Täällä oli hyvää pohdintaa syistä, miksi haluaisi lapsen, onko se itsekästä jne.
Olen törmännyt sellaseen ajatukseen, että mitä enempi valinnanvaraa, sitä onnettomampi/ahdistuneempi ihminen.

Tää näkyy minusta tässä aiheessa, ainakin omakohtaisesti. Nykyään tosiaan on vara valita. Ja aika on yksilökeskeistä, jossa tavoitellaan pääasiassa sitä omaa onnea. Se voi olla hienon kuuloista ja tavoiteltava suunta elämässä, mutta minusta siinä on iso varjopuoli. Ja se on se, että ihminen ottaa kontolleen ison vastuun. Jos ajattelee olevansa oman elämänsä herra, se tarkoittaa että on itse pääasiallisesti myös vastuussa seurauksista. Niin hyvistä kuin huonoista. Tämä voi aiheuttaa suurta painetta tehdä niitä mahdollisimman oikeita valintoja. Joskus ajaa ehkä siihen pisteeseen, että valintaa ei uskalla oikein tehdä. Ja esimerkiksi tässä lapsiasiassa se voi olla kohtalokas. Valintoja on rutkasti, aikaa lopulta ei.
Yksilökeskeisyydestä tuli mieleen, että luin hiljattain Liisa Keltikangas-Järvisen uusimman kirjan,
Itsekkyyden aika. Siinä oli jonkin verran samaa kaikupohjaa kuin sun viestissä. Keltikangas-Järvinen sanoi jopa, että käytös, jota vaikka 20 vuotta sitten olisi pidetty narsistisena, on nykyään hyväksyttävää ja normaalia. Hän kirjoitti myös siitä, että yksilökeskeisyyden korostaminen on ihmiselle tosi vahingollista, koska ollaan kuitenkin sosiaalisia ja yhteisöllisiä olentoja. Lapsistakin oli jotain, että nykyään ei enää keskitytä kasvattamisessa niinkään siihen, että lapsi oppisi ottamaan muut huomioon ja käyttäytymään hyvin tai muihin ns. velvollisuuksiin kuin siihen, mihin kenelläkin on oikeus ja mitä kukakin voi vaatia ja kenen tunteet on tärkeitä. Lasten mielipidettä kysytään asioista, jotka on kuitenkin pakko tehdä (esim. hampaiden pesu) ja lapset joutuvat yksilönvapauden nimissä tekemään paljon valintoja, joihin eivät ole valmiita. Lapsi kokee turvattomuutta ja jäävänsä valintojen kanssa yksin – aikuisen tehtävä olisi siis tukea lasta näissä valinnoissa. Sen sijaan, että lapsi päättää, pestäänkö hampaat, hän saa päättää, pestäänkö ne ennen vai jälkeen Pikku kakkosen.
Ja sit Metti Forssell kertoi joskus, etteivät halua hänen puolisonssa kanssa antaa lapsilleen liikaa vaihtoehtoja vaikka harrastusten suhteen, jottei runsaudenpula vaikeuta valinnan tekemistä ja heikennä harrastukseen sitoutumista. Sitä, harrastaako heidän kaikki lapset jalkapalloa, en tiedä.
Ja sit tuo kela siitä, että jos ei osaa päättää, niin jossain kohtaa elämä ikään kuin lopulta tekee sen valinnan, resonoi hyvin varsinkin omalla kohdalla – ja varmaan monen muun myös. Mä en tosiaan jotenkin ole koskaan ns. "halunnut" lapsia tai suunnitellut, tuleeko musta koskaan äitiä. Asian ajattelemiseen ei oikei koskaan ollut sopivaa hetkeä, ja toisaalta olin myös elämässäni sellaisessa tilanteessa, ettei perheen perustaminen olis ollut taloudellisesti mahdollista. Kyse ei ollut siitä, että lapseen tarvittaisiin jotenkin erityisen paljon rahaa vaan siihen, että palkka oli niin pieni, että se riitti juuri ja juuri kuukauden menoihin, ja aina ei riittänyt. Vanhempainpäivärahalla en siis olisi tullut alkuunkaan toimeen.
Ehkä vaaka mun kohdalla oli kuitenkin kallellaan vaihtehtoon "ei" kuin "kyllä". Sitten mun viimeinen isovanhempi kuoli yllättäen vajaa vuosi sitten. Se pysäytti. Ajattelen niin, että kuolleetkin ihmiset ovat ikään kuin olemassa niin kauan kuin joku muistaa heidät. Mulla ei ole lapsia, joten muistijälki mun isovanhemmista tulee mun sukulinjassa päättymään muhun. Mulla itsellä oli mahdollisuus tuntea isovanhempieni vanhemmat ja säilyttää sitä kautta yhteys yli vuosisadan takaiseen Suomeen ja elämään. Tuntuu tosi lopulliselta, että sit kun mä kuolen, ei jäisikään enää ketään. Omalla kohdalla toiveen lapsesta sinetöi enemmänki ajatus elämän jatkuvuudesta ja siitä, että saisin olla osa sukupolvien ketjua.
@Kyfi2826720 joo, teillä vaikuttaa olevan kyllä lähtökohdat kunnossa siihen, että saatte vielä kolmannen lapsen perheeseen. <3 Toivotaan pikaista plussaa, vaikka tännekin on aina kiva saada uutta porukkaa mukaan.
@Selmiina ainakin mun puolesta saat kyllä kirjoittella täälläkin ihan niin kauan kuin haluat ja hyvältä tuntuu. <3 Tilanne kuulostaa kuitenkin teillä lupaavalta, joten pidän teille peukkuja. <3 Yritän tässä nyt motivoida itseäni, että saisin suuni auki ja päästäis miehen kans petipuuhiin.
@Syssymyssy no nyt on nätti rivi! Oliko nikotiinin vähentäminen ja geleet nyt ainoat ns. uudet jutut tähän kiertoon? Lupaavalta näyttää ainakin tässä kohtaa ovistestit. Menispä kaikki nyt putkeen ja sitten putkesta kohtuun ja sieltä syliin. <3
@Kumpare sulla hyvää sijaistekemistä piinapäiville. Jaksaa jaksaa! Malttaa malttaa! Mun pitäis kans vaihtaa peikonlehdelle mullat ja koko kasvi pienempään ruukkuun. Mulla on siis tollanen peikonlehti, jonka sain ystävältä, ja se voi tosi hyvin. Sit en tiedä, mitä tapahtui, kun se pudotti lehdet ja luulin jo, että se kuolee. En tehnyt mitään sille moneen kuukauteen (tästä jo useampi vuosi) ja odotin vaan, koska saan käydä kippaamassa sen taloyhtiön biojätteeseen. No sitä en koskaan saanut tehdä, koska se alkoi versoa uutta lehteä eikä suostunut millään kuolemaan, vaikka laiminlöin sitä tosi pitkään. Vuos sit ostin sille pienemmän ruukun ja vaihdoin mullat ja ajattelin, että nyt se varmaan heittää veivisä, mutta ei vieläkään. Tästä rohkaistuneena aion käydä ostamassa vielä pienemmän purkin ja vaihtaa sen mullat nyt tässä jossain kohtaa lähiaikoina. Pienempään purkkiin siis siksi, että nuo sen kasvattamat lehdet ja oksat vahvistuis. Katsotaan, miten käy.
Omanapaan mulla ei ole muuta raportoitavaa kuin että CB:n lila vilkuttaa edelleen hymynaamaa. Huomenna se on ehkä jo pysyvä. Saa nähdä.