Niin, se on kyllä Belle totta. Mä en vaan jaksais sitä hässäkkää, mikä tiedosta nousee. Haluisin vaan olla hissuksiin ja jakaa asioita teidän kanssanne. Tosin voihan sitä aina jäädä kotiin, jos joutuu kyläilemään ja vedota huonoon oloon :D
Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja miuk
- Aloituspäivämäärä
Me ollaan kerrottu jo kaikille oleellisille :D Aika eleettömästi kyllä eikä kukaan oo tehny tiedosta isompaa numeroo, ennemmin reaktiot luokkaa "aha, sepä kiva". Muille en aio erikseen kertoa mutta vastaan jos kysytään :D Miehen mielestä olis voinu pitää koko jutun omana tietonaan ja sit vasn lähettää sellasen "meille on syntynyt" tekstarin puun takaa.. mutta musta olis tyhmää ettei sitten vois fiilistellä asialla yhtään ja miehen tuntien se olis siinä vaiheessa sitä mieltä et mitäpä sitä syntymästä ilmoittamaan, huomaavat sitten kun huomaavat. Mun mielestä juttuja on kiva kertoa nimenomaan tuoreeltaan, eikä joskus ku uutisarvo itelle on jo loppunut.. mies jäi alakynteen :D
Mä oon vähän ajatellu että kertoisin lähiperheelle, mutta en suvulle. Meillä on yksi toinenkin suvussa raskaana ja se ei ollut mitenkään suunniteltu, mutta koko suku tuntuu nyt hössöttävän siitä. Jotenkin ei vaan jaksa sen niiden hössötyksen keskellä huudella että hei, mäkin oon raskaana ja piti syntyä jo kesäkuussa, mutta kaikilla ei vaan mee asiat niin kuin pitäisi. Tää on jotain mun omaa järjetöntä ajattelutapaa, koska tiedän tasan tarkkaan et meidän suvussa on ollut keskenmenoja varmaan jokaisella naisella ja ne jos jotkut ymmärtävät. Toivon että nää ajatukset helpottaa sit kun ensimmäinen kolmannes on ohi ja saa kertoa koko totuuden niille jotka sitä eivät vielä tiedä.
Minis15, oon niin samoilla linjoilla sun kanssa tässä asiassa. Mulle sopis oikein hyvin ettei kerrottaisi kellekään kuin aikasintaan sitte ku synnytys on ohi, mielellään pari kuukautta sen jälkeen vasta:D Mäkään en jaksaisi sitä hössötystä, kun tässä on vielä oma stressinsä senkin kanssa että mikä osoite tulee olemaan edes kesän jälkeen, ja ylipäänsä vaihtuuko synnytyssairaalakin vielä tässä välissä. Ja noihin sitten lisätään vielä muitten hermoilut ja kyselyt asiasta niin huhhuh..
Voi teitä <3
Mä sit taas en halua joutua hössöttämään yksin! Voi olla, että toisella kierroksella haluaakin tehdä toisin, mutta nyt kun on kyseessä mun ensimmäinen lapsi, mun vanhempien eka lapsenlapsi ja suvussakin eka vauva pitkään aikaan, niin haluan kyllä ottaa tästä ilon irti ja antaa muidenkin tehdä niin! Jos jollain lähtee lapasesta, ni tarttee sit laittaa jotain rajoja. Mut en mä nyt kuitenkaan usko, että mun raskaus nyt oikeesti kiinnostais ketään muuta niin paljon kuin mua. Saatan jopa olla vielä pettynyt laimeisiin reaktioihin :)
Mä sit taas en halua joutua hössöttämään yksin! Voi olla, että toisella kierroksella haluaakin tehdä toisin, mutta nyt kun on kyseessä mun ensimmäinen lapsi, mun vanhempien eka lapsenlapsi ja suvussakin eka vauva pitkään aikaan, niin haluan kyllä ottaa tästä ilon irti ja antaa muidenkin tehdä niin! Jos jollain lähtee lapasesta, ni tarttee sit laittaa jotain rajoja. Mut en mä nyt kuitenkaan usko, että mun raskaus nyt oikeesti kiinnostais ketään muuta niin paljon kuin mua. Saatan jopa olla vielä pettynyt laimeisiin reaktioihin :)
Mun puolelta ei tuu hössötystä, mutta miehen puolelta tulee. Mutta pitää olla tasa-arvoista, ni sit ei saa kertoa toisenkaan. Ehkä vkon 12 ultran jälkeen vois porukoille kertoa. Sen verran joustin, että mies saa kertoa lähimmille opiskelukavereille, koska kolmelle heistä syntyy eka muksu tänä vuonna ja kahdella on kaksi lasta, ja he kaikki asuvat kaukana Turussa :D
