Raskaaksi 2026

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mamiksx5
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Huomenta, eipä tullut aamun testauksella hullua hurskaammaksi. Ylempi eilinen ja alempi aamuinen. Kunhan klo lyö 8, niin soittelen nlaan. En osaa edes iloita tästä, kun nyt pelkään ja oletan että kesken se meni, näkyy vaan vielä hormoneja. 😓 Vuotoa heikosti, nyt enempi sellaista verisen limaista ehkä.
Neuvolasta tuskin tekevät mitään, mutta itse ainakin sain tosiaan vastaavassa tilanteessa ajan terveysasemalle ja siellä ultrattiin. Ultran epäselvän tilanteen vuoksi laittoivat myös lähetteen hcg-labroihin, niin näki nouseeko hcg, vai onko raskaus mahdollisesti keskeytynyt. Neuvolan näkemys on että olet raskaana, kunnes toisin todistetaan eli kunnes testi on negatiivinen tai keskeytyminen on todettu ultrassa.
 
Ei jumalauta mikä ääliö tuo tuttu! Joillain ei ole kyllä yhtään tilannetajua. En ihmettele yhtään, että sulla lentelee ruuveja päästä, olisin itsekin kyllä kiehahtanut. Jotkut ei käsitä yhtään, että välillä voi olla ihan hissukseen
Siis kyllä rupes sellanen pommi tikittämään pääs, et pikkusen piti käyttää itsehillintää etten huitase🥹 ja eniten triggeröi tuo että jollekki yhen illanjutulle. Tällähän ei oo esimerkiks omaa asuntoa, kumppania, tulon lähteitä, ei mitään. Itellä viel pieniä sisaruksia joiden kanssa asuu porukoillaan, että siihen konseptiin pieni vauva.

Musta toi on niin itsekästä pitää lapsi jolle ei oo tarjottavissa oikeestaan mitään. Enkä nyt sano etteikö silti lapsella olis hyvä elämä vaikkei oliskaan sitä kotia ja rahaa. Mutta tiedän ihmisen ja tiedän, että se on vaa silkkaa itsekkyyttä ja oman egon pönkitystä sillä lapsella. Enkä missää nimes ketään kannusta aborttiin, mut tuntuu nii pahalta pienen puolesta.
 
Minäkin taidan liittyä tänne, kun kevään myötä vauvakuume alkaa nostaan päätään 🤭

Meillä kohta 1.5v taapero, ja toiveissa olisi semi pienellä ikäerolla toinen. Minulla on pcos ja luomuna en ole ikinä saanut ovista kiinni, tuskin sitä edes kovin usein tapahtuu. Luomukierto ylipäätään on aika olematon ja kuukautisia ei joko ole ollenkaan, tai ne on epämääräistä tiputtelua. Toivoin vähän, että synnytyksen jälkeen tilanne helpottaisi, mutta nyt ollut vasta yhdet hyvin epämääräiset menkat, ja meennään niiden jälkeen jo jossain kp 50+ paikkeilla. Toki imetän edelleen kerran päivässä.
Esikoinen sai alkunsa heti ekasta onnistuneesta letro-kierrosta, joten niihin varmaan taas turvaudutaan kevään/kesän mittaan. Letroja ja teroja löytyt edelleen kaapista edellisen jäljiltä, joten eipä edes heti tarvitse suunnata lääkärille 😁
Annan kuitenkin keholle vielä hieman aikaa käynnistellä itseään ennen lääkkeitä.

