Raskaana 40v. molemmin puolin

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pioni77
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tänä aamuna oli pyyhkiessä verta vähän mukana, sama oli viikolla. Myös sitä menkkamaista kipua. Nyt ei tosin tunnu mitään. Soitin nyt äitipolille ja sanoivat että saattaa ihan kuulua asiaan eikä tarvi hätäillä kun lapsikin liikkuu. Ja tosiaan samaa oli aikaisillakin viikoilla. Jos vuotoa tulee enemmän tai supistukset kovenee, käskivät soitella uudelleen. Neuvolalääkäri torstaina, katotaan pärjääkö sinne asti. :)

Mites jensan, joko on tuntemuksia?

Toivottavasti tässä ei vielä lähtö kovin pian tule että ehtisi valmistautua. Videoita en aikonut katsoa :) mutta monia hyviä sivustoja ja juttuja on lukematta. Nyt vasta löysin mm. bebesinfon.

Rv34+2
 
Pitkästä aikaa minäkin liityn jutusteluihin. Oon nyt muutaman päivän ollut aikamoisessa flunssassa. Kaikki muutkin perheenjäsenet käyneet läpi saman taudin, mutta en ole uskaltanut käyttää edes panadollia, kun pelkään senkin saattavan olla vahingollista sikiölle. Eilen illalla kuume nousi 38,5 ja varmaan siksi, kun ei malttaisi tarpeeksi levätä. Käytiin hakemassa pojille kerrossänky ja samalla liinavaatekaappi (molemmat käytettyinä tietenkin). Piti kantaa rappuja pitkin osissa se sänky ja portaat oli vasta maalatut ja liukkaat ja mulla oli villasukat jalassa. Kyllä pikkuisen hirvitti, että miten käy jos liukastun... Olihan urakka, mutta tänään saan levätä rauhassa, kun mies lähti poikien kanssa päiväksi mummolaan.
Maanantaina alkaa jo 16. viikko. Aika kuluu niin nopeasti! Noista peräpukamista on mullakin aikalailla kokemusta. Ensimmäisen lapsen synnytyksessä pullahti myös pukamat, jotka parani itsekseen. Toisen lapsen synnyttyä jouduin käymään pukamien hirtossa (aika nöyryyttävä kokemus) ja taas ne on sieltä tuloillaan. Niille ulkoisille pukamille ei juuri muuta tehdä kuin suihkutellaan ja rasvataan sillä scheriproctilla tai vastaavalla ja sisäisiä verta vuotavia pirulaisia voidaan hirttää (tiukka kumilenkki estää verenkierron ja pukama menee kuolioon ja tippuu pois). Toivottavasti ei tarvitse mennä enää hirtettäväksi... Ne pukamat on muuten oikeesti suonikohjuja eli sellaisiin jos on taipumusta niin niitä tulee helpommin. Kivaa vai mitä?
 
Tuntemuksia ei minkäänlaisia ja huomenna on la...yli mennään, mutta toivottavasti ei ihan kauhean paljoa. Toivon, etten supistelisi ym. juurikaan ennen oikeita synnytykseen johtavia supistuksia, jotta jotain voisi tapahtua jo melko piankin... kiva olisi, kun pikkuinen syntyisi ainakin tammikuun puolella:)
 
Totta tosiaan, jensanilla ja lambilla on la jo niin ajankohtainen :)
Ja pionikin meinaa ennakoida :)

On niin turhaa sanoa, et nauttikaa vielä olotilasta. Mä ainakin olen tämän raskauden kanssa jotenkin malttamaton. Vaikka viikot menee nopsaan niin haluaisi olla jo seuraavalla rv menossa, kun lukee raskausviikkojen sikiön kehityksestä :)
 
Täällä kyllä vielä nautitaan ihan täysillä:happy:, ei mitään kiirettä saada vauvaa syliin vielä. Sais tämä pahin talvikin talttua näin kun toinen on vielä "helppo pukea":p.. Pitäis kans päästä johonkin henkiseen valmiustilaan että lähtisi taas innolla synnyttämään.
Noi malttamattomuuden tunteet itselläkin aina siellä alkupuolella, sitten kun vauva alkaa tuntua niin aika saisi pysähtyä, se on jotain niin ihanaa ja ihmeellistä, uusi ihminen josta ei tiedä vielä juuri mitään, täys mysteeri:happy:!

vielä reilu viikko..toivottavasti ainakin 2!
 
