Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja miuk
- Aloituspäivämäärä
Tommonen on kyl ikävää ettei vaivaudu edes onnitteleen.
Mun anoppi laitto mulle tänään viestin et näki unta et meidän esikolle tulee pikkusisko et onko enneuni. On siis jostain jo arvannut, kun muuten ei mulle uskaltaisi edes vihjata vauvasta. Nyt toivottavasti ei vaan juorua kellekkään.
Mun anoppi laitto mulle tänään viestin et näki unta et meidän esikolle tulee pikkusisko et onko enneuni. On siis jostain jo arvannut, kun muuten ei mulle uskaltaisi edes vihjata vauvasta. Nyt toivottavasti ei vaan juorua kellekkään.
Aikamoinen anoppi :) Ehkä malttaa pitää salassa ku oikein painottaa?
Mamaanton aika hassua tosiaan, eiks kumpikaan reagoinut yhtään mitenkään? Onko heillä itsellään lapsia? Oiskohan heille jotenkin kipeä asia, mitä eivät halua kertoa? Mulla esikon kohdalla (tai siis ennen) kävi niin et odotin kovasti milloin raskaus olisi sen verran pitkällä että pääsen kertomaan vauvauutisia sukuni ensimmäisenä.. (joo lapselliset ilot :D ) Sit tulikin keskenmeno.. se oli ihan tuore juttu kun mun veli yllätti vauvauutisilla.. laskettu aika olisi ollut melkein sama päivä kuin heillä sitten oli. Olin tietenki onnellinen heidän puolestaan (sitten vähän ajan päästä) ja sain varmaan onnittelut ja kysymyksetki suustani puristettua.. vähän tais kyyneleitä karata silmiin mutta ottivat varmaan onnellisuuden merkkinä. Mutta ei olis ollu mahdotonta et olisin vaan täysin jäätyny siinä tilanteessa.. Oli vaan niin semmonen ei voi olla totta- olo. Kyllä siis sitten ku oma menetys jäi vähän kauemmas niin olen aidosti iloinnut heidän puolestaan ja itekki tulin onneksi aika pian uudestaan raskaaksi.
Mamaanton aika hassua tosiaan, eiks kumpikaan reagoinut yhtään mitenkään? Onko heillä itsellään lapsia? Oiskohan heille jotenkin kipeä asia, mitä eivät halua kertoa? Mulla esikon kohdalla (tai siis ennen) kävi niin et odotin kovasti milloin raskaus olisi sen verran pitkällä että pääsen kertomaan vauvauutisia sukuni ensimmäisenä.. (joo lapselliset ilot :D ) Sit tulikin keskenmeno.. se oli ihan tuore juttu kun mun veli yllätti vauvauutisilla.. laskettu aika olisi ollut melkein sama päivä kuin heillä sitten oli. Olin tietenki onnellinen heidän puolestaan (sitten vähän ajan päästä) ja sain varmaan onnittelut ja kysymyksetki suustani puristettua.. vähän tais kyyneleitä karata silmiin mutta ottivat varmaan onnellisuuden merkkinä. Mutta ei olis ollu mahdotonta et olisin vaan täysin jäätyny siinä tilanteessa.. Oli vaan niin semmonen ei voi olla totta- olo. Kyllä siis sitten ku oma menetys jäi vähän kauemmas niin olen aidosti iloinnut heidän puolestaan ja itekki tulin onneksi aika pian uudestaan raskaaksi.
Kyllä sitä aikuisen ihmisen onnitella pitäis jokatapauksessa, oli oma tilanne mikä tahansa. Ei se toisten ilo ole kumminkaan itseltä mitään pois, vaikka kuinka kipeitä asioita kävis läpi. Monet kerrat oon saanu ite vauvauutisista onnitella muita niiden vosien aikana, kun ite yritettiin. Ei se mua haitannut, että muut sai vauvoja, mutta ne sanat... Moni sano, et tehkääs teki ny vielä yks tai kannattaa teijänki ruveta hommiin. No eihän kukaan sitä tietysti pahalla tarkottanu, mut kyllä se kipeetä kävi, kun pitkä vuosien yritys oli takana.
Mää luulen, että tähän omaan kertomattomuuteeni tästä tulokkaasta on vaikuttanut se, että en halua kuulla niitä kommentteja. Ai teki päätitte tehä/hommata iltatähen. Hitto, ku ei ne kaikille tekemällä tuu eikä niitä tuosta vaan hommata! Sori avautuminen, mut tommonen puhe ärsyttää mua suunnattomasti.
Mää luulen, että tähän omaan kertomattomuuteeni tästä tulokkaasta on vaikuttanut se, että en halua kuulla niitä kommentteja. Ai teki päätitte tehä/hommata iltatähen. Hitto, ku ei ne kaikille tekemällä tuu eikä niitä tuosta vaan hommata! Sori avautuminen, mut tommonen puhe ärsyttää mua suunnattomasti.
ihan samaa mieltä Helmi, meidän kaks vanhempaa tuli aika nopsasti mutta sitten tuota kolmosta tehtiinki 6 vuotta ja nyt tuota nelosta 4 vuotta..että ei ne tosiaan sormia napsauttamalla tule.Iltatähdestä puhuivat jo kun tuo kolmonen tuli että mitähän nyt sitten sanovat..
Ei se anoppi kyl osaa olla hiljaa..mut jos ees vähä vähemmän juoruis.. omalle äidillekin laitoin nyt viestin, kun kerran anoppikin tietää.
