Raskaaksi 2026

[Selmiina]

@Maana Mannila ei kyllä ole naiseuden parhaita puolia gynetutkimukset, mutta ihana hoitaja sulle kyllä osunut

@Pakkanen kiitos podivinkistä! Täytyykin kuunnella Yöpuolen tarinoita seuraavaksi. Mua kiinnostaa tämmöiset jutut

Mulla tänään kp1, jee! Vielä tää on iloinen juttu, mutta muutaman kuukauden päästä tuskin enää iloitsen uudesta kierrosta Mutta nyt pääsen mittailemaan kunnolla ja tällä kertaa toivon saavani ovisplussan tikkuun Eikä haittaisi positiivinen raskaustestikään yhtään, mutta en usko, että ihan lähitulevaisuudessa siitä pääsen iloitsemaan. Realisti pitää olla ja pessimisti ei pety

 

[Zebra]

Tervehdys pitkästä aikaa! Ja valtavasti onnitteluja kaikille plussanneille, teitä olikin mukavan paljon Yritin lueskella kaikki rästissä olleet keskustelut tässä ketjussa, mut en tiiä mitä siitä jäi muistiin, kun viestejä oli niin runsaasti.

Mä pidin vähän taukoa täältä kun viimeksi raskaustestissä näkynyt viiva oli taas vain joku viivanpaikka. En luota noihin rfsun liuskoihin enää, jollei se viiva ole aivan selkeä ja tosiaan punainen. Vaikka olikin harmaa viiva, ja tiedän mitä se yleensä tarkoittaa, jokin pieni toivo kuitenkin heräsi ja sieltä tultiinkin sit taas alas vauhdilla.

Nyt mennäänkin jo seuraavan kierron kanssa dpo 8. Testaan kerran ennen menkkoja, dpo 10, niin tiedän sit et voin yhden onnittelumaljan ottaa jos ja kun se nega on. Meillä menossa siis jo yk 13. Just kattelin et varaanko ens kuuhun ajan yksityiselle, en viel varannut mut varmaan sen teen.

@Maana Mannila Hienoa että hedelmällisyyskartoituksessa ja aukkarissa oli kaikki kunnossa! Varmasti helpottavaa tietää, että esteitä ei näkyvissä vaan luomuraskaus on todennäköinen Nyt en muista, et varasitko vaan suoraan Felille ensikäynnin lapsettomuuslääkärille vai kävittekö ensin josaain hoitajan pakeilla? Vaikka sun ferritiini on 60 niin jos sulla on raudanpuutteen oireita mm. väsymystä, niin ihan hyvin voit syödä rautaa ja pyrkiä sinne satasen pintaan. Toisilla raudanpuute oireilee suht kohtalaisillakin arvoilla.

@Kali Olen pahoillani, et oot taas joutunut epäselvään tilanteeseen etkä vieläkään saanut mitään selvityksiä jatkoon. Niin epäreilua. Toivottavasti uusi asunto olisi teille hyvä ja ehkä muutto ja muu siihen liittyvä saisi vähän ajatuksia välillä muualle, niin tää ei tuntuisi niin raskaalta.

 

[Selmiina]

@Tuutikintytär itseäni harmittaa, kun en lopettanut minipillereitä aiemmin. Lopetin siis joulukuussa ja sitä ennen yli 20 v hormonaalinen ehkäisy käytössä. Menkkoja ei ollut ollut vuosikausiin, koska hormonikierukka ja sen jälkeen minipillerit piti ne kokonaan poissa. Vähän ihmeissään tässä on saanut olla oman kehonsa kanssa. Mulla tuli eka vuoto vajaan kuukauden päästä pillereiden lopetuksesta, sen jälkeen oli 25 päivän kierto ja sitten 29 päivän kierto. Ovulaatiota en vielä ole saanut kiinni ja vähän on epävarma olo, onko sitä ylipäätään ollutkaan vielä. Ottaahan se aikansa, että oma hormonitoiminta palautuu.