Tuo on lambi niin totta, toisaalta olisi ihana nähdä millainen vauva sieltä masusta tulee, ottaa syliin ja pussailla. <3 Ei tämä raskaana oleminenkaan silti mua harmita tai ahdista. Kunhan olisi terve ja normaalikokoinen vauva, ei tarvitsisi liian pienenäkään vielä tulla. Katsotaan kuinka tässä käy.
 
Olipa mukavaa lukea teidän niin positiivisia kuulumisia heti sunnuntai-aamun aluksi [emoji4]
Samoja tuntemuksia täälläkin, alkuunsa tuntui että aika menee hitaasti ja olen raskaana ja väsyneenä ikuisuuden, mutta nyt (rv 25+2) nautin jo päivästä kerrallaan.
Edellisissä raskauksissa (valovuosia sitten, pojat jo 14 ja 17-v!) en ajatellut etukäteen heidän tulevia luonteitaan tai habitustaan, toivoin vaan niin kovasti tervettä vauvaa. Nyt tietysti pikkuisen terveys mielessä alati myös mutta mielessä myös pikkuneidin luonne. Isi on eri kuin pojilla, joten siksikin olen miettinyt että minkä verran hän perii isänsä piirteitä [emoji4]

Miehelleni tämä tulokas on ensimmäinen lapsi, ja välillä mietin että pelottaakohan/mietityttääköhän häntä tuleva minkä verran. Tietysti olen kysynyt mutta haluaa olla vahvana tukenani niin että hän tuskin kertoisi jos omassa mielessään olisi huolenaiheita. Lapsi oli toki hänen toiveissaan heti tavatessamme eli raskaus ei sellainen "odottamaton yllätys" ollut.
Miten teidän miehet suhtautuvat raskauteen?
 
Minullahan on itseäni 12 vuotta nuorempi mies Na hän odottaa lapsen syntymää tosi innokkaasti. Raskauden olen saanut kokea kyllä lähes täysin yksin, mies oli mukana kyllä nt- ja rakenneultrissa. Miestä ei ole kauheasti kiinnostanut osallistua helpottamaan minun arkeani; on sitten ollut kyse koirien lenkittämisestä, arkiaskareiden hoitamisesta, kipeiden paikkojen hieronnasta.... mieshän oli meistä se, joka nimenomaan lapsia halusi (ja nyt jo tosiaan minäkin:Heartred). Kun ihmiset kyselevät ja onnittelevat, on miehen naama kuin Hangon keksillä...niin tyytyväinen ja iloinen hän tulevasta lapsestamme on. Ja hän niin odottaa vauvan jo syntyvän!!!
 
Mies halusi lapsia vaikka on jo kolme ennestään ja ikääkin kertynyt. :) Ihan kaikkea ei hänkään ymmärrä, etten voi tai jaksa, mutta pääsääntöisesti kyllä ymmärtää todella hyvin. Hieroo levottomia jalkoja, laulaa vauvalle masuun, ostaa mulle yllärisuklaita... :) Toivottavasti jaksaa yhtä hyvin sitten kun vauva on syntynyt. :)
 
Mun siippani odottaa innolla uutta tulokasta! Ehkä se edellisen odotus oli vielä ihmeellisempää, kun sitä ensin pari vuotta yritettiin saada aikaan. Tämä on ihan itsestään ja vähän yllätyksenä alkanut raskaus, joten itseänikin on välillä muistutettava, että olen raskaana! Vanhemmalla pojallani on eri isä, joka ei ole missään tekemisissä pojan kanssa. Hän ilmoitti, ettei haluakaan lapsia, kun olin jo raskaana ja samalla selvisi, että muita naisiakin on, joten erohan siitä lopulta tuli. Tuota edelsi 13 vuoden avoliitto, jona aikana rakennettiin omakotitalokin. Kaikki oli kuitenkin pelkkää kulissia. Mies ryyppäsi ja oli humalassa väkivaltainenkin, yritti eristää minut perheestäni ja ystävistäni, piti kynnysmattona ja pilasi itsetuntoni. Oli ihan tyypillinen narsisti eli sai minut tuntemaan oloni syylliseksi kaikkeen, joten eroon pääsy siitä ihmisestä oli parasta mitä minulle on tapahtunut! Poikani syntymä oli lopullinen syy siihen, että lähdin, koska en halunnut lapseni kärsivän. Nykyinen mieheni on adoptoinut pojan, joten hän on kaikkien lastemme isä.
 
mama40 kysyit, että miten mies on suhtautunut. Mun nuorempi mies halusi lasta, minulta tuo halu puuttui, mutta en suhtautunut asiaan täysin kielteisestikään. Näillä lähtökohdilla on ollut alusta asti aivan selvää, että kyseessä ei ole "minun vauva", vaan "meidän lapsi". Raskauden aikana kannan "yhteisen projektimme" konkreettisemmin ja fyysisesti, ja johan olisi kumma, jos ei mieheni sitä kompensoisi! :) Eilenkin tuli työillalliselta ja tyhjensi ensitöikseen astianpesukoneen ja minun koti-illalliseni sotkut ja tiskit, kun kerroin että väsytti.