Meillä on miehen kanssa sopimus, että kumpikin saa kertoa kavereilleen siinä vaiheessa, kun itse haluaa. Mun mielestä on tärkeää, että mies saa myös puhua ja avautua asioista haluamilleen ihmisille. Vanhemmille ja sisaruksille me tosiaan kerrottiin jo heti plussauksen jälkeen. Mä oon kertonut lisäksi kahdelle läheisimmälle ystävälle, mies samoin. Jos huomisessa ultrassa on kaikki hyvin, niin tieto muuttuu "julkiseksi". :)
Voi Minis, ei se sinun aiempi lapsista pitämättömyytesi tee teitä vähemmän oikeutetuksi lapseen tai sinua huonoksi äidiksi. <3 Elämässä varmaa on vain muutos ja se on ihanakin asia. Ehkäpä ne sinun lapsitykkäämätyömyydestä tietäneet ihmiset ovatkin vain positiivisesti yllättyneitä teidän tilanteesta...? :) Mites se Apulannan Toni kommentoi Vain elämäässä, jotain että suurin osa ihmisistä kuitenkin tahtoo toisilleen hyvää tai jotain sinne päin. :)
Ja minun puolestani mies saa ultran jälkeen kailottaa vaikka koko maailmalle, jos hänestä siltä tuntuu. Kuten joku mainitsi, niin mies ei pääse (joudu) kokemaan raskautta näiden oireiden ja muuttuvan kehon kautta. Mies on loppujen lopuksi vähän kuitenkin ulkona raskausaikana, vaikka kuinka olisi maailman välittäväisin yms. Niin jos hälle todellisuus tulee kertomalla kaikille, niin anti mennä! :D
Mä olen vähän tuota miettinytkin, et mies varmasti tuntee olonsa vähän ulkopuoliseksi tässä. Eikä osaa huomioida tätä raskautta konkreettisesti vielä aikoihin. Pitäis miehelle jotenkin osata puhua "miesten kielellä" näitä asioita, se vaan ahdistuu jos otan sen neuvolaan mukaan kuuntelemaan huomenna sitä pehmohöpötystä 
Ehkä ultra sit on kokemuksena mukavampi miehelle. Ja se kotidoppleri.
Ja kunhan päästään pidemmälle, niin saa purettua kavereilleen aihetta.
Tosin lähimmillä miehen kavereilla ei lapsia vielä ole, mut on toki paljon muita kavereita joilla jo lapsia useampiakin, et ehkä se niihin sit turvautuu. Nykyisin niiden kanssa pitää yhteyttä harvemmin, ehkä just siks, että elämäntilanne ollut niin erilainen.
Ehkä ultra sit on kokemuksena mukavampi miehelle. Ja se kotidoppleri.Ja kunhan päästään pidemmälle, niin saa purettua kavereilleen aihetta.
Tosin lähimmillä miehen kavereilla ei lapsia vielä ole, mut on toki paljon muita kavereita joilla jo lapsia useampiakin, et ehkä se niihin sit turvautuu. Nykyisin niiden kanssa pitää yhteyttä harvemmin, ehkä just siks, että elämäntilanne ollut niin erilainen.
Kyllä mulla oli mies mukana ekalla neuvola käynnillä ja siellä se vähän niinkö jopa heräs "hei apua, me odotetaan vauvaa." :D Sen jälkeen se on askel askeleelta alkanut puhua aiheesta enemmän, miettiä tarvittavia hankintoja yms :) Sille se oli semmonen ensimmäinen herääminen :D
Mä tulen olemaan myös tiukkana hössötyksen suhteen. Jos joku haluaa hössöttää, niin tehkööt sen multa piilossa. Anoppi ehkä tulee olemaan meillä se, jota joutuu vähän rajottamaan. Ei se varmaan uskalla häslätä, jos sanotaan jo heti alkuun, että matalaa profiilia kiitos. Toki ihanaa jos ovat innoissaan ja elävät mukana tässä elämäntilanteessa, mutta mitään häärimistä en jaksa.
Muistan elävästi kun muutama vuosi sitten jouduin pariksi yöksi sairaalaan antibioottitiputukseen, niin anoppi oli muistaakseni puolessa tunnissa jo paikalla, vaikka nimenomaan mies oli puhelimessa sanonut, että mä olen oikeasti kipeä ja levon tarpeessa. No, ei siinä auttanu kun hymyillä ja ottaa appivanhemmat vastaan 40 asteen kuumeessa ja nielu turvoksissa
Muistan elävästi kun muutama vuosi sitten jouduin pariksi yöksi sairaalaan antibioottitiputukseen, niin anoppi oli muistaakseni puolessa tunnissa jo paikalla, vaikka nimenomaan mies oli puhelimessa sanonut, että mä olen oikeasti kipeä ja levon tarpeessa. No, ei siinä auttanu kun hymyillä ja ottaa appivanhemmat vastaan 40 asteen kuumeessa ja nielu turvoksissa