Raskaudesta kertominen läheisille

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Beebi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Bluebubbles sanoi:
Kerro sitten pikku@nn1 miten ottivat vauva uutisen :smiley-bounce013
Click to expand...

No nehän ottivat sen tosi hyvin. Äiti sanoi, että hän oli jo muutama viikko sitten ajatellut, et oonkohan raskaana, mutta ei ollut uskaltanut kysellä, jos en vaikka ookkaan (lapsettomuuteen viitaten). Et kai se sitten jotenkin olemuksesta huokuu
:smiley-angelic003
Isälle kerroin sitten vähän myöhemmin illalla: ohimennen sanoin, että minulla ois hälle hommia, et ottaisko vastaan pappa-viran tammikuussa. Kuuleman miellelään ottaa :happy: Molemmat vanhukset erittäin onnellisia uutisesta.

Kaveripariskunnalle kerrottiin myös, kuuleman ihana yllätys :gen014
 
Kerroin äidille jo ennen plussaamista kun oireet oli niin selkeät. Ei ollut mikään yllätys kun yrittäminen aloitettiin jo viime syksynä. Lokakuussa ensimmäinen raskaus meni kesken ja äiti oli silloin tärkeä tuki. Olisi ollut ihana jotenkin erikoisemmin yllättää uutisella kun on ensimmäinen lapsenlapsi, mutta tällä kertaa meni näin.

Anopille kerrottiin vasta rv 9, asutaan samassa taloudessa ja alkoi olla jo hankala peitellä kun kahvi ei maistunut (normaalisti juon kahvia aina kun tarjotaan) enkä juonut enää viiniä. Sanoi arvanneensa, muttei uskaltanut mitään sanoa. :) Tuotiin kaupungilta vaaleanpunainen ruusu, suklaata ja kirjoitin korttiin pienen runon. Oli iloinen uutinen! Vaikuttaa hänenkin elämään ja arkeen kun yläkerrassa asutaan ja vauva-arki on sitten hänenkin elämää.

Muutamalle ystävälle olen kertonut. Yhdellä on pieni lapsi ja häneltä saan ihanasti tukea ja voin kysyä kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Ylihuomenna on ensimmäinen ultra ja sen jälkeen on tarkoitus kertoa koko perheelle.
 
Me ei olla vieläkään kerrottu kellekkään :nailbiting: vähän epävarmalta tässä on tuntunut, ja mä en mitään muuta vihaa niin paljoa kun muille pettymyksen tuottamista! Pelkään siis keskenmenoa niin kovin että ennen omaa harmitusta murehtisin muiden pettymystä. :arghh:

Mun eräs tuttu on jäämässä just äitiyslomalle ja sille on monesti tehnyt mieli vinkata että perästä tullaan :hilarious:
 
Meillä kaikki läheiset tietää. Ainoa joka vähän huonommin on uutisen ottanut niin isoveljeni. Isoveljeni kommentti vauvaan oli "Oho. Oliko vahinko" :banghead: On se niin vaikea ONNITELLA ja pitää hölmöt ajatukset omanaan o_O
 
Edelleen vain yksi ystävä tietää. Jos kaikki hyvin huomisessa ultrassa, niin sitten kerron perheelle. Kasvotusten olisi ihanaa kertoa, mutta saa nähdä maltanko odottaa näkemiseen saakka.
 
Me kerrottiin anoppilassa nyt juhannusreissulla, kun mulla huonovointisuus ja särkyisyys vaatii niin paljon lepoa. Siellä tiedetään meidän lukuisista keskenmenoista, joten uutinen osattiin ottaa iloisesti mutta sopivan vähällä hössötyksellä vastaan. Ja no, olisihan tämä meidän kolmas ja heidän yhdeksäs lapsenlapsi, tuttua siis jo. Siskolleni sekä parille ystävälle olen lisäksi kertonut. Muille läheisille 12 viikolla ultran jälkeen ja loput saavat nähdä asian ajallaan.
 
Me kerrottiin eilen rv 11+1 mun 30v synttäreillä läheisille, esikoiselle päivää ennen. Mutta töissä kerroin jo varhaisultran jälkeen 7. viikolla, ollaan aika läheisiä enkä jaksanu peitellä olojani 8h päivästä joka pv. Muille nyt tässä pikkuhiljaa, ehkä ultran jälkeen viimeistään
 
Mies lähti just kertomaan vanhemmilleen uutiset :nailbiting: mä olen niin jännittynyt koko asiasta etten uskaltanut lähteä mukaan :hilarious: kukahan kertois mun vanhemmille? Oksettaa ihan ja pelkään että kohta soittaa anoppi :hilarious:
 