Mieheni on kyllä aivan loistava puoliso ja paras ystäväni. Olen onnellinen ja onnekas. Kaikissa testeissä, ultrissa, neuvolakäynneillä hän on aktiivisesti mukana, pitää huolta hyvinvoinnistani, ei hössötä, kuuntelee, tsemppaa, kehuu kauniiksi ja ihanaksi, halii, pussailee ja pitää sylissä. No sen suhteen ei ole mikään muuttunut, mutta raskauden myötä suhteeseemme on tietenkin tullut uusi ulottuvuus. Mieheni hyväksyy ja ymmärtää etten todellakaan nauti raskaudesta täysin rinnoin (maksaisin aika paljon siitä, että mieheni tai joku muu voisi tehdä tämän puolestani!) ja että olen edelleen ensisijaisesti minä ja etusijalla.

Minä teen tietysti samaa. Pussailen, halaan, hoidan kotihommia, huomioin mieheni... Yhdessä tässä ollaan, tasavertaisina kumppaneina, ei apureina tai pomoina. Näin se menee lapsen synnyttyäkin, eikä muu ole tullut edes mieleen! :)
 
Muokattu viimeksi:
Hesarissa oli muuten viime viikolla juttu, joka muistutti paljon juuri meidän tilanteesta monella tapaa: www.hs.fi/elama/art-2000005050495.html Jutun otsikko oli "Jos mieheni ei olisi halunnut lapsia, olisin varmasti ollut tyytyväinen ilman” – Erimielisyys lasten hankkimisesta on parisuhteissa yleistä" ja jutussa Taina Ahonen kertoi, että ei koskaan tuntenut vauvakuumetta ja oli varma, ettei hanki lapsia. Miehen toive muutti mielen. ”Mitään biologista kelloa en koskaan tuntenut, vaan päätös oli pelkkää järkeilyä.”
 
Eilen oli lääkärineuvola ja siellä kaikki ok. Painoarvio 2570 g ja omakin paino ja paineet kunnossa. :) Hemppa alhaalla edelleen, 104. Streptokokki otettiin nyt. Vauva on raivotarjonnassa joten sekin ok. Odotellaan vain nyt rauhassa syntymää. :)

Mies lähti eilen hakemaan vintiltä vaunuja ja kantoikin samalla monta laatikollista vaatteita. Meinasin pyörtyä... Tänään kävin vaatteita läpi ja ei kyllä tarvi ostaa paljoakaan vuoteen. Tyttöjen ja poikien kampetta kokoon 90 asti ihan kiitettävästi. Siellä kun on kolmen vaatteet ja ehkä kahden äitiyspakkausvaatteet. :) No, pesen nyt noita pieniä vaikka ajattelin että olisi nykyisillä pärjättykin. Mummut sai jo kiellon ettei saa kysymättä ostaa mitään vaatteita. Lisäksi löysin rintarepun, ihan paras löytö!

Lisäksi oli löytynyt sitteri mutta menköön se mummulaan kun ostin jo oman. Pinnasänkyä ei sitten löytynyt, pitää vielä piharakennukset koluta läpi. Vaunujen kangasosat pitää pestä seuraavaksi. Kyllä sitä vaan touhua on kaikenlaista. :)

Meillä on viikon päästä myös synttärikahvit, ensi viikolla sitten tiedossa siivousta ja leipomista. Anoppi lupasi autella. :) Ja kiva oli kun auttoi tänäänkin tuon vaaterumban kanssa.
 
Nyt alkaa oleen enään turha piilotella vatsaa. Ihmiset on alkaneet luoda katseita. Ja vatsa seutu on levahtanut ihan samallalailla kuin muiltakin tytöiltä aikaisemmin. Pojilta mulla on ollut niin nätti piipula edessä, vyötärö pysynyt kapeana. Miten muilla?

Viikolla totesin, et kyllä nämä vau:n sivujen sähköposti informaatiot on ainakin pitäneet mulla kutinsa kuin nakutettu. Alkuviikosta mietin et pitäis kattoa netistä onko normaalia, et supistelee näillä viikoilla ni vau:n info kertoikin et ennakoivat supistukset alkavat näillä viikoilla. :) Nyt 20+2.
Ihanaa ensiviikolla rakenneultra. Ja saan mieheni sinne mukaan. Tämä kun on hänen ensimmäinen.

