Mä tajusin perjantaina, että seuraavan kerran kun meillä kotikotona on kaikki yhtäaikaa koolla, niin on vasta pääsiäisen jälkeen. Mies oli koko viikonlopun reissuhommissa ja tuli vasta sunnuntaina, niin en oikeen voinu sen kans keskustella asiasta että miten tää hoidetaan. No, sovittiin sit illalla, että kerrotaan ens viikonloppuna. Mulla oli kuitenkin nyt jo koko viikonlopun sellanen olo että haluan päästä tästä salailemisen tuskasta ja olin varma että äitikin on jo aavistanut asian.. joten eilen illalla sit just ennenkuin oltiin siskon kans lähdössä kotoa, iskä keittikin vielä kahvit ja totesin tilaisuuden koittaneen :D Nappasin ultrakuvat taskusta ja annoin ne äitille, sanoin että eipä noista ny paljon näe mutta semmonen ois tulossa. Ja että ei tarvis vielä huudella asiasta kun miehen kotona kerrotaan vasta ens vkl ja muutenkin syyskuuhun on vielä aika pitkä. Kukaan ei saanu sanaa suustaan?!?! Ainoastaan sisko oli heti että MITÄ! :D sen reaktio oli kyllä ihan paras. Muut hörppi ihmeissään kahvia ja naureskeltiin siskon ilmeelle.
Aika laimea reaktio siis, mutta toisaalta sellanen mitä osasin oottaa, kai se niillekin oli sitten ihan täys shokkiyllätys ja menee tajuntaan vasta sit kun sanovat sen jollekin ääneen. Meillä ei tosiaan olla yhtään tunteellisia ja muutenkin ollaan aika vähäsanasta porukkaa... Veikkaan että ens viikonloppuna on jo sit toisenlainen ilme, kun meen kotona käväsemään.