Esikoisesta kärsin lievästä synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja silloin talven pimeys hankaloitti vielä asiaa. Tämän takia toiveissa olisi kevätvauva, vaikka tiedän että ei niitä vauvoja niin vain tilailla 😅

Plussatuulia kaikille, kokemuksesta jo tiedän, että vertaistuki on näissä asioissa kultaakin kalliimpaa 💖
 
@Toiveikas odottelija siis voi hyvä luoja, miten idioottimaisia ihmiset osaa olla!!! Hyvin selvitit tilanteen, en tiedä, miten olisin itse reagoinut. Ehkä olisin ottanu tonnin seteli -ilmeen tai hymyillyt tyhjin silmin ja onnitellut – ja sitten vaihtanut puheenaihetta. Jos juttu olisi jatkunut vielä senkin jälkeen, kun olisin kertonut meidän tilanteesta, olisin varmaan sanonut suoraan, että ei kiinnosta. Totta kai omista kokemuksista ja esim. raskaudesta saa kertoa, mutta just vähän se, että miten sen tekee, hierooko suolaa haavoihin vai kertooko avoimesti omia kuulumisiaan. Väkisinkin tulee mieleen vanha viisaus: "Kuka tarvitsee vihamiehiä, kun on tuollaisia ystäviä?"

Munkin yks ystävä selitti mulle, että "Sä [siis minä] oot paljon paremmin perillä asioista kuin mä [siis hän] olin silloin, kun alettiin yrittää raskautta", ja hän siis raskautui heti ekasta kierrosta. Ei sanonut mitenkään pahalla tai ylimielisesti tuota tai mitään, mutta ite siinä mietin, että niin, mulla on tässä ollut aikaa opiskella asioita, kun on yritetty raskautta [silloin] 7 kiertoa, ehkä säkin olisit kääntäny enemmän kiviä, jos et olisi tullut raskaaksi heti ekasta yrityskierrosta. Heillä on siis yksi kkm ennen raskautta, joka kesti 9 kk ja päättyi elävän ja terveen lapsen synnyttämiseen. Kkm-raskaus ja sen jälkeinen raskaus alkoi molemmat ekasta yrityskierrosta.

Somesta vielä: Oon miettinyt myös sitä, etten halua omaa raskautta (jos siis niin pitkälle joskus päästään) somessa julkistaa ihan itseni takia, mutta myös siitä syystä, etten halua hieroa raskautta sellaisten naamaan, jotka kipuilee omassa tilanteessaan ja kärsii lapsettomuuden kokemuksesta. Mun mies on ahkera somen seuraaja, vaikkei juuri postailekaan. Ei oo hänen kans viel puhuttu, miten ja kenelle tieto raskaudesta jaetaan, jos se onni meitä joskus kohtaa. Voi olla, että mies haluaa uutiset jakaa somessaan, mutta katsotaan nyt. Mä en ole somessa, niin en mielellään omia asioitanikaan sinne jaa.
Siis just tuo, et jonkilainen tilanne taju, koska sen leipäläpensä avaa. Ja kun oon tälle ihmiselle just varmaan 2-3vk ennen tätä kertonu mikä tilanne meillä on. Ja sit hän tulee viel hinkkaa omaa onneensa mun naamaan.

Ja kun hän tietää meidän menetysten määrän ja tulee siihen ”leuhkimaan” omalla yhdellä kkm. Kyllä teki mieli sanoa että ”voi itkun vittu, märise sitte ku niitä tulee 5peräkkäin ja tajuat että joudut luultavasti maksaa tuhansia euroja siitä, että ehkä ja nimenomaan painosanalla EHKÄ tuut joskus saamaan elävän lapsen syliin.” Mutta nielasin sanani hymyilin ja hymähdin takasi.

Tuosta someasiasta:
Itse oon kans paljon miettiny miten ja kelle ja koska mahdollisen raskauden tulisin ilmottamaan. Alkuun mietin, et kertoisin vähän sen jälkeen kun riski viikot on ylitetty, niin somessa. Ja lähinnä just et semmoset kaukaset sukulaiset näkee sen ja tavallaan tietää missä mennään. Eikä tarvi sit esimerkiks porukoilta kysellä tai spekuloida ja tehdä omia johtopäätöksiä asiasta.

