Äitini kävi tänään kylässä ja pääsin vihdoinkin kertomaan uutiset! Meinasi olla piuhat vähän pitkänä ennen kuin valkeni mistä on kyse :D Esittelin viime päivien shoppailuja, laukkuja ja paitoja kunnes kaivoin vauvalle hankkimani pörröhaalarin ja kysyin että eikös ole sievä. Katsoi vaan pitkään ja kysyi että mitäs mä tuollasella teen?
Kun sain väännettyä rautalangasta, että meille tulee vauva, alkoi sitten se semihysteerinen vuorottainen itkeminen ja nauraminen
Ai ihanaa, äiti oli ihan haltioissaan. Soitti vielä miehensä hakemaan, kun oli paljon kantamuksia mukana, että tarvii apuja kun on kerta nyt mummi-ihminen
Ensimmäinen lapsenlapsi siis tulossa.
Pikkuveljen reaktio oli myös koskettava. Isolta mieheltä pääsi pieni itku, enkä oo varmaan ikinä tullut halatuksi niin lujasti.
Seuraavana miehen perheelle kertominen edessä, toivottavasti vastaanotto on yhtä ihana sieltäkin puolelta.
On tää kyllä jännittävää ja ihanaa aikaa!