Me ei olla kerrottu vielä kelleen..mulla vähän sama kun hipshopsilla, pelkään keskenmenoa niin paljon, heti kun mahassa vähänkin tuntuu oudolta niin alan miettimään että onkohan tää normaalia..vaikka kaks raskautta onnistuneesti takana niin yhtään ei muista että oliko tällasia tuntemuksia sillon haluan odottaa enstorstaihin kun on se eka ultra, jos siellä kaikki kunnossa niin sitten kyllä kerrotaan
 
Kerrottiin viikko sitten lähimmille sukulaisille. Oltiin ilmeisesti yllätysmomentti arvioitu yläkanttiin, kun anopinkin reaktio oli vain "ai", eikä mitään slaageja tai riemunkiljauksia saanut kukaan :D
 
Mie oon miettiny et anopille varmaa kerrotaan vasta sitten kun maha on niin iso ettei saa/jaksa enää piilotella. Tää on hänen eka lapsenlapsi ja hää on kaikesta niin kova hössöttämään et ehkä parempi meidän kannalta pitkittää kertomista. Miun äidille vois kertoa sit kun on ees vähä mahaa , hänelle tää jo kolmas lapsenlapsi (aiemmat veljen lapsia) et sillee tuttu juttu , mut varmasti kyllä tykkää kun jossain kohtaa kerrotaan . :happy:
 
Mä en tiedä miks, mutta mua jotenkin nolottaa kertoa, et taas oon raskaana ja neljäs ois tulossa :facepalm:. Eihän siinä tietenkään mitään noloa pitäis olla, mut mut vähän jännittää silti. Eihän tää ihan tavanomasta nyky-Suomessa oo :rolleyes:. Mun suvussakaan ei oo kukaan mun isovanhempien jälkeen saanut kolmea lasta enempää.
Eli ei siis olla kerrottu vielä kenellekään, paitsi ite oon keskimmäisen ja kuopuksen pariin vauvaryhmään kertonu :grin.
 
Mun muutama kaveri tietää, miehen sisko arvas, mun isälle kerroin ja tässä olis viel monta jolle pitäs kertoa.. mm anopille jonka pitäs vahtia poikaa et päästään tonne 80km nt-ultraan yhdessä..
 
Meinattiin kertoa appiukon tupareissa, tuossa parin viikon päästä, kun koko miehen suku siellä. Mietittiin, että miten kertoa. Ensimmäinen raskaus heidän sukuun. Olisko ideoita kertomisesta? Anoppi on kysellyt jo pitkään, että millonka teille tulossa, mutta appiukko sanoo muuttavansa Afrikkaan mikäli lapsenlapsia tulee. Vähän appiukolle pelottaa kertoa. Tupareiden aikaan 8+5, mutta en jaksa salailla, koska anoppi asuu parinsadan km päässä ja tulee käytyä siellä aika usein yötä olemassa. Puoliso on viikoittain siellä töidensä takia.
 
Freyja86 sanoi:
Me kerrottiin tänään esikoiselle 4v. Vähän jäi sellainen olo et tajusiko koko asiaa :D Yhtään ei kyselly tai mitään vaikka yleensä on koko ajan kyselemässä.
Click to expand...

On paljon sulateltavaa, ehkä ne kysymykset sieltä vielä alkaa. :)

Mekin kerrottiin eilen ultran jälkeen lapsille. Pikkuveli 1v10kk tuli kattomaan ultrakuvaa. Kun sanoin että siinä on vauva, niin hän tokaisi "vauva, hauva, miaaauuu". Saattaa olla, ettei ihan selväksi asia vielä tullut. :D

Esikko 6v sen sijaan oli malttamaton kuulemaan, missä oltiin käyty kahdestaan, mun sisko oli siis lapsia hoitamassa että mieskin pääsi mukaan ultraan. Kun sitten otin kuvat esiin ja sanoin että käytiin jossain, mistä saa tällaisia kuvia, hän kyllä heti tiesi mikä kuva on kyseessä. Mutta kun sanoin että se vauva on mun masussa, ilme oli näkemisen arvoinen. :D Ei ilmeisesti ollutkaan arvannu asiaa lähiviikkoina, vaikka kuvittelin vähän niin. Kovin innoissaan hän on ja toivoo siskoa.❤
 
Me teimme tulevien kaksosten isovanhemmille kortit, joihin kirjoitimme ”Joskus, kun toivoo ihmettä, saakin kaksi.” ja mukana olivat ensimmäiset ultrakuvat. Olivat aika otettuja ja ymmärsivät kyllä heti, mistä oli kyse! :)
 
Meidän 4v eilen illalla kun käytiin nukkumaan: äiti voiko pikkuveli nukkua sit mun vieressä kun mä en haluu nukkua yksin :Heartred kyllä se jotain on miettinyt mut pitää monta kertaa selittää et se voi myös olla pikkusisko :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top