Lähimmille sukulaisille oon kans ajatellu, että kerrotaan heti riskiviikkojen jälkeen. Viimmeks tilasin sellasia kortteja joissa lukee ”someone wants to say Hello” ja sinne ajattelin sit sisälle tulostaa ultra kuvan ja antaa/lähettää lähimmille perheenjäsenille/sukulaisille.

Mut tuon somen suhteen oon kuitenki jonkiverran kallistunu siihen suuntaan että en tulis kertomaan ennen vauvan syntymää mihinkää, enkä ehkä syntymänkään jälkeen. Mutta senpä tietää sitte kun sen aika on ehkä joskus.

Kumppanin kans ei olla puhuttu kyllä mitään miten ja koska julkistetaan ja kelle. Viimme kemiallisen aikaan tosin mies meni lipsauttamaan sen ihan yleisesti kaveri porukan keskellä. Enkä ollu kerenny sanoa hänelle, että en sit vielä halua kenenkään tietävän. Just nimenomaan tällästen takia. Mutta ehkä hänki siitä ”oppi”, että parempi olla hiljaa niin kauan et kaikki on varmaa.
 
Muokattu viimeksi:
Pohdinnat siitä, miksi haluaa lapsen tai haluaako sitä riittävästi, ovat kyllä niin vaikeita ja monisäikeisiä eikä niihin taida olla yhtä absoluuttista oikeaa vastausta.

Mutta liittyen noihin kommentteihin sisäisen tyhjyyden täyttämisestä lapsella, niin en tiedä, onko se kovin väärin, vaikka etsisi ja saisi merkitystä elämään (myös) raskauden ja lapsen kautta 🙈 En tietenkään tarkoita, että lapsen tulisi olla ainoa elämän merkityksellisyyden lähde - se olisikin aika raskas ja epäreilu taakka pienelle kannettavaksi. 🖤

Mutta mietin vain, että omalla kohdalla esimerkiksi parisuhde on tuonut elämään ihan todella paljon merkityksellisyyden tunnetta ja mun mielestä se on vain hyvä juttu. Voisin kuvitella, että lapseen voisi liittyä jotain samankaltaisia fiiliksiä?

Ja varmuuden vuoksi toistan vielä, että tietenkin elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin kumppani ja/tai lapsi. Tuntuu vain, että nykymaailmassa korostetaan sitä, että onnellisuuden ja merkityksellisyyden tulisi kummuta omasta sisimmästä, jotenkin erillään kaikesta muusta. Kuitenkin ne ehkä usein liittyvät asioihin, jotka koemme itseämme suuremmiksi. Kyse voi toki olla jostain muustakin kuin rakkaudesta tai perheestä.
 
Diipit kelat keep on rollin' Saan kyllä oikein hyvin kiinni @Maana Mannila @Syyskukka @Kali @Kevätlilja pohdinnoista.

Epäilen että lapsen kautta varmaan pääsee kokemaan jonkinlaista syvää merkityksellisyyttä, mutta en usko yhtään siihen, että se olisi ainoa tapa toteuttaa itseään ja olla jotenkin isompi osanen tätä systeemiä. Voi olla todella hyvä (tai huono) ihminen, olipa lapsia tai ei. Mutta ehkä siinä sitten tulisi ainakin tunne jonkinlaisesta jatkuvuudesta? Jatkuvuutta voi kuitenkin löytää muillakin tavoilla, moni on jättänyt maailmaan jälkensä ihan muuten kuin lapsien kautta.