Ja ihana lukea teidän pesän rakennuspuuhia. Itellä saa vielä odottaa. Vaikkakin turvakaukaloa ja vaunuja olen sivusilmällä katsellut.

Kuinka jensan ja lambi jakselee?
 
Tein huvikseni pari lapsen sukupuolen "paljastavaa" testiä ja kaikki sanoi samaa. Ainoa ongelma, että NIPTin perusteella tiedän tulokset vääriksi :) No hauskaa ajankuluahan noi testit ja muut tulkinnat on, mutta lapsen sukupuolen kertoo vain ultra, verikoe ja synnytys (ja silloinkin sukupuoli voi olla jotain muuta kuin simppeli tyttö tai poika). Tosin sellainen laajempi tutkimus on tehty, että poikalapsien synnytykset ovat keskimäärin hieman vaikeampia (kesto ja komplikaatiot) kuin tyttöjen.
 
Hienoa pioni77 että löysitte varastoista vauvarompetta, mäkin oletin niistä jotain löytyvän, mutta olinpa hävittänyt varuiksi KAIKEN:p.. no, varsin vähällä sitä loppuviimein pärjää, turvakaukalo vaan täytyy tänään käydä jostain metsästämässä.
Käytiin eilen uimassa oikeen koko perheen voimin, pikkulasten katseet mahaa kohti oli mahtavia:grin! Silmät oli suuret kun lautaset tämän pötsin edessä.
Omasta mielestä on kyllä varsin siedettävä maha tässä raskaudessa, ei ollenkaan valasmainen:shy:. Poikamahalta tämäkin näyttäisi, oma olo vaan sanoo sitä tyttöä. Että samaistun kyllä Adelen40+ mahakokemuksiin, tytöt on täälläkin menneet yli kylkien ja pojat pysyneet nätisti edessä. Vaikka suurempi syy saattaa kyllä olla se turvotus/sen puute? Jostain syystä tyttöodotuksissa yleensä itsellä turvotusta ollut enempi-nyt on lähes posket lommolla!

Toivon että odotus jatkuu vielä ensi viikonkin, ei ole valmis tämä mamma vielä henkisesti..
Jensan taitaa olla synnytämässä, ehkä jo nyytti kainalossa?

39+3 mennään..
 
Päivä mennyt taas touhutessa ja supistelee kivasti. En ole liikkeitäkään joutanut oikein kuuntelemaan, pitää nyt illasta keskittyä. Ja lepäillä. Kaappeja järjestelin uusiksi jotta mahtuu nuo kaikki uudet vauvan vaatteet myös oven taa piiloon. Vuodevaatteita kuskasin ulos ja pyykkikone on pyörinyt. Marjapiirakan vielä äsken työnsin leivinuuniin kun on kerta lämmin. Siivotakin piti, koirat tiputtaa karvoja ihan vaan kun seisovat paikoillaan. :o

Mun maha näytti eka tyttömahalta kun vyötärö on kadonnut ja leveähkö maha ja olo. :) Nyt maha on kumminkin edessä mutta ei se mikään suippo tai pieni ole. :) Mutta ihan minun ikioma ihana masu. Saa nähdä kumpi tulee ja kuka on oikeassa sukupuolen suhteen. Tyttöolohan mulla on ollut alusta lähtien.

Uimahallissa tosiaan kerää katseita. :) Pitää yrittää minunkin ensi viikolla käydä.
 
Joko täällä on ensimmäiset jakautuneet? Vauvauutisia odotellaan! :)

Mulla oli tänään yksityisellä rakenneultra. Rv tänään 18+6 ja vauva on kasvanut ihan viikkojen mukaisesti (vastasi 19+0). Kaikki oli muutenkin hyvin, ja sukupuoli, joka niptin takia jo tiedettiin, näkyi hyvin myös ultrassa. Pieni tyttö siis tulossa.

Maha on kasvanut ihan valtavasti ja alkaa olla todella haasteellinen piilotella. Onneksi kohteliaat kollegat ainakin esittävät, että eivät huomaa mitään, kun mun yläkroppa neuletakkien alla vaan paisuu paisumistaan. Pomo ja pomon pomo jo tietää raskaudesta ja olivat todella iloisia. Mikäs tässä on odotellessa, kun on mahtavat kannustusjoukot sekä lähipiirissä että työpaikalla. :) Kavereista 99 % ei vielä tiedä raskaudesta, mutta varmaan pikku hiljaa saavat tietää sitä mukaa kun nähdään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top