Raskaana --40+++

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Rv 35+6 ja tänään olis tarkoitus lähteä luultavasti viimeiselle pidemmälle vkl-reissulle hakemaan pinnasänky ja viemään yks asuntovaunu anoppilaan. Lueskelin täysin huolettoman luonteeni vastaisesti noita ennenaikaisia synnytysjuttuja keskustelupalstalta ja nyt rupes sitten mietityttämään, että kuinkahan fiksua se on lähteä --- vaikka viime tiistaina neuvolalääkärissä kohdunsuu olikin kiinni (korkeintaan "vähän" pehmentynyt) ja lääkäri arvioi ainakin pari senttiä kaulaa...

No, en mä nyt tässä mitään panikoimaan ala, neuvolakortti vaan matkaan. Anoppilassa saa varmaan ainakin huilata rauhassa, kun anoppi ja serkut touhuavat esikoisen kanssa.
 
Kimaira, luultavimmin mitään ei tapahdu, jos enempää "edistystä" ei ollut havaittavissa.
Katotaan maanantaiaamuna, mikä täällä on status.
Kiitos myötätunnosta, moni voi varmasti kuvitella millaisin miettein mennään. Eilinen meni itkeskellessä, jos yhtään tuli mieleen poismennyt perheenjäsen. Tänään on ollut tyhjä olo, palanen puuttuu laumasta. Ihan samoin aattein ollaan miehen kanssa puitu, mitä kävi ja olisiko voitu toimia toisin. Pitkitetty tuska kaikille olisi ollut tuoda kouristeleva koira vielä kotiin. Kai se on ihan luonnollista, että tapahtunutta kelaa vielä jonkin aikaa.
Katjusha rv 33+1
 
Enpä olis aamulla uskonut, mihin päivä päättyy:
Päädyimme nukuttamaan 11,5-vuotiaan koiramme tänään todistettujen toistuvien epileptisten kohtausten vuoksi. Kuukausi sitten epäilimme rupikonnamyrkytystä, kun koira käyttäytyi sekavasti ja oli selvästi tullut vaahtoa suusta. Eilen nähtiin samaa käytöstä, aamulla epäilin koiran sokeutuneen. Tänään töiden jälkeen tuli kokovartalokohtaus kolmesti noin tunnin välein. Viimeisen käynnissä ollen olimme jo päivystyksessä. Prognoosi oli lohduton (luultavimmin aivokasvain), joten katsoimme parhaaksi päästää kulta koirien taivaaseen.
Kahden koiran taktiikalla eteenpäin.

Osanottoni Katjusha! :(

Muistan elävästi kun jouduin nukuttamaan Bernini. Mitään kunnon diagnoosia ei saatu mutta koira kuihtui pois silmissä ja oli lopulta niin tuskaisen oloinen että päätös oli pakko tehdä. Se tilanne oli kyllä siihenastisen elämäni pahin ja toipuminenkin kesti. Joskus on kuitenkin pakko tehdä ystävälle se viimeinen palvelus. :(
 
Kimaira, luultavimmin mitään ei tapahdu, jos enempää "edistystä" ei ollut havaittavissa.
Katotaan maanantaiaamuna, mikä täällä on status.
Kiitos myötätunnosta, moni voi varmasti kuvitella millaisin miettein mennään. Eilinen meni itkeskellessä, jos yhtään tuli mieleen poismennyt perheenjäsen. Tänään on ollut tyhjä olo, palanen puuttuu laumasta. Ihan samoin aattein ollaan miehen kanssa puitu, mitä kävi ja olisiko voitu toimia toisin. Pitkitetty tuska kaikille olisi ollut tuoda kouristeleva koira vielä kotiin. Kai se on ihan luonnollista, että tapahtunutta kelaa vielä jonkin aikaa.
Katjusha rv 33+1
Tottakai se vie aikaa. Itku helpottaa. Kauniit muustot kantaa.
 