Mulla yksi ystävyys vähän kuihtui kun ystävä sai lapsia. Se ei johtunut lapsista, vaan siitä, että jotenkin hänen kaikkiin kommentteihinsa alkoi liittyä lisäys "ai niin mut et sä ymmärrä kun sulla ei oo lapsia". Mä tajuan ihan täysin, että se mullistaa elämän monella tavalla, ja en ole itse kokenut sitä tunnesidettä lapsen ja äidin välillä. Mutta sitä en allekirjoita, että ainoastaan perheelliset ihmiset olisivat jollain niin omilla leveleillään, että ihan kaikkea lapsettomien tekemistä voitaisiin sillä väheksyä tai nollata. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se alkoi mennä vähän sille tasolle, tyyliin, "mitä mieltä tosta Artemis II-tehtävästä, ai niin sulla ei oo lapsia, et sä voi tietää"-tyyliin. Lapsettomallakin voi olla aika paljon vastuuta ja palloja ilmassa, voi jopa olla jonkinlaisia, ihan oikeutettuja, stressin ja kiireen tuntemuksia. Koska minusta alkoi tuntua hänen seurassaan että olen ihan ali-ihminen, yhteydenpito pikkuhiljaa jäi. Olisin voinut olla hänelle tukena, mutta sylkykupiksi en ryhdy. Missään nimessä en itse haluaisi muuttua niin laput silmällä kulkevaksi, että alkaisin ylenkatsoa muita vain siksi, että pullautin uuden ihmisen. Sen takia vähän hirvittääkin, varmasti vanhemmuus muuttaisi itseäkin, mutta toivottavasti suunta olisi edes parempaan.

Jos meille ei tule lasta, niin pelastan kaikki kodittomat ja hylätyt eläinparat jotka pystyn, tulkoon merkitys sitten vaikka siitä. Lisäksi mulla on ura jossa on ihan kivasti vaikuttavuutta. Toki se sama ura on näyttänyt myös sellaisia asioita, joita ihan kaikki ei pääse näkemään, ja ehkä tieto lisää jotenkin tuskaa liittyen siihen, miten haastavaa kasvatusprosessi voikaan olla. Mä olen ihan onnellinen näinkin, ehkä sitten itselle olisi jännä tietää, että toisiko se lapsi siihen vielä jonkun lisäulottuvuuden. Ymmärrän, että kaikille ei niin käy: vanhemmuus voi myös olla enemmänkin ahdistuksen aihe.

Mutta ehkä kallistun siihen, että jotain meille saatetaan tehdä ja ainakin tutkia, mutta just nyt koen IVF-meiningit vielä aika kaukaisina .........joooosta päästäänkin osioon ON: Yliopistosairaala on säätänyt tänäänkin Omakannassa tiedoissani jotain, mutta en tiedä enkä keksi mitä. Sieltä ei ole kuulunut vielä mitään (eikä varmasti kuuluisikaan kuulua, mutta mitä ne nyt sitten räplää). Ainakaan amh-tulosta ei ole lisätty. Ja tosiaan nythän ollaan sitten kiertopäivässä 29 kun normikierto on sen 28. Eilen tuhrutteli, mutta varsinainen vuoto on edelleen jossain, missä? 😮 Normaalisti nyt vuotaisi kyllä jo. Lämmötkin on koholla, mutta olen edelleen myös kipeänä. Ja kyllä, nyt sitten myös testasin, koska kellontarkka setti on nyt virallisesti myöhässä. RFSU:n early oli kirkuva nega. Hämmentävää. Voi tietysti olla, että lentsu sotkee nyt jotain, mutta tässä kierrossa meillä on ultra + verikoetulokset todistamassa sitä, että siellä oli myös ovulaatio. Edit: Kyllä se nyt kuitenkin ehkä tästä vuodoksi muuttuu, tietenkin. 🫥
 
Muokattu viimeksi:
Diipit kelat keep on rollin' Saan kyllä oikein hyvin kiinni @Maana Mannila @Syyskukka @Kali @Kevätlilja pohdinnoista.

Epäilen että lapsen kautta varmaan pääsee kokemaan jonkinlaista syvää merkityksellisyyttä, mutta en usko yhtään siihen, että se olisi ainoa tapa toteuttaa itseään ja olla jotenkin isompi osanen tätä systeemiä. Voi olla todella hyvä (tai huono) ihminen, olipa lapsia tai ei. Mutta ehkä siinä sitten tulisi ainakin tunne jonkinlaisesta jatkuvuudesta? Jatkuvuutta voi kuitenkin löytää muillakin tavoilla, moni on jättänyt maailmaan jälkensä ihan muuten kuin lapsien kautta.