Tunnustaudun kanssa äitiyspakkausintoilijaksi! Odotan kuin kuuta nousevaa, milloin 2026 pakkaus julkistetaan ja ennen yritystäkin olen käynyt Kelan sivuilla pakkauksia ihailemassa. Mun mielestä äitiyspakkaus on ihan mahtava juttu. Olisipa ihana päästä jonain päivänä niitä vaatteita ja tarvikkeita hypistelemään

 

[Tuutikintytär]

@Selmiina No sepä se, pyrin kyllä lopettamaan pillerit hyvissä ajoin ennen kuin alamme yrittää, mutta sitä onkin sitten hankala arvioida - ehkä jos saan sovelluksen arvioimana 30 pv pitkäaikaissokeriarvion sinne 7 % tienoille tai jopa alle, voisi se olla hyvä merkki että kohta voitais saada raskauslupa... Mulla siis arvot edelleen vaan sitkeästi yli 8 %, hetkellisesti on sovellus kertonut sen olleen 7 % viikon keskiarvona, mutta sekin nousi taas. Niin turhauttavaa. 30 pv arvonkin olen parhaillaan saanut vain 7,4 %, kolmen kuukauden (joka vastaa lähimpänä verestä mitattua) ei ole käynyt edes kasin alla. Huoh.
Ja tosiaan, jos tulisin raskaaksi ennen lääkärin lupaa, en antaisi itselleni koskaan anteeksi jos lapselle tulisi sitten joitain komplikaatioita sen takia. :/
Kiitos kokemuksen jaosta, pitää vielä minunkin miettiä missä kohtaa oikeasti kannattaa jättää pois. Ja ainahan sitä voi sitten kumiakin käyttää ehkäisynä...

@Olive Mulla ei ole mitään älykelloa tai muuta, mikä mittaisi lämpötiloja, mutta kuulostaapa näppärältä!

 

[Olive]

@Tuutikintytär tää on kyllä näppärä! Mutta tosiaan pelkkä tarkka lämpömittarikin riittää

 

[Kali]

Te joilla ollut ovulaatiokipuja niin onko ne ollut ennen ovulaatiota vai ovulaation aikana?? Mä oon omasta mielestä ennen tuntenut ovulaation aikoihin kipuja sinä päivänä kun ovulaatio ollut. Mutta nyt kp12 ja eilen kp11 ja silloin illalla eilen oli melkein pari tuntia ihan järkyttävät kivut oikealla puolella munasarjojen kohdalla. Vähän heijastu kyllä välillä vasemmallekkin puolelle. Mietin vaan kun ei mun ovulaation pitäs olla ennen kuin sunnuntaina aikaisintaan kun premomin mukaan testin eilisen vahvimman vahvuuskin oli 0,52. Tänään tosin ollut vaan jotain 0,2-0,3 väliltä molemmilla kerroilla kun tehnyt testin. Niin epäilen senkin takia ettei ovulaatio voi olla ollut eilen kun korkein lukema 0,52. Mutta toki lämmöt kyllä nousi lähemmäs 37 astetta tänään.

 

[Toiveikkaana]

Te joilla ollut ovulaatiokipuja niin onko ne ollut ennen ovulaatiota vai ovulaation aikana?? Mä oon omasta mielestä ennen tuntenut ovulaation aikoihin kipuja sinä päivänä kun ovulaatio ollut. Mutta nyt kp12 ja eilen kp11 ja silloin illalla eilen oli melkein pari tuntia ihan järkyttävät kivut oikealla puolella munasarjojen kohdalla. Vähän heijastu kyllä välillä vasemmallekkin puolelle. Mietin vaan kun ei mun ovulaation pitäs olla ennen kuin sunnuntaina aikaisintaan kun premomin mukaan testin eilisen vahvimman vahvuuskin oli 0,52. Tänään tosin ollut vaan jotain 0,2-0,3 väliltä molemmilla kerroilla kun tehnyt testin. Niin epäilen senkin takia ettei ovulaatio voi olla ollut eilen kun korkein lukema 0,52. Mutta toki lämmöt kyllä nousi lähemmäs 37 astetta tänään.

