@Maana Mannila Nythän mä en sitten tietenkään enää löydä sitä kuvaa

Mutta sen sanoma oli siis se, että jokaista onnistunutta IVF:llä syntynyttä lasta kohden on 32 syntymätöntä, mutta hedelmöittynyttä solua. En nyt tarkistanut mikä oli lähteenä/oikeita tilastoja, kuva tuli vain sattumalta vastaan ja siitä tuli täällä käyty keskustelu ja sinun tarinasi mieleen. On siis ehkä vain ollut huonoa tuuria, ettei sinun luovuttamistasi ole onnistanut. Tiedätkö muuten, onko ne kaikki jo "käytetty"? Varmaan mainitsitkin jo, en muista.
Jos olisin itse luovuttanut munasoluja, olisin myös aivan varmasti miettinyt niistä mahdollisesti syntyviä lapsia ja heidän elämäänsä, millaisia heistä kasvaisi, näyttäisivätkö he minulta. Eri tilanne, mutta ehkä etäisesti samoja fiiliksiä: kun erosin edellisestä parisuhteestani, suurin suru tuli siitä, kun menetin meille kuvittelemani tulevaisuuden ja perheen. Olimme jo puhuneet lasten nimistä, missä asuisimme, ja pääni sisällä oli koko loppuelämä jo suurinpiirtein suunniteltuna ja millaisia lapsistamme tulisi. Kun sitten totuus iski, etteivät kuvitelmat koskaan tule todellisuudeksi, tipuin kovaa.
Surra saa, kaikenlaiset tunteet ovat tärkeitä, ja on todella inhimillistä myös että asia huolestuttaa - mutta kuten täällä onkin jo sanottu, koko IVF-prosessiin liittyy niin paljon muuttujia, ettei sitä ikinä tiedä mikä lopulta on syynä onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Uskoisin ammattilaisia, kun he ovat sinulle kertoneet että luovutetut solut olivat hyvälaatuisia, ja tosiaan, on todella hyvä että puhuit asiasta myös nyt lääkärin kanssa. En myöskään usko, että saaja/saajat ainakaan syyttävät sinua/munasolua, mutta se, että koet surua silti heidän puolestaan kuvastaa kuinka empaattinen ihminen olet. Taisit aiemminkin jo sanoa, että olet luovuttanut munasoluja siksi, että halusit auttaa, ja ansiostasi jotkut ovat saaneet ainakin yrittää.