Mulla yksi ystävyys vähän kuihtui kun ystävä sai lapsia. Se ei johtunut lapsista, vaan siitä, että jotenkin hänen kaikkiin kommentteihinsa alkoi liittyä lisäys "ai niin mut et sä ymmärrä kun sulla ei oo lapsia". Mä tajuan ihan täysin, että se mullistaa elämän monella tavalla, ja en ole itse kokenut sitä tunnesidettä lapsen ja äidin välillä. Mutta sitä en allekirjoita, että ainoastaan perheelliset ihmiset olisivat jollain niin omilla leveleillään, että ihan kaikkea lapsettomien tekemistä voitaisiin sillä väheksyä tai nollata. Tässä nimenomaisessa tapauksessa se alkoi mennä vähän sille tasolle, tyyliin, "mitä mieltä tosta Artemis II-tehtävästä, ai niin sulla ei oo lapsia, et sä voi tietää"-tyyliin. Lapsettomallakin voi olla aika paljon vastuuta ja palloja ilmassa, voi jopa olla jonkinlaisia, ihan oikeutettuja, stressin ja kiireen tuntemuksia. Koska minusta alkoi tuntua hänen seurassaan että olen ihan ali-ihminen, yhteydenpito pikkuhiljaa jäi. Olisin voinut olla hänelle tukena, mutta sylkykupiksi en ryhdy. Missään nimessä en itse haluaisi muuttua niin laput silmällä kulkevaksi, että alkaisin ylenkatsoa muita vain siksi, että pullautin uuden ihmisen. Sen takia vähän hirvittääkin, varmasti vanhemmuus muuttaisi itseäkin, mutta toivottavasti suunta olisi edes parempaan.

Jos meille ei tule lasta, niin pelastan kaikki kodittomat ja hylätyt eläinparat jotka pystyn, tulkoon merkitys sitten vaikka siitä. Lisäksi mulla on ura jossa on ihan kivasti vaikuttavuutta. Toki se sama ura on näyttänyt myös sellaisia asioita, joita ihan kaikki ei pääse näkemään, ja ehkä tieto lisää jotenkin tuskaa liittyen siihen, miten haastavaa kasvatusprosessi voikaan olla. Mä olen ihan onnellinen näinkin, ehkä sitten itselle olisi jännä tietää, että toisiko se lapsi siihen vielä jonkun lisäulottuvuuden. Ymmärrän, että kaikille ei niin käy: vanhemmuus voi myös olla enemmänkin ahdistuksen aihe.

Mutta ehkä kallistun siihen, että jotain meille saatetaan tehdä ja ainakin tutkia, mutta just nyt koen IVF-meiningit vielä aika kaukaisina .........joooosta päästäänkin osioon ON: Yliopistosairaala on säätänyt tänäänkin Omakannassa tiedoissani jotain, mutta en tiedä enkä keksi mitä. Sieltä ei ole kuulunut vielä mitään (eikä varmasti kuuluisikaan kuulua, mutta mitä ne nyt sitten räplää). Ainakaan amh-tulosta ei ole lisätty. Ja tosiaan nythän ollaan sitten kiertopäivässä 29 kun normikierto on sen 28. Eilen tuhrutteli, mutta varsinainen vuoto on edelleen jossain, missä? 😮 Normaalisti nyt vuotaisi kyllä jo. Lämmötkin on koholla, mutta olen edelleen myös kipeänä. Ja kyllä, nyt sitten myös testasin, koska kellontarkka setti on nyt virallisesti myöhässä. RFSU:n early oli kirkuva nega. Hämmentävää. Voi tietysti olla, että lentsu sotkee nyt jotain, mutta tässä kierrossa meillä on ultra + verikoetulokset todistamassa sitä, että siellä oli myös ovulaatio.
En tiedä meneekö tää mun kommentti ihan sivuraiteelle tai oonko ihan vieläkää kärryillä täälä puhutuista aiheista. Mut ymmärsin et tässä puhe siitä miks haluaa lapsen.