Me ollaan lähdössä ehkä ens kuussa Saksaan, niin viestiin äidille laitoin et "meitä lähteekin reissuun ehkä yks ylimääräinenkin, mut siitä ei mee mitään hintaa, kun on visusti piilossa ja niin pieni vielä. " saa nähdä hoksaako se edes..on nyt töissä niin jännä oottaa mitä vastaa :D
Me ollaan lähdössä ehkä ens kuussa Saksaan, niin viestiin äidille laitoin et "meitä lähteekin reissuun ehkä yks ylimääräinenkin, mut siitä ei mee mitään hintaa, kun on visusti piilossa ja niin pieni vielä. " saa nähdä hoksaako se edes..on nyt töissä niin jännä oottaa mitä vastaa :D
Mä mietin, että nää veli ja puoliso saattaa ajatella, että tää oli vahinko. Tai ainakin ajattelevat, että eivät itse vastaavaan elämäntilanteeseen olisi lasta halunneet. Mutta eikö asiaa voisi katsoa meidän kannalta, joille tää on oikeesti ehkä paras hetki saada lapsi ja jotka ollaan tosi onnellisia?
En nyt aio katkeroitua moisesta. Onneksi on muita sukulaisia, jotka elää täysillä mukana :)
En nyt aio katkeroitua moisesta. Onneksi on muita sukulaisia, jotka elää täysillä mukana :)
Ja tosiaan, ei niitä lapsia niin vaan hommata. Mä olin itse henkisesti varautunut siihen, että mä tuun olemaan se, joka vuodesta toiseen itkua nieleskellen onnittelee muita vauvauutisten johdosta. Mutta sitten tärppäsikin heti. En pidä tätä itsestään selvyytenä ja yritän tosiaan olla hienotunteinen, kun uutista kerrotaan.
Mulle oli kans yllätys, et me ollaan yks niitä onnellisia pariskuntia joille tärppi suotiin hetimiten. Oon aina ajatellut, että niitä lapsia sitten tulee jos tulee, ei tosiaan ajatustakaan et se tärppi kävis nopeasti. Mut osaahan se olla niinkin, et mahdolliset seuraavat odotuttaa itseään kauankin/jos on edes tullakseen... Henkisesti sitä oon jo etukäteen miettiny ja sellaseen varautunut...
Tosiaan mamaanton, ei kai sitä kukaan voi sanella, millon ja mihin elämäntilanteeseen lapsi halutaan. Ja vahinkokin vois olla ihan yhtä lailla rakastettu ja tervetullut. Kurjaa et kaikilla ei oo kykyä sit olla toisen puolesta vilpittömästi onnellinen.
Tosiaan mamaanton, ei kai sitä kukaan voi sanella, millon ja mihin elämäntilanteeseen lapsi halutaan. Ja vahinkokin vois olla ihan yhtä lailla rakastettu ja tervetullut. Kurjaa et kaikilla ei oo kykyä sit olla toisen puolesta vilpittömästi onnellinen.
En tietysti tarkoittanu että toisten onni olis itseltä pois tai etteikö aikuisen ihmisen pitäis aina pystyä toimimaan "oikein".. mutta siis joskus tilanne ja kokonaisuus vaan on sillä hetkellä sellanen et saattaa mennä aivot vähän lukkoon, vaikka ei tarkoituksella. Mut ei teillä varmaan ollut niin ja oon samaa mieltä että ei sen takia pitäis nuiva olla että joku tekee eri valinnan kuin "itse olisi samassa tilanteessa tehnyt". Toivottavasti neki pääsis vähän mukaan fiilikseen, oishan se kiva et velikin on iloinen omasta onnesta! Mutta ei tosiaan kannata antaa myrkyttää omaa mieltä jos toinen ei jotenki osaa eläytyä vaan nauttia täysin siemauksin koska onhan se ny ihanaa, syyskuussa syntyy pieni rakkauspaketti!
Mulla mun siskon kahden nuorimman kohdalla oon reagoinut varmaan vähän vaisusti.
Ekalla kerralla he oli ennen vauvauutistaan pari viikkoa aikaisemmin jo vakavasti suunnitelleet eroavansa, plus sit se, että itellä oli just puhjennu se oman elämän kriisi, josta oon toisessa ketjussa kertonut, niin se vaan tuntui jotenki kauhistuttavalta se lapsi siihen tilanteeseen. No sit tokalla kerralla heillä kävi vahinko ja järkytyin siitä, että toinen tulee niin perään ja suunnittelematta (itse oon siskooni verrattuna hurjan paljon enempi järki-ihminen). Silloin sanoinki heti, että onnittelen myöhemmin, kun just nyt oon vaan vähä järkytyksissä.
Me saatiin esikoisesta myös aika vaisu vastaanotto miehen vanhemmilta kun heillekin se kai tuli niin yllätyksenä, että heillä vaan otti aikansa syttyä ajatukselle.
Ekalla kerralla he oli ennen vauvauutistaan pari viikkoa aikaisemmin jo vakavasti suunnitelleet eroavansa, plus sit se, että itellä oli just puhjennu se oman elämän kriisi, josta oon toisessa ketjussa kertonut, niin se vaan tuntui jotenki kauhistuttavalta se lapsi siihen tilanteeseen. No sit tokalla kerralla heillä kävi vahinko ja järkytyin siitä, että toinen tulee niin perään ja suunnittelematta (itse oon siskooni verrattuna hurjan paljon enempi järki-ihminen). Silloin sanoinki heti, että onnittelen myöhemmin, kun just nyt oon vaan vähä järkytyksissä.
Me saatiin esikoisesta myös aika vaisu vastaanotto miehen vanhemmilta kun heillekin se kai tuli niin yllätyksenä, että heillä vaan otti aikansa syttyä ajatukselle.
