Raskaudesta kertominen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja miuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
On se pelottava ajatus, et jonain päivänä ne ilouutiset on kerrottava myös niille, joiden tietää olevan karmaisevassa tilanteessa kurjien kokemusten jälkeen. Mullakin yks kaveri potee kovaa vauvakuumetta ja ihan kamalia asioita hällä siihen liittyen takana useampaan kertaan. En oikein tiedä millä sanoilla sitä osaa ottaa puheeksi oman raskauden... Kun ei mulla ollu edes vauvakuumetta koskaan!! :woot: Ja mä sit menin ja sain plussan ihan naurettavan nopeasti testiin. Mut kuten todettua, se ei oo keltään muulta pois, et mulla asiat menee näin. Saa nähdä meneekö vastaanotto asian suhteen ihan putkeen... Pahoin pelkään, et kaveruus ei tätä kestä, mut toisaalta oon asennoitunut siihen, et ei tartte kestääkään. En tarvi katkeria kavereita.
 
Meille taas kävi edellisen kohdalla niin, että kun kaikkialla on siitä kuinka vaikeeta lapsia on saada + oma syömishäiriö ja tupakointitausta yhdistettynä siihen, niin aateltiin, ettei se kerrasta voi napata. Kaks kertaa ilman ehkäsyä ja ylläripylläri, raskaana! Ei meillä mikään huono tilanne tosin lapselle ollu, mutta ei vaan oltu aiottu vielä hankkia. Nyt sitten asia oli harkittu ja sit ei tärpännykään heti. Ei tosin nytkään tarvinnu kauaa yrittää, mutta ehdin mä silti jo identiteettikriisin siitä saada, kun meidän suvun naiset on ollu perinteisesti hyviä vain ja ainoostaan lisääntymisessä.
 
Mä olen viikonloppuna kans menossa käymään ystäväni luona, joka kärsii lapsettomuudesta, ja jos ultrassa on kaikki hyvin huomenna, niin kerron hänelle raskaudesta. Heillä monta vuotta yritystä takana ja nyt ovat ilmeisesti päättäneet pitää taukoa koko yrittämisestä, kun ystäväni stressaa asiaa todella paljon. Viimeksi nähtiin pari päivää ennen kuin sain plussan testiin. Puhuttiin siitä, miten muut ystävämme tulevat kerrasta raskaaksi ja miten pahalta tuntuu se oma epävarmuus. Vaikka oma tilanne onkin ollut raskas, niin on tuntunut jotenkin tosi hyvältä olla ystävän tukena samassa tilanteessa olevana, koska tiedän, että hän on aika yksin tunteidensa kanssa. Nyt hieman pelottaa kertoa hänelle, että meillä tärppäsikin heti ekasta yrityksestä uudestaan. Tiedän, että hän on oikeasti onnellinen meidän puolesta, mutta pelkään, että hänestä tuntuu, että jää täysin yksin, eikä kehtaa enää minulle puhua asioistaan. Pitää vain yrittää vakuuttaa hänelle, että edelleen muistan sen epävarmuuden ja olen hänen tukenaan. Mutta on nämä aina vaikeita paikkoja. Ja varmasti molemmille osapuolille!
 
Sannis ja jon_na. Mulle ystävien on ollu vaikea kertoa lapsettomuus taustan takia raskausuutisia ja se on ihan ymmärrettävää. Mulle helpoin tapa saada tietää oli kun yksi kertoi tekstviestillä että on raskaana. Sanoi että ei halua ruveta mitään peliä pelaamaan ja salailemaan. Tilanne on tämä ja kerrasta tuli. Sanoi että haluaa jakaa kokemuksen mun kanssa ja tietää että se saattaa olla vaikeaa. Sain hetken aikaa miettiä ja käsittää tapahtunutta. Tuli meinaan yllätyksenä ja oltiin puhuttu aiheesta muutama kuukausi ennen. Soitin sitten perään tunnemyrskyn hälvettyä samana iltana ja iloitsin. Arvostin todella rehellisyyttä ja että ei jätetä ulkopuolelle. Ja että sain omassa rauhassa köydä asian ensin läpi. Ja mulle ainakin toi tekstiviesti toimii parhaiten. Jos ihan puuntakaa saa kuulla vasten naamaa niin valitettavasti siinä menee lukkoon. Saattaa sanoa asioita joista ei haluaisi. Kuten oliko vahinko. Saattaa myöskin tulla itku. Ja missään ryhmässä ei kannata kertoa. Ystävyys on laimentnut vain niiden kanssa jotka ovat raskautumisen myötä ns. hylänneet.
 