Itelle on jotenki ihan pienestä pitäen ollu suuri haave saada omia lapsia. Oon aina rakastanu touhata lasten kans ja nuorempana olin paljonki lapsen ammana lähipiirille. Ite oon eläny aika rikkinäises perhees ja sen takia oon aina halunnu omia lapsia ja oman perheen. Ehkä sitä kautta tulee sellanen olo että aina on joku. Tai eihän sekään kiveen hakattua ole, että perhesuhteet pysyy hyvinä, mutta u get the point. Oma perhe tois sellasta turvallisuuden tunnetta ja tunnetta että kuuluu johonki.

Tällähetkellä olo on aika ilmassa leijuva ja tuntuu et oon ihan pysähtyny tai välitilas mun elämän kans. Ei töitä, ei lapsia. Oon vaan kotona päivät pitkät ja odotan. Enkä edes oikeen tiedä mitä odotan.

Oon myös aina haaveillu sellasesta maalaisromanttisesta elämästä. Hirsitupa, muutama lapsi, pari koiraa ja saisin olla kotiäiti. Tehdä koti hommia ja nauttia lasten kans touhaamisesta ja kotona järjestyksen ylläpidosta. Niin perus askareita, kuten vaikka siivoomista, ruuan laittoa, pyykinpesua etc. Kun taas myös sit niitä ”äijähommia”, eli pihan kolaaminen, talon kunnossapito, ulkotyöt jne.

Joskus tulevaisuudessa, kun mahdollisesti päästäis muuttamaan meidän mökille. Joka tosin tätänykyä on ihan asuinkelponen talo. Sielä sais kasvattaa lapset keskellä ei mitään mutta lähellä kaikkea. Lääniä prääsätä peltoautoilla ja mopoilla, metsää missä tutkia ja leikkiä.

Mutta vaikka koskaan meille ei lapsia suotaisi, niin haluan silti sen maalaisromanttisen elämän. Sit me ehkä alotettais joku sijaiskoti tms. toiminta tai täytettäis meidän koti koirilla ja ystävien lapsilla.

Lapset on aina ja tulee aina olemaan mulle tärkeitä ja lähellä sydäntä, vaikka ne ei omia olisikkaan.

Ja tosta ystävyys suhteesta kun toisella on lapsia ja itellä ei. Niin itehän oon opiskellu näistä raskaus ja lapsiasioista tässä luppoajan myötä paaaaaaaaljon asioita. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa että mun ystävä jolla itsellä on jo yks lapsi ja odottaa toista kyselee välillä mukta neuvoja ja askarruttavia asioita. Ja muutama ystävä onki heittäny vitsiä että jos/kun he on joskus raskaana niin kysyvät multa sit apuja ja neuvoja. Ja ykski ystävä sano että ottaa mut sit joskus jos saa lapsia niin mukaan synnytykseensä.

Musta on vaan niin tyhmää ”arvottaa” ihmisiä sen perusteella onko lapsia vai ei. Ihan hyvin lapsetonki voi tietää ja ymmärtää asioista vaikka ei omia lapsia oliskaan. Ja joskus jopa lapseton voi tietää enemmän ku sellanen jolla lapsia on.

Exmiehen äitiki joskus kysy kun hoidin bonuspoikaa, syötin ja vaihdoin vaipat ja lämmitin maidot, että onko mulla omiaki lapsia kun mun otteet on niin varmat ja äidilliset. Sillon se oli hassu kommentti ja otin sen jopa kehuna. Nykyään vois nousta tippalinssiin, vaikka edelleen otan sen kehuna.

Mun mielestä se ei kato sitä onko sulla omia lapsia vai ei että tiedätkö tai ymmärrätkö jotain asiaa.