Meinasin just kysyä ihan samaa niiltä, jotka tikuttaa ovista tai mittaa lämpöjä että miten ovulaatiokipu tai limat sijoittuu suhteessa ovulaation ajankohtaan?

 

[pienirakas]

Täällä tänään dpo 5. Ajattelin malttaa keskiviikkoon ja testata dpo 10. Aika matelee...
Mun lempparipäivät raskautta yrittäessä on ehkä ne ensimmäiset dpo, eli hieman ovulaation jälkeen. Tulee sellainen rauha kun ovulaatio on ohi, ja tietää ettei raskautumiseen voi enää vaikuttaa. Mutta ei vielä kuitenkaan ole ne pahimmat piinailupäivät, jolloin tarkkailee pienintäkin oiretta joka voisi johtua raskaudesta.
Mä olen kipeä, flunssaa. Työharjoittelu alkoi maanantaina, mutta olen joutunut olemaan lähes joka päivä pois. Nyt olo alkaa hellittämään, ja vähän seinät kaatuu päälle. Pieni flunssa jatkuu, mutta pahin on jo ohi. Lasten päiväkodeissa jyllää tällä hetkellä vatsatautia, sormet ristissä ettei se rantaudu meille
Kivoja juttuja olen yrittänyt suunnitella, jotta saa nämä muutamat päivät ennen testiä jotain muuta ajateltavaa. Mä haluan testata jo aikaisin, kun mulle suurempi pettymys on se, että menkat alkaa, kuin negatiivinen testi. Jos täytyy odottaa menkkoihin, tuntuu se vaan kehon vittuilulta. Negatiivinen testi on helpompi hyväksyä ja henkisesti valmistautua menkkoihin
Tänään reissulle Haaparantaan, huomenna pizzatreffit ja sunnuntai pelkkää oleilua. Sitten kolme päivää työjuttuja ja keskiviikkona testi. Jännääää!!

Me mennään kyllä niin peräjälkeen nyt sun kanssa että jännää!! Muutenkin hyvin samaistuttavaa settiä sulla siellä. En oo ihan varma onko mulla dpo 4 vai 5, mutta täytyy varmaan itsekin testailla about samoihin aikoihin kuin säkin.

Heräsin viimeyönä sellaiseen tunteeseen, kun alavatsaa vihloi. Iltavuoroon ajaessa tuntui uudestaan. Kirjailin tuntemukset flohon, pitää seurata pukkaako plussaa vai menkkaa tulemaan.

 

[pienirakas]

Mulla ovulaatiokivut ilmoittelee ekan kerran paria päivää etukäteen, pieninä vihlaisuna. Ovis+ päivänä keho reagoi muutenkin vahvasti, tulee voimakkaita jomotteluja ja vatsa toimii turhankin tehokkaasti. Tavallaan ne ensimmäiset kivut on sellainen ennakkoilmoitus että kohta mennään, ja tuntuvammat kivut on sit just aikalailla samaan aikaan kun ovulaatio tapahtuu, ehkä tunnin-pari aiemmin.

 

[Zebra]

Mulla vaihtelee. Välillä oviskipuja on paria päivää ennen ovisplussaa ja joskus sit taas vasta vaikka plussaa seuranneena päivänä tai sit molempina. Välillä ne menee parasetamolilla ja välillä tarvii ottaa oikein tujut lääkkeet. Ihmeellistä tää vaihtelu, mut mulla ehkä voisi liittyä siihen, et toisessa muniksessa on endometriooma. Varmaan et jos keltarauhasen puhkeaminen tai kasvu sörkkii sitä endometrioomaa ni sit sattuu ja kovaa. Tälleen oon tän itsekseni pähkäilly

 

[Pikkuviikuna]

.

 

[Syssymyssy]

@Kali mulla saattaa olla kipuja jopa viikkoa ennen, kadota välissä ja palata 1-2 päivää ennen H-hetkeä, kipuilu voi jatkua myös pari päivää munasolun irtoamisen jälkeen, mutta selkeästi lievempänä.

