Raskauden paljastaminen ja salaaminen

Lipsautin isoäidille ihan ohimennen tavallaan vahingossa. No hän oli kovin iloinen. 😅 Sitten ohimennen sanoin apteekkarille myös. Kysyin siis että voiko panadolia miten käyttää raskauden aikana kun kävin ostamassa. Totesin vain että kiitos hyvä tietää koska juuri eilen sain tietää olevani raskaana. 🤣 Onnitteli hän kovasti. 😆
Ihanat lipsautukset. Kiva, että oli iloinen! 🥰
 
Melkein tekisi mieli kertoa omalle isälle ja isän äidille. Eli mun isoäidille. Kun omat vanhemmat siis eronneet niin ei ole missään yhteyksissä että tiedän jos heille kerron äiti tai sisko ei saa vielä tietää. 🤣 Heidän reaktiotaan nimittäin pelkään vähän. Siskon kommentti viime viikolla oli kun vihjailin että voisi testin tehdä että eikö se olisi liian aikaista siis vauvan saanti kun olen miehen tuntenut vasta vuoden. Muutenkin isä ja isoäiti varmasti olisivat tukena jos jotain menee pieleen. 😭 Tosin tietty todella aikaista että ehkä odottelen vielä hetken. Ellei sitten vahingossa tule lipsautettua. 😅
Mekin olimme tunteneet miehen kanssa vasta reilun vuoden, kun aloimme yrittää. Hyvin on mennyt. Ei se aika vaan se että löytää oikean ihmisen. 😊
 
Me ollaan pidetty salassa jo yrittämistä niin muilla ei pitäisi olla mitään aavistusta, helpottaa salailua. Ajateltiin kertoa sitten kun on varmempi olo, nyt ku ollaan vielä alkutekijöissä. Pahoinvointi ja väsymys vaikeuttaa peittelyä mutta vielä yritän näytellä 😂
 
No tänään kerroin omalle isälle. 🤣 Hänelle myös lipsautuin kun sanoin jotain että päätä särkee, hän sanoi minulle että ottaa noita mun migreeniin tarkoitettuja lääkkeitä jotta menee pois se särky. Totesin vahingossa että en voi syödä niitä enään. Ja hänhän sitten kysyi ihmetellen että miksi. Ja sitten ajattelin että samapa tuo kertoa kun voi olla että hänen äitinsä eli minun isoäiti jolle eilen myös vahingossa kerroin lipsauttaa tämän uutisen hänelle kun puhuvat jossain vaiheessa varmasti. Oli hyvin iloinen isäni siis, meni oikeastaan sanattomaksi. 😆 Lähetti puhelun jälkeen vielä viestin perään ja onnitteli uudestaan.
 
Mies haluaa pitää vielä salassa ainakin varhaisultraan saakka, mä en pystynyt ja paljastin jo parhaalle kaverille ja äidille 😂🙈. Muille sit aikaisintaan varhaisultran jälkeen, katotaan pystyykö odottaa 12 viikolle saakka 🙈

Kesäkuun ekana vkoloppuna yhdelle kaverille kyllä paljastuu kun lähdetään keikalle kun skippaan alkoholin niin ei tartte hänen kauaa miettiä että miksiköhän 🙈😅
 
Mun muutama ystävä/työkaveri tietää. Oon jakanut niit avoimesti monen kanssa yritystaivalta, että oli luonnollista heti kertoa. Mies myös oli kertonut parhaalle ystävälleen jo. Viikon päästä varhaisultra ja jos siellä kaikki hyvin, niin sitten ehkä juhannuksen tienoilla voisi perheelle / läheisille kertoa kun nähdään porukalla.
 
