Raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen

[Alise]

Ajattelin, että voisi olla kiva koota kokemuksia ja vinkkejä yhteen paikkaan :) Kiinnostaisi ainakin kuulla, jos jollain on vinkkejä siihen, miten turvotuksesta pääsee eroon sektion jälkeen.

Täällä alkaa elämä jo sujua ihan hienosti, sektiohaava paranee yllättävän nopeasti. Turvotusta on ihan järjettömästi, ja haava kyllä ilmoittelee aina välillä olemassa olostaan ja rajoittaa liikkumista. Lisäksi tisseihin sattuu. Odotan kyllä jo innolla sitä päivää, kun mihinkään ei satu. Edellisestä kerrasta taitaa olla vähintäänkin viikkoja, jollei kuukausia. Onneksi tuo maailman suloisin pieni nyytti vie huomiota pois kaikesta ikävästä :)

 

[Tuhlaajatyttö]

Teillä oli kyllä ihana pikkuinen Alise!

Mulla tuli toisen asteen repeämä välilihaan, joten se rajoittaa istumista ja kävelyä. Tikit tuntuu inhottava ja kiristää ja paikat on turvonneet. Ja peräpukamat Kauhiat molluskat pullahti taas! Muuten oon toipunut ihan hyvin, vähän välillä heikottaa, varsinkin jos maasta pitää poimia tavaroita. Esikoisen pitäminen sylissä on myös haasteellista, kun vatsalihakset on vielä vähän hukassa. Särkylääkkeillä mennään :) jälkisupistuksia on tullut, ja nehän on myös ikäviä. Todellakin kaipaa sitä, ettei mihinkään satu!

Tissit on kyllä arat myös ja nyt kun maito nousi rytinällä, täytyy huolehtia tarkkaan ettei tule tukoksia :)

 

[mangustimamma]

Mäkin tilitin näitä jo muissakin ketjuissa, mutta hirveät turvotukset täälläkin ja sektiohaava liikkuessa välillä tosi kipeä. Kosketusarka se ei mulla onneksi ole, pikemminkin tunnoton, kipu tuntuu jossain syvemmällä ihonalaiskudoksessa tai vatsanpeitteissä. Ja vatsa on järkyttävä löllösäkki. Olisi kiva tietää milloin on jotain toivoa taas omien vaatteiden ja kenkien mahtumisesta päälle... Onneksi loppuraskaudessa kovasti kiusannut närästys jäi sentään leikkauspöydälle. :)

Maidonnousu ei mulla ole toistaiseksi aiheuttanut isompia sivuoireita. Paitsi että päivällä sain migreeniauran, joka jäi kuitenkin aika kesyksi, pelkkä näköhäiriö ilman kipuja. Toivottavasti ei käy niin että imetyshormonit provosoi kohtauksia niinkuin joillekin käy. Kivun kanssa on kurjaa hoitaa vauvaa, mutta osa mun pahimmista auroista on sellaisia, ettei niiden kanssa ole edes turvallista hoitaa vauvaa. Noh, toivottavasti jäi yksittäistapaukseksi.

 

[Vius]

Ihana kuulla että närästys jäi! <3

 

[Tuhlaajatyttö]

Tuore ananas muuten poistaa turvotusta, voisko siitä olla apua?

 

[mangusti80]

Mulla on nyt (alatie)synnytyksestä 10 päivää. Nilkoista on jo pahin turvotus lähtenyt eli kengät menee jalkaan, sormissa vielä jotakin havaittavissa. Maha on löysähkö röllykkä, mutta vanhat verkkarit menee jo päälle. Takitkin jotenkuten, mutta ovat hiukan nafteja vyötäröltä. Painoa on tippunut 10kg eli kilo päivässä -tahdilla. Painonnousu raskauden aikana olikin lähemmäs 20kg, joten kyllä sitä saa lähteäkin

Olen käynyt koiran kanssa kävelemässä iltalenkit siitä lähtien kun päästiin sairaalasta kotiin, reilu 20min lenkki on tehnyt päänupillekin ihan hyvää kun on päässyt kotoa raikkaaseen ulkoilmaan kuulostelemaan omia tuntemuksia ja ajatuksia. Tänään oltiin ekaa kertaa vaunulenkillä kun käytiin avoneuvolan punnituksessa.