 

[Anni123]

@Kali Mulla kun oon tikuttanut on ollut oviskivut dpo-1 ja dpo0. Limoja tulee jo noin 5 päivää ennen ovista, sitten ne loppuu pariksi päivää ja sit taas ovispäivänä ja sen jälkeenkin tulee.

@Zebra Mulla oli sama viime kierrossa, nega veti mielen niin matalaksi että oli pari viikkoa pakko pitää taukoa kaikesta raskauteen liittyvästä. Ollaan suht. samoissa päivissä! Mulla nyt dpo10 ja tosi ristiriitaset fiilikset, en uskalla yhtään antaa itteni uskoa posiin.. Mikä fiilis sulla on, onko oireita suuntaan tai toiseen?

 

[Syksynlapsi]

Limoja noin 4-5 päivää ennen ovista, kivut alkaa paria päivää ennen, samana päivänä kauhea turvotus ja kivut kovenee, oviksesta seuraavana päivänä vielä turvottaa ja semmosia liitoskipuja nivusissa ja alamahassa. Ovispäivään voi liittyä myös pahoinvointia ja huimausta.

 

[Piisku]

Mullakin on yleensä valkovuoto lisääntyy 5 päivää ennen ovulaatiota ja limat tulee päivää ennen. Ovispäivänä ei oo enää oikeen mitään. Nyt alko ekat kuukautiset synnytyksen jälkeen, jännä nähdä miten kroppa alkaa toimimaan ja pääsee yrittämään vihdoin

 

[Äitineljälle]

5-6 päivää ennen ovista limat ja lievät kivut. Oviksen jälkeen limat pari päivää sekä lieviä kipuja. Läpi tän ajan jomottelua munasarjoissa vaihtelevasti. Välillä nää kivut vaihtelee, joskus on tosi terävää ja pidempikestoista kipuilua oviksen jälkeen ja myös huonovointisuuttakin.

 

[Venkula]

Vastailen vielä tuohon omaan aiheeseen kun on antaa edes jotain vastauksia teidän kysymyksiin. @Upana ja muut
Miehen kanssa saatiin juteltua asioita halki. Tosiaan taisin jo sanoakin, että mies tuntuu olevan varma, että syy on hänessä ja siksi vastusti ajatusta tutkimuksista ja mahdollisista tulevista hoidoista. Käytiin läpi aihetta ja siihen liittyvää tutkimustietoa ja referoin teidän vastauksia myös hänelle ja tuntui ymmärtävän, että lahjasolu/-siittiövaihetta ennen on useita vaiheita, joista voi meidän tilanteeseen olla apua. Syy miksi aihetta ei ole aiemmin ottanut esille on ollut kuitenkin toiveikkuus asian spontaanin ratkeamisen suhteen.
Kuten täällä useampi kertoikin omia kokemuksiaan miehen häpeästä, myös meillä se paljastui suurimmaksi syyksi miehelle. Puoliso häpeää sitä, että ei täytä läheisten odotuksia ja, että joku tuttu saisi kuulla, että me ollaan tarvittu apua lasten saannissa. Tämä yllätti kyllä täysin, sillä miehestä aina enemmänkin tullut kuva ettei voisi paskaakaan kiinnostaa mitä muut aattelee. Niin vain me kaikki ollaan ihmisiä ja tunnetaan inhimillisiä tunteita.
No summasummarum, jutellaan ja ”jumpataan” asioita sekä jatketaan yrittämistä. Itse hieman allapäin edelleen ja hetki menee antaessa pölyn laskeutua. Ei nimittäin tällaiset ”kelkan käännöt” ole ollenkaan puolison tapaisia.

Flown mukaan dpo 12, menkkoja odotellessa. Dpo 10 testi nega. Katse kohti yk 9…

 

[pienirakas]

Iso teille, joilla mennään vaikeimmissa aiheissa juuri nyt.