Mä meinasin myös ehdottaa tekstaria tai muuta kirjallista ilmaisua. Ekasta kerroin yhdelle läheiselle Facebook viestillä. Ja nyt tästä yhdelle ystävälle kasvokkain mutta varauduin siihen että tilanne voi olla raskas. Ja olihan se, mutta puhumalla selvittiin.
 
Me taidetaan noille "hankalille" tapauksille olla kertomatta. Ne huomaa kyllä aikanaan kasvavan vatsan ja huomaavat sit kun on sen aika. Saavat sit omaan tahtiin ottaa asian esille kun haluavat. En koe, että meillä olis mitään "velvollisuutta" kertoakaan. Eipä noita keskenmenon kokeneita lapsettomia kavereita ole kuin kaksi, ja kumpikaan niistä ei ole meille mitään erityisen läheisiä...
 
Mä olen näitä lukiessa pohtinut, että näinköhän meilläkin on joku joka on yrittänyt saada lasta/ kärsinyt keskenmenon tms ja me ei vaan tiedetä.. hmm..
 
Samaa oon miettinyt Abu! Olispa karmea tilanne kun hehkuttais omaa raskautta ja pian sais tietää, et joku läheinen on karmeassa vauvakuumeessa ja ei vaan tärppää o_O
 
Ensimmäinen ultra on viikolla 12+5, sen jälkeen on pakko kertoa esimiehelle. Muut työkaverit saa tietää, kun se näkyy. Seuraavana viikonloppuna kerrotaan poikapuolille, jotka asuvat meidän kanssa sekä isovanhemmille. Ennen sitä olen kertonut ystäville, joille olisin voinut kertoa myös keskenmenosta. Julkisesti paniikissa en aio tietoa jakaa esim. facebookissa. Minun ajatukseni :)
 
Kun lapsettomuutta on, on se varmasti aina kova kolaus kuulla toisten raskaudesta eikä mielestäni sellaiselta kannata heti samassa sekunnissa odottaakaan onnen toivotuksia. Kun tiesin erään tuttuni olevan raskaana ja tulevan samoihin bileisiin yhden epätoivoisin yrittäjän kanssa. Kerroin vauvakuumeiselle uutisesta etukäteen. Hän oli todella kiitollinen, että kerroin uutisen etukäteen. Sanoi, että jos olisi kuullut vasta bileissä, olisi varmasti murtunut ja ilta mennyt pilalla. Mutta kun hänellä oli aikaa "sulatella" asiaa viikon ajan, pystyi hän olemaan aidosti iloinen kun kohtasi tämän odottajakaverin bileissä. Hän sanoi, että aina kuulleessaan tutun olevan raskaana, asia tuntui sillä hetkellä romahduttavan. Mutta oli aina oikeasti iloinen lopulta, koska tiesi miten ihanaa itse olisi olla tilanteessa. Onneksi hän nykyään onkin onnellinen odottaja :) Joten toivon teiltä kaikilta, jotka tiedätte toiselle uutisen kolahtavan niin olkaa lempeitä, älkää tuomitko ensi reaktiota! Antakaa ajan kulua. Jos aika ei auta, niin sitten on asia erikseen.
 