Aamulla iski paniikki! Mies täyttää tasan viikon päästä 40v enkä mä oo tehnyt mitään sen eteen! Oon vaan odotellut et vauva syntyy ja sit voidaan miettiä synttäreitä... Nyt MÄ PÄÄTIN et tää vauva syntyy tän viikonlopun aikana niin pääsisin vauvan kanssa kotiin alkuviikosta, mies ja teinit saa hoitaa siivouksen ja mä ja vanhin tytär voidaan leipoa loppuviikosta. Tarjottavat päätin jo ja lahjaankin on idea. Sit voi koko suku tulla samalla juhlimaan miehen synttäreitä ja katsomaan vauvaa. :)
Eiks se oo niin et hyvin suunniteltu on puoliks tehty? :D Nyt vaan pitää pullauttaa vauva ulos ja laittaa kutsut tekstarina tai fb:n kautta. :D
 
Nyt meni lapsvedet!!!! :D Ei ihan kertaheitolla et vähän jouduin arvuuttelemaan mut tasaseen lorisi niin kyllä se sitä on. Onneks meni vessassa. :) Nyt mulla on sit rintsikat, juhlamekko (mulla ei oo muuta äitiysmekkoa) ja käsipyyhe jalkojen välissä. Supistuksia ei ole tullut vielä.
Kuopus nukkuu onneks vielä, miehen herätin. Teinit on isällään ja sanoin heidän lähtiessä et voin sit soittaa koska vaan viikonlopun aikana exälle ja pyytää tuomaan lapset kotiin kuopuksen vahdiks kun kaikki muut tukijoukot on poissa kaupungista just tän viikonlopun! Ja sit kuitenkin exällä oli nyt puhelin äänettömällä!!! Onneks poika vastas puhelimeen. Sanoin kyl et ei mitään paniikkia mutta kerätkää kamanne ja ruvetkaa tulemaan kotiin päin. Saa nähdä kuinka kauan kestää.
Yks vaimee supistus tuli tätä kirjoitellessa.
 
Viikkoja on 38+2. En olis kyl IKINÄ uskonut et menee lokakuun puolelle. Nyt tyksissä käyrillä. Ei kivuliaita supistuksia vielä.
Samantien kun teinit tuli kotiin meni loput vedet oikeen kunnolla.

Wau mikä tahdonvoima Janna! Minäkin taidan ruveta nyt suunnittelemaan koska tahdon synnyttää! Onneksi olkoon vesien menosta ja voimia ja tsemppiä matkaan runsain mitoin! :)
 
Nyt meni lapsvedet!!!! :D Ei ihan kertaheitolla et vähän jouduin arvuuttelemaan mut tasaseen lorisi niin kyllä se sitä on. Onneks meni vessassa. :) Nyt mulla on sit rintsikat, juhlamekko (mulla ei oo muuta äitiysmekkoa) ja käsipyyhe jalkojen välissä. Supistuksia ei ole tullut vielä.
Kuopus nukkuu onneks vielä, miehen herätin. Teinit on isällään ja sanoin heidän lähtiessä et voin sit soittaa koska vaan viikonlopun aikana exälle ja pyytää tuomaan lapset kotiin kuopuksen vahdiks kun kaikki muut tukijoukot on poissa kaupungista just tän viikonlopun! Ja sit kuitenkin exällä oli nyt puhelin äänettömällä!!! Onneks poika vastas puhelimeen. Sanoin kyl et ei mitään paniikkia mutta kerätkää kamanne ja ruvetkaa tulemaan kotiin päin. Saa nähdä kuinka kauan kestää.
Yks vaimee supistus tuli tätä kirjoitellessa.

Tsempit Janna:gen014:gen014:gen014
 
Pikku prinsessamme syntyi klo 12.08. :) Oli nopea toimitus ja suht helppo. Tiesin mitä halusin ja kätilö totteli kiltisti. :D No okei, epiduraalia en kerennyt saamaan mutta joku kohdunkaulan puudutus ehti. Ponnistus jakkaralla. Salissa suunnilleen 1,5 h, syntyi toisella supistuksella jakkaralla. Ei ole vielä mitattu ja punnittu mutta hyvin imi rintaa pitkään ja nyt nukkuu.
 
Pikku prinsessamme syntyi klo 12.08. :) Oli nopea toimitus ja suht helppo. Tiesin mitä halusin ja kätilö totteli kiltisti. :D No okei, epiduraalia en kerennyt saamaan mutta joku kohdunkaulan puudutus ehti. Ponnistus jakkaralla. Salissa suunnilleen 1,5 h, syntyi toisella supistuksella jakkaralla. Ei ole vielä mitattu ja punnittu mutta hyvin imi rintaa pitkään ja nyt nukkuu.

Janna75, onnea paljon! Olipa kiva uutinen!!!
 
Takaisin
Top