Lapsettomuushoidot tuntuu edelleen olevan vähän sellainen asia, josta ei puhuta tai sitten jos puhutaan, niin voivotellaan toisten asioita. Herättäähän ne varmasti paljon keskusteltavaa ihan parisuhteen sisälläkin enkä ihmettele jos ne koetaan pelottavana tai jotenkin "häpeänä" - mulla on lievästi vammainen lapsi, ja mietin alkuun kerta toisensa jälkeen mitä minä tein väärin. Eli periaatteessa häpesin sitä, että olen jotenkin epäonnistunut raskausaikana. On vaikea hyväksyä asiat jotka ei ole itsestä riippuvaisia - ehkä lapsettomuushoidoissa jotku kokevat samaa epäonnistumisen tunnetta mitä myös minä käsittelin?

Summa summarum, kaikki asiat ei aina ole itsestä kiinni vaikka kuinka toivoo voivansa muuttaa tilannetta. Me ollaan otettu kaikki apu vastaan ilman häpeäntunnetta, vaikka etenkin vanhemmalle ikäpolvelle asia on vaikea. Suoraan en voi verrata oma asiaani tietysti mitenkään lapsettomuushoitoihin. Ymmärrän täysin tuon lähipiirin odotukset ei täyty-tunteen, mutta jos ja kun vauva saadaan, se lopputulema on täysin sama oli se sitten hoidoilla tai ilman.

Toivottavasti en lörpötellyt mitään kovin typerää - ei ole tarkoitus ainakaan loukata ketään, kun aihe on tämä.

 

[Kumpare]

Jos minulle joku kertoisi käyvänsä lapsettomuushoidoissa, ensimmäinen ajatus olisi, että hyvä että ovat päässeet avun piiriin ja toivottavasti saavat vauvan syliin! Näin ulkopuolisena tuntuu aivan absurdilta, että hoidoissa olisi jotain hävettävää.

Toki elämän vaikeissa hetkissä tunteet heittelehtii ja asiaa tulee kaiveltua joka kulmalta. Ihmismieli haluaa löytää selityksen, ja itseäänkin tulee helposti syyllistettyä. Tunteet kuitenkin tulee ja menee, niihin ei kannata liikaa takertua.

Monet asiat elämässä on sellaisia, jotka meille vain ojennetaan, että ole hyvä, tässä sinun osuutesi, ja se on ihan sattuman kauppaa millaiset kortit saa. Jos asiaan saa hoitoa niin ehdottomasti kannattaa pyrkiä sitä kohti!

Suomalaisessa kulttuurissa ylipäätään hävetään paljon, jos vähänkin poikkeaa totutusta normaalista. Lisäksi meillä on yhteiskunnassakin opittu vaikenemisen kulttuuri - jopa iloisissa asioissa!

Minun lapselle tuli yllätyksenä epilepsia ja siihen kylkiäisenä vaikka mitä nepsypiirteitä. Välillä on aika suolaisia tilanteita ihmisten ilmoilla, kun lapsonen nousee kapinaan jostain käsittämättömästä asiasta ja ihmiset ympärillä hiljaa jupisee ja tuijottavat.

Olen välillä jollekin jupisijalle sanonut, että sä voit ihan hyvin tulla näyttämään miten tämä tilanne hoidetaan, koska mä en tiedä ja yritän parhaani. Olen myös sanonut, että lapsella on epilepsiasta johtuva rinnakkaiseiagnoosi, joka vaikuttaa tunnesäätelyyn eikä perusjutut toimi, mutta tule vain kokeilemaan ja että voin myös kertoa lisää! Jupina loppuu eikä kukaan ikinä auta.

Lapselle olen sanonut, että hän on täydellinen sellaisena kuin on ja että me opetellaan yhdessä nämä jutut. Äiti auttaa sua ja yhdessä me selvitään mistä vaan.

Ylipäätään vaikeista asioista pitäisi puhua enemmän ja niitä pitäisi normalisoida. Lapsettomuushoitoihinkin saataisiin ehkä lisää rahoitusta ja paukkuja, jos niihin liittyvä keskustelu olisi näkyvämpää.

Kevättä, aurinkoa ja positiivisuutta kohti!

 

[Pikkuviikuna]

.