh, ekana näytin (miespuoleiselle) pomolle korttia sanoen "näytänpä sulle kuitenkin ennenkuin laitan tän tuonne pöydälle". Hän luki kortin ja hymähti, sanoi että "ai sä oot tuonut pullia, onkos sulla joku juhlapäivä?" Minä että ei mulla oikeestaan... ja lähdin jatkamaan hommia.
Seuraava paikalle eksynyt oli myös mies. Ajattelin että tuo ihminen kyllä tajuaa. Hän sitten luki kortin, hymähti ja totesi "sullapa se runosuoni sykkii" ja lähti jatkamaan hommia. Minä olin vähän ihmeissäni että onko ne ihan tolloja vai onko tää viesti nyt aivan epäselvä :)
Seuraavat kortin lukijat olivatkin onneksi naisia jotka heti äkkäsivät ja tulivat onnittelemaan. Pomokin vissiin tajusi iltapäivän puolella ja kävi onnittelemassa... Mutta joo, helpotti jotenkin kun sai asian ilmaistua, ja saa pullistella rauhassa :)
 
Mietin itsekin, milloin kertoa pomolle. Voi olla, että se on tajunnutkin jo. Olin saikulla pari päivää ja saikkutodistuksessa lukee raskauspahoinvointi latinaksi. Ultrakäynnin käyntitodistuksenkin oli allekirjoittanut kätilö, joten voi olla, että on mennyt asia läpi. Kyllä mää suoraankin sen käyn sanomassa jossain vaiheessa...
 
Eilen illalla kerroin isälle kun näin sitä. Kyllähä sil tuli vähä tippalinssiin kun nuorinkin lapsi saa jo omia lapsia. Tosin huomas et ei enää oo nii iso juttu ku tää on mun vanhemmille 6. lapsenlapsi kun taas miehen vanhemmille eka nii ne oli jotenki enemmä innoissaan. Äitille pitäs kertoo kahen viikon pääst ku mennää käymää sen luon. Sit viel siskolle ja veljellekki kuha niitä näkis. Kaikki omast perheest ku asuu nii kaukana. Mut ma eka ultra ja sit tietää vähä paremmi et pienel kaikki hyvin nii uskaltaa paremmi puhua
 
Tänään kerroin oppilailleni, tytöt onnittelivat ja olivat arvanneetkin asian laidan :) pojat vähä "hoomoilasena" kattoivat... (6lk kyseessä) yks poika kysyi että "ooksää nyt meille kiukkunen" (lieneekö ollut kokemusta raskaana olevista räjähdysalttiista naisista ;) Minä vastasin että joo, kaks vaihtoehtoa: Kiukkunen tai sit itkeä tihrustan... Yks tyttö kysyi että "millonkas sää oot niinku tullu raskaaksi?" :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top