Me ollaan kerrottu heti lähimmille ystäville ja mun vanhemmille, miehen lapset ei vielä tiedä, kerrotaan heille turvallisemmilla viikoilla. Ottivat raskaasti pikkusiskon kuoleman marraskuussa joten ei kerrota liian aikaisin. Mun vanhemmat ja läheiset ystävämme ovat hyvin tietoisia pitkästä esikoisen yrityksestä ja nyt kohtukuoleman jälkeen lapsettomuuspolista ym et tuntui luonnolliselta heti kertoa. Mietin sen niin, et ne kenelle halutaan jakaa myös jos joku meneekin pieleen, niin niille kerrotaan heti 🩷
 
Oon ketonu yhdelle ystävälle muista ne sit viel tiedä koska. Mieli kovasti tekis jo aika aikasin oon niin lörppä ja vihaan salailua
 
Millon aiotte kertoa töissä esihenkilölle raskaudesta? Onko täällä muita, joiden työnkuva on sellainen, että voi mahdollisesti olla vaarallinen raskauden aikana ja sen takia joutuu kertomaan heti / tosi ajoissa?

Mä oon töissä kemistinä, ja työpaikalla käsitellään vaarallisiakin kemikaaleja. Varsinaisesti en joudu kemikaaleja käsittelemään itse.

Vaikea tilanne, kun en ihan vielä haluais töissä kertoa (vakinaistamisprosessi käynnissä ja pelko sen kariutumisesta, jos kerron). Ja kuitenkaan en itse tee töitä noiden kemikaalien kanssa.. Tähän asti olen ajatellut, että kerron sitten, jos tulee vastaan semmoinen työtehtävä missä altistuisi vaarallisille kemikaaleille.. Kuulostaako järkevältä?
 
Muokattu viimeksi:
Millon aiotte kertoa töissä esihenkilölle raskaudesta? Onko täällä muita, joiden työnkuva on sellainen, että voi mahdollisesti olla vaarallinen raskauden aikana ja sen takia joutuu kertomaan heti / tosi ajoissa?

Mä oon töissä kemistinä, ja työpaikalla käsitellään vaarallisiakin kemikaaleja. Varsinaisesti en joudu kemikaaleja käsittelemään itse, kun toimin laboranttien esihenkilönä ja mun oma toimisto on kaukana labrasta, eli sinne ei mitään höyryjä tule. Ja toki näitä vaarallisia kemikaaleja käsitellään vetokaapeissa, joissa ilmanvaihto on niin hyvä, ettei niitä pitäisi myöskään labratiloissa olla.

Vaikea tilanne, kun en ihan vielä haluais töissä kertoa (vakinaistamisprosessi käynnissä ja pelko sen kariutumisesta, jos kerron). Ja kuitenkaan en itse tee töitä noiden kemikaalien kanssa.. Tähän asti olen ajatellut, että kerron sitten, jos tulee vastaan semmoinen työtehtävä missä altistuisi vaarallisille kemikaaleille.. Kuulostaako järkevältä?

Mulla kans töissä silloin tällöin pitää mennä paikkoihin, jotka ei ole raskaana olevalle turvallisia. Mut aika harvoin niitä sattuu kohalle ja nyt ei varmastikaan ennen kesälomaa ehdikään tulla. Aiemmissa raskauksissa oon kertonut sitten, jos sellainen tilanne tulee eteen, mutta en etukäteen varuiksi. Eli sun suunnitelma kuulostaa oikein hyvältä.

Mä kans en halua kertoa töissä vielä, ettei vahingossakaan vaikuta mihinkään päätöksiin, et mitä töitä mulle annetaan. Siis et mua ei otettas johonkin juttuun, koska oon jäämässä kohta vapaille tms. Vakkariduuni kyl onneksi on jo.
 
Millon aiotte kertoa töissä esihenkilölle raskaudesta? Onko täällä muita, joiden työnkuva on sellainen, että voi mahdollisesti olla vaarallinen raskauden aikana ja sen takia joutuu kertomaan heti / tosi ajoissa?

Mä oon töissä kemistinä, ja työpaikalla käsitellään vaarallisiakin kemikaaleja. Varsinaisesti en joudu kemikaaleja käsittelemään itse, kun toimin laboranttien esihenkilönä ja mun oma toimisto on kaukana labrasta, eli sinne ei mitään höyryjä tule. Ja toki näitä vaarallisia kemikaaleja käsitellään vetokaapeissa, joissa ilmanvaihto on niin hyvä, ettei niitä pitäisi myöskään labratiloissa olla.