Itellä vaikuttaa myös ehkä se, että pikkusisaruksia on 5 ja nuorimmat vasta 5v, 4v ja 2.5v. että on tullu sitä ”harjotusta” lapsien kans.
 
@Tähtiin tuijottelija Ootpas joutunut kuulemaan tökeröjä kommentteja kaverilta, oon pahoillani! Tuollainen ei todellakaan ole ok.

Ehkä hain omalla kommentillani lähinnä takaa sitä, etten olisi niin huolissani siitä, haluaako lapsen vääristä syistä, jos kokee jonkinlaista tyhjyyttä elämässään. Lapsi voi ehkä olla siihen tepsivä keino, mutta ei varmasti kaikilla sitä ole, ja on tosiaan monia muitakin tapoja löytää sitä merkitystä. 🥰

@Toiveikas odottelija Nuo maalaisromanttiset haaveet kuulostavat kyllä suloisilta 😍
 
Kommentoinpa nyt itsekin tuota lapsiasiaa. Mulle lasten "hankinta" on aina ollut itsestäänselvyys. Siihen olen aina tähdännyt. Ulkoiset puitteet olen pyrkinyt saamaan siihen malliin, jotta lasten tulo elämään olisi mahdollista. Tämä on asia, joka mulla siis on sisimmässä. Lasten saanti ei kuitenkaan ole mulle sellainen jonkinlainen meriitti tai asia, josta ajattelen että saan jättää itsestäni jonkinlaisen "jäljen" tänne. Mulle ei ole nimittäin tarvetta jättää mitään jälkeä. Pidän yksinkertaisesti hienona, ja asemaani "etuoikeutettuna", mikäli saan mahdollisuuden päästä seuraamaan jonkun kokonaista elämäntaivalta, ja tunnen siitä suurta kiitollisuutta - nöyrällä tavalla.
 
@Tähtiin tuijottelija en yhtään ihmettele, ettei ystävyys kestänyt. Mun entinen työkaveri oli samanlainen tyyppi. Jauhoi koko ajan lapsestaan ja piti itseään muita parempana ihmisenä, koska oli äiti. Juurikin tyyliin "jos ei ole lapsia, ei tiedä elämästä mitään". Mieleen muistui, kun puhuttiin kahvipöydässä työkavereiden kanssa joulusuunnitelmista ja meidän lapsettomien ihmisten suunnitelmiin kommentoi ylimielisellä äänellä "joulu ei ole mitään ilman lapsia!". Hohhoijaa. Oon jouluihminen ja kyllä mun joulut on ollut ihania ilman lapsiakin. Toki erilaisia, mutta se ei niistä huonompia tee.
 
@Pakkanen Hirmusti positiivisia ajatuksia sinne. Toivottavasti mini pysyy matkassa. ❤️🤩😍 Onnea ihan superhirmusti! Ja kaikki muutkin, jos oon jonkun missannut.

Aika kiirettä ollut täällä. Duunijuttuja, koulua ja muuttoa pitäisi väsätä. 🤣 No päivät menee nopeesti tässä piinaavalla kaksviikkoisella odotusajalla. Tänään dpo 5, ei oiretta sitten minkäänlaista. Oisko huomenna sitten se päivä, et alkaa tapahtumaan. Omituista kun ei sitten mitään.

@Pikkuviikuna tsempit teille sinne pitkään kestäneeseen yritykseen. ❤️ Kiva kuitenkin kuulla, että ainakin joillain osa-alueella elämä rullaa kivasti eteenpäin.

@Selmiina Oi oi 😍 Toivottavasti siellä lähtee viiva vahvistumaan, jee.

@Maicy Toivottavasti sielläkin ois tilanne hyvä ja vuoto rauhoittunut. 🤞🏻😌❤️

@Maana Mannila "Olis kiva, jos vois elää samaan aikaan kaksi elämää: lapsen kanssa ja ilman lasta." hyvin sanottu tavallaan. ❤️ Toivon sulle sinne vaikeiden ajatusten kanssa voimia. ❤️ Uskon tai ainakin haluan uskoa siihen, et elämä voi silti olla ihan palkitsevaa ilmankin lapsia.. Toivon, et pääsette just siihen lopputulokseen mikä lopulta just sillon on paras.

