Voi
@Kali 





Onnea maailman eniten ja toivotaan nyt oikein kovasti, että pikkutyyppi pysyis mukana ja saisitte kokea täysiaikaisen raskauden ja elävänä syntyneen lapsen.

Annat toivoa sille, että uuden elämän ihme voi todella tulla todeksi.






Sydämeni halkeaa, kun olen niin onnellinen puolestanne.





@Rouva W munasolut kypsyy sen 80 vrk, joten kaikki munasolujen laatuun vaikuttavat lisäravinteen yms. tehoaa n. 3 kk viipeellä. Eli kannattaa aloittaa kyllä ne jo nyt. Ja jos ne ei sovi sulle, ni ainahan ne voi sit lopettaa.
@Syyskukka mulla oli kans aikainen ovulaatio tässä kierrossa (ovisplussa kp 12, normaalisti 14–16 välillä). Mulla kans lyhyehkö kierto ja just tuolla luteaalivaiheessa vaihtelua. Toivottavasti sulla vähän kierto pidentyis.
@Round2❤️ no on kyllä tosi nopea LH-nousu! Hyvä, että saitte talleteltua, toivottavasti se riittäis ja pääsisit pissimään eri tikkuun seuraavaksi.
@Pakkanen kuulostaa hyvältä. Toivottavasti sun manifestointi toimii!
@problemsolved kun sulla on tuollainen kokemus ja fyysinen trauma taustalla ekasta synnytyksestä, niin seurataanko seuraavaa raskautta tiiviimmin? Luulisi ainakin. Itse kysymykseen en osaa vastata, että kannattaako odottaa vai aloittaa jo yrittäminen. Onko sua neuvottu neuvolassa (sic) odottamaan vähintään tasan vuosi?
@Suskitten pahoinvointi kuulostaa ikävältä.

Oliko sulla ollut hyperemeesiä? Toivottavasti tää olis hyvä merkki raskauden kannalta, ja toivottavasti ei olisi pahaa ja pitkäkestoista pahoinvointia.
Omanapaa loppuun. Jos et jaksa lukea masistelua ja koet, että viestini ovat vain ärsyttävää ruikutusta, niin tämä on sisältövaroitus, koska sitä on nyt tulossa.
Viime yönä makasin hereillä silmät kiinni ja olin niin monin tavoin niin surullinen, että sitä oli vaikea kestää. Oli ihan kuin olisin katsonut itseäni ulkopuolelta ja nähnyt, miten kaikki maailman murheet kasautuvat päälleni tukahduttavana kuin painava surujen peitto.
Tunnen niin vaikeita ja monen sävyisiä tunteita, että en oikein uskalla edes tuntea niitä. En tiedä, kenelle niistä puhuisin, koska en halua huolestuttaa miestä, äitiä tai ystäviä. Ensimmäistä kertaa elämässäni mun kroppa ei tee sitä mitä haluan eikä toimi välineenä sen saavuttamiseen, mitä haluan saavuttaa. Tähän asti, jos olen halunnut tehdä jotain, olen yksinkertaisesti tehnyt sen. Nyt en voi tehdä, mitä haluan, ja mun vaikutusmahdollisuudet lopputulokseen ovat parhaimmillaankin olemattomat.
Tässä vaiheessa ajatuskin hoitoihin hakeutumisesta ällöttää, tuntuu luotaantyöntävältä ja epäonnistumiselta. Olen niin pimeässä paikassa, ettei elävänä syntyvä lapsikaan mua täältä varmaan enää pelasta.
Kun en maaliskuuhun mennessä tullut raskaaksi, luovutin. Vähän piristyin tämän kierron alkuun, kun miehen kanssa päästiin samalle sivulle. Sitä kesti kuitenkin vain hetken, sillä todellisuudessa mä olin jo jatkanut siltä sivulta eteenpäin enkä kykene enää palaamaan, vaikka haluaisin. Ei se ole kenenkään syytä eikä asiat varmaan meidän kohdalla olisi voineet mennä mitenkään toisin. Meille vain kävi näin.
On kuin kaikki toiveeni ja yritykseni epäonnistuisivat yksi kerrallaan ja kaikki yhtä aikaa. Suuret tavoitteeni opinnoista ja töistä kaatuvat ivaavina päälleni ja muistuttavat mua siitä, että huolimatta siitä, miten kovasti yritän, en yksinkertaisesti voi onnistua. En opinnoissa, en töissä, en tulemaan raskaaksi.
Mun ja maailman välissä on verho. On aina ollut. Se sulkeutuu mun ympärille ja eristää mut muista ihmisistä, väreistä, äänistä, tuoksuista. Välillä onnistun raottamaan verhoa ja kurkistamaan maailmaan, mutta nyt mulla ei ole voimia ojentaa kättäni ja vetää verhoa sivuun.