Särkylääkkeitä söin sen mitä sairaalassa tarjosivat, kotona on mennyt 2kpl burana 800mg jälkisupistuksiin. Sairaalan jääsiteet tulivat myös tarpeeseen, suosittelen ehkä tekemään varuiksi pari omaankin pakastimeen (eli tavalliseen siteeseen vettä ja pakkaseen) jos alateitse synnyttää. Mulle tuli synnytyksessä yksi ensimmäisen asteen repeämä johon laitettiin itsestäänsulavat tikit, yllättävän nopeasti alapää näytti tuosta toipuvan, tosin ensimmäisen vuorokauden turvotus oli jotain aivan järkkyä. Mutta pystyin jo kotiintullessa istumaan aivan normaalisti. Tämä tuli positiivisena yllätyksenä, olin varautunut johonkin paljon pahempaan.

Mulla myös närästys jäi sairaalaan, sitä en tosiaankaan kaipaa... Maidonnousu teki rinnat todella kipeiksi, tähän toimi hyvin se jääkaappikylmä kaalikikka!

 

[ALotta]

Mä olen voinnin mukaan ollut liikkeellä ja ulkona. Raitis ilma auttaa. Tosin tulehdus ja antibiootit hidastanut kaikkea toipumista. Alapään suihkuttelu joka vessakäynnillä helpotti alun turvotukseen. Tosin mulla vain 3 tikkiä, ettei mitenkään pahasti ollut ongelmia istua tms kunhan ei istunut kauaa kovalla. Tosin mulla edelleen särkylääke (panadol) käytössä ja yli viikon meni panadol+burana. Mut liittyi tulehdukseen tuo lääkitys, muuten ois riittänyt vähempi.

 

[Hemppa87]

Ensimmäisen viikon istuin uimarenkaan päällä, tosin mulle tehtiin eppari joten tikkiä oli ja paljon. Jälkivuotoa oli kuukauden ja sit vissiin heti perään alko menkat. Kuukauden suihkuttelin ahkeraan, nyt pystyy jo paperia käyttämään. Ei oo juurikaan tarvinnu särkylääkettä ottaa mut alkaa jo vuotaminen kyllästyttää pikku hiljaa, nyt tosin jo vähenemään päin.

 

[mangustimamma]

Mulla nyt toinen päivä kun en ole tarvinnut kipulääkettä sektiohaavaan. Väärä liike sattuu edelleen, mutta se on sellainen pistävä kipu johon Burana ja Panadol ei auttaneet muutenkaan, ja nyt se tulee enää harvemmin ja harvemmin. Olen nyt oikeastaan kiitollinen että jouduin sektioon, sillä näitä kommentteja lukemalla jää käsitys, että ekat päivät sektion jälkeen pääsääntöisesti pahempia mutta sen jälkeen alatiesynnytyksestä enemmän vaivoja etenkin jos tullut repeämiä ja/tai tehty episiotomia. Tai sellainen vaikutelma ihmisten kertoman perusteella jäänyt, että paljolta säästynyt. Tietty ne voi kertoa joilla omakohtaista kokemusta molemmista?

 

[Tuhlaajatyttö]

Mulla ei oo kokemusta muusta ku alatiesynnytyksestä, mutta uskoisin, että toipuminen on hyvin erilainen verrattuna sektioon eikä niitä oikein voi verrata keskenään. Alapää on joo hellänä varmaan pari viikkoa, mutta luonnolliset repeämät ilmeisesti paranee paremmin kuin leikatut. Mä oon nyt jo pystynyt istumaan. Vuotoa tulee enää hyvin niukasti eikä haavaan siis satu, lähinnä kiristelee noi tikit. Mutta muusta ei tosiaan oo kokemusta :) tänään oon jaksanut jo touhuta - pesin pyykkiä ja leivoin sämpylöitä, vaikka yö olikin huono.