Mä kerroin tuolle mun ystävälle nyt jo viestillä etukäteen. Lähinnä sen takia, että sovittiin, että nähdään yhdessä kahvilassa, niin en halunnut asiaa hänelle kertoa missään julkisessa paikassa. Oli kyllä todella onnellinen mun puolesta ja tokaisi itse heti, että hän aikoo kyllä jatkossakin minulle avautua ongelmistaan ja vauvahaaveistaan, koska tiedän kuitenkin, mistä hän puhuu. Toivotaan, että näin myös on :)
 
Mua ihmetyttää, kun tiedän kahden kaverini kuulleen jo miehiensä kautta, että meillä odotetaan vauvaa, mutta kumpikaan ei ole edes onnitteluviestiä laittanut. Toisen kanssa viesteilin muissa asioissa, mut ei siinäkään yhteydessä. Kyse ei pitäs olla mistään katkeruudesta, kun molemmat on suuren äänen toitottanut ettei enää lisää lapsia. Onhan ne vähän höpsöjä, jos aattelevat, että minä en tietäisi mieheni kertoneen heidän miehilleen ja miesten kertovan heille... Onko se nyt niin ettei toisesta lapsesta sit tarvii onnitella... Mä ainakaan olen vähän loukkaantunut :( vai onko ne loukkaantuneita, kun miehet kuulivatkin ensin tällä kertaa uutisen enkä kertonut itse? No oisin kertonu, jos ois nähty. Mut mäkin oon nähny vaan niitä miehiä :)
 
Nyt tulee varmaan meidänkin aika avautua tästä pötsistä. Tytöt järkkäilee tyttöjeniltaa ensi viikonlopuksi, pakkohan mun on kertoa nyt sitten jos meinaan osallistua :P Hui! Onneks ovat suht läheisiä kaikki ja heidän puolisot mun miehen kavereita. Mut jännittää silti. Ei ihan aprillipäivään saakka nyt taideta sit pystyäkään tätä salaisuutta pitämään :grin
Ei tuu menemään läpi mitkään tipattomat enää, ja kyllä tuon vatsan huomaa kun saunaan lyllerrän menemään, sitäpaitsi tuo haalea linea negrakin jo paljastaa jos osuu jonkun silmään :hilarious:
Hui ku jännittää, kun muilla siinä sakissa ei oo vielä lapsia! Jokohan kertois tuossa ryhmäviestissä, vai laittaisko vaan faktat pöytään kun saapuu paikalle ens lauantaina :cool::p
 
Muakin jännittää kertoa, kun ollaan ihan ensimmäisiä meidän kaveripiiristä. Kaikki muut kaverit kun lähinnä vielä opiskelee, tosin ollaanhan me muutenkin vähän muita edellä asuntolainojen ym kanssa :D Mutta sekin, että miten sen asian kertoo? Nähdään aika harvakseltaan nykyään kun asutaan kaikki vähän eri paikkakunnilla..
 
Oi ei, pakon edessä on kurja joutua kertomaan. Mutta toisaalta tuleepahan kerrottua :)
 
Meilläkin porukka on ympäri suomea ja nähään tolla porukalla aika harvoin. Mut ovat kyllä ne "tärkeimmät" ystävät silti, vaikka ei jatkuvasti nähdäkään. Jännittävää!
Nyt en uskalla vielä vastailla edes viestiin, pitää miettiä sanavalintoja vähän :wink Tuli niin yllättäin nyt tämä :grin
 
Sannis, mä luulen, että saat suurimman ilon irti, kun kerrot silleen, että paikan päällä, että näet toisten ilmeen :)
Esikoista odottaessani olin kerran kyläilemässä ystäväni luona, jossa oli kolmaskin ystäväni. En ollut kertonut raskaudestani. Kahviteltiin ja vaihdettiin kuulumisia. Kunnes mulle yhtäkkiä tuli yhtäkkiä aavistus ja oli pakko tältä toiselta vieraalta, että onko sulla kenties jotain uutisia. Ja niinhän sitten sanoi, että okei olen raskaana. No itsepä menin kysymään, niin pakkohan minunkin oli omastani kertoa ja oli kyllä hieno hetki jaettavaksi. Sen muistaa pitkään :) Ystävälläni, jonka luona olimme oli silloin pieni vauva.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top