Vaikea tilanne, kun en ihan vielä haluais töissä kertoa (vakinaistamisprosessi käynnissä ja pelko sen kariutumisesta, jos kerron). Ja kuitenkaan en itse tee töitä noiden kemikaalien kanssa.. Tähän asti olen ajatellut, että kerron sitten, jos tulee vastaan semmoinen työtehtävä missä altistuisi vaarallisille kemikaaleille.. Kuulostaako järkevältä?
Mä tekisin varmaan just noin, että jos tulee sellainen työtehtävä vastaan, niin sitten kertoisin.


Meillä on yhteinen tiimipalaveri elokuun lopussa, en tiedä menenkö ennen sitä käymään toimistolla, joten ajattelin, että tuo tiimipalaveri olisi luontainen paikka kertoa tiimille ja esihenkilölle yhteisesti. Silloin raskaus todennäköisesti jo näkyykin. Mun lähimmälle työkaverille kerron varmaan kuitenkin jo kesälomien jälkeen.

Tähän mennessä olen kertonut raskaudesta mun siskolle, vanhemmille ja kahdelle ystävälle. Tekisi mieli lörpötellä jo laajemmin ja kertoa ainakin lapsille. Mutta koska miehelle tämä raskaus on shokki, niin täytyy varmaan odotella, että hän on tätä sulatellut tarpeeksi, ennen kuin esim. lapsille kerron/kerrotaan. Varmaan ekan ultran jälkeen sitten, se on joskus heinäkuun alussa.
 
Mä oon kertonu mun siskolle ja entiselle työkaverille. Äidille kerroin viimeksi heti ja se otti keskenmenon niin raskaasti, että en kerro tällä kertaa ennen kuin myöhemmin. Mulla alkaa uus työ ensi viikolla, niin saa nähdä miten sen kanssa käy, kun raskaus selviää varmasti koeajalla, jos tällä kertaa menee kaikki hyvin.
 
Mies ei ole kertonut vielä varmasti kenellekään, itse kerroin jo viikolla 6 yhdelle kaverille. Muille en ole sit kertonut vieläkään, nyt 9+3. Mietin kertoisko nt ultran jälkeen, joka on 25.6
 
Kerron todennäköisesti omalle esihenkilölle ennen juhannusta ja kesälomalle jäämistä. Epäilen tämän raskauden alkavan näkyä jo ennen elokuuta, jolloin todennäköisesti näkisin pomon seuraavan kerran töissä. Ja haluaisin hänen tietävän ennen kuin tästä raskadesta alkaa liikkua huhuja. Itse kuitenkin palaan heinäkuun puolella jo takaisin töihin.
 
Tänään perehdytin uutta työntekijää ja kysyin, mihin asti hällä on nyt soppari. Kuulemma vuoden loppuun ja toivoi, et saa sit jatkoa. Teki mieli kertoa, et mähän oon siitä just sopivasti jäämässä siinä pois, et eiköhän onnistu. Mut maltoin sit kuitenkin, kyseessä kuitenkin ihminen, jonka tapasin tänään ekaa kertaa 😆
 
Jännittää kovasti kertoa omille ja kumppanin vanhemmille uutisesta, sillä olemme olleet yhdessä vasta puolisen vuotta ja raskaus oli meillekkin hyvin yllätys. Saa nähdä miten tulevat isovanhemmat ottavat uutisen ensimmäisestä lapsenlapsesta näin lyhyen seurustelun jälkeen. Ajateltiin juhannuksena kertoa kun käyty varhaisultrassa ensin varmistamassa, että kaikki on ok. Jännittää :Grimacing Face:
 
Ei ole kyllä aikomuksena kertoa kenellekään ennen nt-ultraa. Ajatettelisin, että sen jälkeen voisi kertoa vanhemmille, ehkä. Muutoin ajattelin venyttää kertomista niin pitkälle kuin pystyy. Olemme olleet 15 vuotta yhdessä ihan vaan pariskuntana, ja varmaan monet olettavat että kärsimme lapsettomuudesta, joten uutinen tullee olemaan aika monelle yllätys, vaikkakin perheellistyminen ei vaan aiemmin ole kiinnostanut.
 