 

[Fuji]

Itsellä toipuminen on ollut vähän semmosta laidasta laitaan meininkiä. Tosiaan keskiviikkona aamulla About viideltä tehtiin se sektio päätös joka alkuun hieman järkytti mutta ajattelin että sen on silloin pakko olla lapsen parhaaksi.
Keskiviikko meni vuodepotilaana käytännössä koko päivä. Nousin vain kerran ohjattuna alapesulle ja sängyn laidalle istumaan syömään.
Torstai oli jo huomattavasti helpompi päivä. Pääsin eroon katetrista ja muutenkin liikkeelle paremmin. Kipupumppu oli olalla jokaisella vessa reissulla. Torstaina iltavuorossa otettiin epiduraali kokonaan irti ja mun piti käydä suihkussa mut olin jotenkin niin väsynyt ettei siitä vaan tullut mitään. (poju myös näihin aikoihin alkoi reagoida ilmeisesti juurikin liian mataliin sokereihin tms). Torstaina myös päivällisen jälkeen vatsa toimi! (wohoo!! )

Tänään aamulla oli ihan ok. Pääsin itse sängystä ylös jne. Lähdin kävellen viemään pojua keskolaan ja sieltä kun tulin takaisin niin oli pakko pyytää kyllä vahvempi kipulääke! Nukuin kipulääkkeen ansiosta pari tuntia ja sit mentiin miehen kanssa keskolaan katsomaan pojua ja nyt sieltä kun tulin niin söin vähän ja kävin suihkussa!

Kivun kannalta pahin oli tosiaan ensimmäiset 12-24h ja siihen sain helpotuksen epiduraalin kautta suoraan. Ja ensimmäinen kerta kun nousi ylös oli yhtä helvettiä! Toinen kerta oli huomattavasti helpompi jo ja kipulääkkeet tosiaan (panadol+burana) menee kokoajan säännöllisesti.

Niin joo ja se vuoto.. Alkuun tuli tosi paljon ja ällötti mut nyt on enemmänkin semmosta menkkavuodon tyylistä jo tuo.. Ei tuu semmosia isoja hyytymiä tms..

 

[Kotimama]

Tänään alatiesynnytys ilman kivunlievitystä. Alapää toki hellänä mutta ei repeämiä. Istua voi pientä arkuutta lukuunottamatta. Synnytyksen jälkeen olo oli mainio, tuntui että voisin kotiutua jopa heti adrenaliinit pelitti vielä. Kun oli muutama tunti kulunut niin kroppaan iski kestoväsy fiilis, lihaksisto heikkona ja alkoi jälkisupistukset. Väsyttää, viluttaa. Jälkisupistukset kyllä aivan järkkyjä o.O !

 

[mangustimamma]

Oho Fuji sä oot kyllä ollut kipeä. Kurjaa. Tuollaista ne varmaan yleensä tarkoittaakin kun sanovat että sektiosta toipuminen on kivuliasta. Multa taas poistettiin epiduraali jo heräämössä, en saanut kertaakaan leikkauksen jälkeen Buranaa ja Panadolia vahvempaa kipulääkettä ja olin jalkeilla jo leikkauspäivän iltana. Toki kipuja oli ja välillä on edelleen, mutta kaiken kaikkiaan käynyt hyvä tuuri toipumisessa, ja tavallaan olen hiton tyytyväinen että tuo ajoittain kivistävä haava on kuitenkin masulla eikä alapäässä. Ainakaan sen päällä ei tarvitse istua...

 

[Winnie]

Viime kerralla sektiosta toipuminen olikin helppoa mutta nyt tosiaan leikkaushaavan tulehduttua ei tämä olekaan niin helppos. Sairaalasta pääsin tänään pois mutta kotisairaanhoito käy tiputtamassa kanyylin kautta antibioottia 3krt/vrk. Lisäksi haavaa täytyy hoitaa. Huh huh. Olisips tämä jäänyt kokematta!!