@Tähtiin tuijottelija Kyl elämän täytyy olla merkityksellistä ja onnellista ilmankin niitä lapsia. Vaikka sitten pelastamalla tosiaan noi kaikki eläinparat, niin kuin kirjoitit. 😻

Aika ikäväksi tuo sun ystävä kyllä muuttunut.. Ei todellakaan pidä kenenkään mikskään sylkykupiks alkaa. ❤️

Kurja kuulla, et siellä nyt menkat sit kuitenkin alkanut. Josko ens kierto ois teidän. ❤️

Varmaan miljoonalle muullekin ois voinut kommentoida jotakin, mut pakko alkaa iltatoimiin ni jaksaa taas huomisen. 🥱🥱
 
Mun plussa taisi jäädä kemialliseksi. 💔

Myöhään eilen illalla huomasin pienen määrän verta vessassa käydessä. Laitoin varmuuden vuoksi siteen yöksi, ja siihen oli yön aikana tullut ihan suht paljon verta. Tein nyt aamulla uuden PC:n testi, ja testiviiva oli edelleen nähtävissä mutta haalistunut siitä millainen se oli kaksi päivää sitten (ja sehän oli silloinkin haalea). Nyt olisi kp 33 ja dpo 17, mutta siis todennäköisesti kp 1.

Muutaman päivän ehdin jo ajatella, että oltaisiin jouluna kolmistaan. Ehkä sitten ensi vuonna... ❤️‍🩹
 
Mun plussa taisi jäädä kemialliseksi. 💔

Myöhään eilen illalla huomasin pienen määrän verta vessassa käydessä. Laitoin varmuuden vuoksi siteen yöksi, ja siihen oli yön aikana tullut ihan suht paljon verta. Tein nyt aamulla uuden PC:n testi, ja testiviiva oli edelleen nähtävissä mutta haalistunut siitä millainen se oli kaksi päivää sitten (ja sehän oli silloinkin haalea). Nyt olisi kp 33 ja dpo 17, mutta siis todennäköisesti kp 1.

Muutaman päivän ehdin jo ajatella, että oltaisiin jouluna kolmistaan. Ehkä sitten ensi vuonna... ❤️‍🩹
Voi miten ikävää. Voimia ❤️
 
Mun plussa taisi jäädä kemialliseksi. 💔

Myöhään eilen illalla huomasin pienen määrän verta vessassa käydessä. Laitoin varmuuden vuoksi siteen yöksi, ja siihen oli yön aikana tullut ihan suht paljon verta. Tein nyt aamulla uuden PC:n testi, ja testiviiva oli edelleen nähtävissä mutta haalistunut siitä millainen se oli kaksi päivää sitten (ja sehän oli silloinkin haalea). Nyt olisi kp 33 ja dpo 17, mutta siis todennäköisesti kp 1.

Muutaman päivän ehdin jo ajatella, että oltaisiin jouluna kolmistaan. Ehkä sitten ensi vuonna... ❤️‍🩹
Voimia, varmasti tuntuu hirveältä. 💔 Ei ne kemialliset yhtään sen vähempää satu kun toivo kumminkin kerkeää herätä jo kun sen plussan saa testiin... 😞
 
Voimia @Syyskukka 🌷 Mäkin vähän epäilen kemiallista, on ollut sen verran sekavia testituloksia. Noh, tänään saan hcg-verikokeen tuloksen ja siitä oletettavasti viimeistään näkee.

//Lisäys: Mulla on nyt ollut lugesteronit käytössä alkuraskauden tueksi. Jos nyt onkin kemiallinen, niin lopetetaanko ne heti? Onko sulla @Kali alkanut vuoto lugesteroneista huolimatta vai vasta lopetuksen jälkeen?
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top