Kovasti tsemppiä @kastehelmi26 ! Meitä on täällä muitakin ylläriraskauden kanssa (yleisessä keskustelussa oisko ollut sivut 15 tai 16 juttelua) jos kaipaat vertaistukea teidän tilanteessa :) Toivottavasti kaikki hyvin siellä!

Mä kerroin omille vanhemmille heti plussattuani ja sit oon kertonut fiiliksen mukaan ystäville, tänään varhaisultra jossa kaikki hyvin joten kerron varmaan vähän huolettomammin nyt vaikka ekaa kolmannesta vielä reilusti jäljellä. En malta pitää vain itelläni ja koska on epäselvää onko kumppani vanhemmuudessa mukana (muuttamassa ulkomaille ihan pian) niin tuntuu tärkeältä että lähipiiri mukana odotuksessa :)
 
Millon aiotte kertoa töissä esihenkilölle raskaudesta? Onko täällä muita, joiden työnkuva on sellainen, että voi mahdollisesti olla vaarallinen raskauden aikana ja sen takia joutuu kertomaan heti / tosi ajoissa?

Mä oon töissä kemistinä, ja työpaikalla käsitellään vaarallisiakin kemikaaleja. Varsinaisesti en joudu kemikaaleja käsittelemään itse, kun toimin laboranttien esihenkilönä ja mun oma toimisto on kaukana labrasta, eli sinne ei mitään höyryjä tule. Ja toki näitä vaarallisia kemikaaleja käsitellään vetokaapeissa, joissa ilmanvaihto on niin hyvä, ettei niitä pitäisi myöskään labratiloissa olla.

Vaikea tilanne, kun en ihan vielä haluais töissä kertoa (vakinaistamisprosessi käynnissä ja pelko sen kariutumisesta, jos kerron). Ja kuitenkaan en itse tee töitä noiden kemikaalien kanssa.. Tähän asti olen ajatellut, että kerron sitten, jos tulee vastaan semmoinen työtehtävä missä altistuisi vaarallisille kemikaaleille.. Kuulostaako järkevältä?
Olisko teillä työteveyttä mistä voisi kysellä kantaa siihen että vaikuttaako kemikaalit suhun vai ei. Itse olen kemian tehtaassa töissä ja viime raskausessa kävin just terkkarilta selvittämässä vaaralliset aineet.
 
Ei ole kyllä aikomuksena kertoa kenellekään ennen nt-ultraa. Ajatettelisin, että sen jälkeen voisi kertoa vanhemmille, ehkä. Muutoin ajattelin venyttää kertomista niin pitkälle kuin pystyy. Olemme olleet 15 vuotta yhdessä ihan vaan pariskuntana, ja varmaan monet olettavat että kärsimme lapsettomuudesta, joten uutinen tullee olemaan aika monelle yllätys, vaikkakin perheellistyminen ei vaan aiemmin ole kiinnostanut.
Kuulostaa hyvin samalta kun meidän tilanne. Täällä kanssa 15 vuotta yhdessä, mutta lapsiasia tuli vasta nyt ajankohtaiseksi. Ajateltiin myöskin kertoa perheille ja ystäville vasta nt-ultran jälkeen. Kaikkien reaktiot tulevat olemaan uskoaksemme hyvin iloisia ja onnellisia, tätä uutista on odotettu, mutta haluan juuri sen vuoksi suojella pettymykseltä, jos kaikki ei olekaan hyvin. Muutama minun kaveri tietää ainoastaan asiasta, koska olisin eri syistä ns. jäänyt kiinni joka tapauksessa.
 
Takaisin
Top