 

[Anis81]

Voi ei, winnie. Kuin nopeeta toi tulehtuminen sektiohaavassa tapahtuu? Ei kai se enään kuukauden jälkeen ole mahdollista?

Itse oon toipunut sektiosta aika hyvin. Ehkä helpoin sektio vaikka se ylösnouseminen oli vaikeampi kuin ekasta, mut helpompi kuin tokasta. Paraneminen alkoi noin viikko sektion jälkeen. Pysty jättään kipulääkkeitä pois vaikka kehotettiin syömään kaks viikkoa burana panadol yhdistelmää. 7 päivänä meni ennen raskautta käyttämät vaatteet päälle ja kaks viikkoo jälkeen olin entisessä painossani, nyt on alle sen.

 

[Fuji]

Oho Fuji sä oot kyllä ollut kipeä. Kurjaa. Tuollaista ne varmaan yleensä tarkoittaakin kun sanovat että sektiosta toipuminen on kivuliasta.

En tiedä mutta mulla varmaan osittain johtuu myös siitä mitä tapahtui ennen sektiota..

 

[Winnie]

Anis81, minulla se tulehtuminen alkoi heti operaation jälkeen mutta sitä ei huomattu hetl koska haavan päällä oli pico alipaineistus juttu, eli tuon picon avulla haava pitäisi parantua nopeammin mutta tosiaan mätää sieltä haavasta tuli ulos. Onneksi vain pieneltä matkalta, muuten haava on siisti. Kyllä tuollaiset tulehdustilat huomaa viimeistään crp:n nousuna niin kuin minulla nousi melkein 300 asti.

 

[Arkku]

mulla tuli alatie synnytyksestä 1. asteen repeämä johon sain pari tikkiä. Pystyin heti synnytyksen jälkeen pissaamaan ja istumaan normaalisti, toki aristi paikat. Maha oli synnytyksen jälkeen sen näköinen että siellä majailee toinen muksu :D

Nyt on kulunut 1.5 vko synnytyksestä ja alapäähän ei satu ollenkaan ja tuntuu että on tismalleen sama kuin ennen synnytystä ja maha pienentynyt aivan hirveästi ja tuntuu että pienenee vain lisää, mutta saapi nähdä jääkö alavatsaan pieni kumpu rinnat on valtavat ja maitoo tulis pienelle kylälle, mutta onneks on nyt tasaantunut niin ei ole enään jäätävää kipua mikä alun maodon nousuissa oli :)

 

[Suskii]

Mulle ei tullut alatie synnytyksestä yhtään repeämää vain pieni nirhauma virtsaputken yläpuolelle. Heti synnytyksen jälkeen oon pystynyt istumaan, käymään wc: ssä ja liikkuminenkin on onnistunut. Synnytyksen jälkeen oli muutaman päivän kovempia jälkisupistuksia. Muuten olen kokenut vointini todella hyväksi, kun vertaa esikoisen synnytykseen, jossa tehtiin episiotomia. Nyt synnytyksen jälkeen on lähtenyt painoa jo 7kg ja lenkkeily on onnistunut. Rinnat ovat jätit runsaan maidon tulon vuoksi ja jonkin verran on jälkivuotoa.
Joten tästä synnytyksestä on jäänyt todella positiiviset kokemukset. :)

 

[ALotta]

Mulla takana molemmat ja sektio oli kipeämpi; mulla on ollut joku tulehdus molemmissa synnytyksissä ja serpit yli 300 kummastakin niin syötyjen lääkkeiden määrä varmasti siksi huomattavasti enemmän kuin muilla täällä. Synnytyksen jälkeen vain panadol+burana, sektion jälkeen meni ekat kaks päivää jotain vahvampaakin.
Mut siis sektion jälkeen tarttesin apua yöllä vauvan nosteluunja hoitoon vuelä kotona, synnytyksen jälkeen ihan yksikseni hoitanut.
Mutta jos tietysti hyvin mennyt sektio, reilusti tikattu alatiesynnytys vois eka olla kivuttomampi.