Raskaaksi 2026

[Evannu]

Ilmoittaudun myös mukaan keskusteluun, 34-vuotias esikoisesta haaveilija täällä.

Meillä saatiin miehen siittiöt kuntoon (testosteroni korvaushoidon jäljiltä) marraskuussa, joten nyt on yk 3 käynnissä. Tuntuu kuitenkin siltä, että on yritetty jo vuosia, koska pieni toivo on aina elänyt, kun ei ole ollut varmuutta miehen siittiötilanteesta ja on ajateltu ”tulee jos on tullakseen”. Viime heinäkuussa saatiin tietää, että siittiöitä on pyöreät 0 joten eipä ihme, ettei ole ottanut tullakseen..

En ole ikinä syönyt pillereitä tai käyttänyt parisuhteessa kumppaneiden kanssa muuta ehkäisyä kuin keskeytetty yhdyntä, joten pieni epäilys on aina kalvanut, että onkohan itsellä kaikki kunnossa.

Kävin gynellä viikko sitten, ja kuulemma kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Käski alkaa tikuttaa ovulaatiota CB digitaalisilla. No, nyt on kp13 menossa ja ovulaatiotesti, jonka pitäisi näyttää 4 hedelmällistä päivää näyttää kokoajan negaa. Ovulaatiolimaa tuli mielestäni kp10 ja kp11. Nyt on pää ihan pyörällä, miten voi limat tulla mutta ovulaatiota ei testin mukaan. Onko kellään kokemusta tälläisestä?

Limoja ei kannata välttämättä tuijottaa orjallisesti ovulaatiota etsiessä, koska kaikilla se lima ei laskeudu alas asti ja paperiin/pikkareihin saakka, vaan jää sinne kohdunkaulan suulle. Ja joskus se lima tulee ennen/jälkeen ovulaation

Ennen synnytystä mulla oli aina selvät limat ovulaation ympärillä, mutta sen jälkeen olen bongannut niitä harvemmin. Viimeisin alkanut raskaus sai alkunsa oviksesta, joka olisi mennyt ilman testaamista tyystin ohi. Ei limoja, ei erityisemmin himoja, mutta silti jotain limoja selkeesti oli, kun simpat pääsi perille saakka Nyt tässä uv tietämillä oli ”oirekuvaltaan” hyvin samanlainen ovulaatio. Onneksi mies oli sitä mieltä, että vuotta 2026 tulee juhlistaa myös vällyissä, muuten olisin saattanut skipata sen kerran

 

[Anni123]

Tervetuloa mukaan Mua kiinnostaisi, jos haluat kertoa, että millaisin toimenpitein miehen simppatasoja on parannettu? Kuulostaa huikealta jos ootte puolessa vuodessa päässyt nollista tavoitelukemiin Meillä kans siittiöiden kanssa haastetta, niin siksi kiinnostaa

Mies aloitti elokuussa HCG-lääkityksen (Ovitrelle injektio) ja marraskuussa oli jo siittiöt ihan priimakunnossa. Edelleen myös testosteronikorvaushoito, mutta tuo HCG lääkitys onneksi pitää nyt siittiöt kunnossa!

Millaisia toimenpiteitä te olette kokeilleet ja onko mies käynyt ihan urologilla? Jos tarvetta, niin voin suositella urologia jolla oma mieheni on käynyt ja saanut lääkkeet. Kuulemma monet lääkäreistä ei kirjoita testoa tai HCG:tä.

 

[Lilies]

Kiitos vastauksesta! Tosiaan CB 4 päivää testin pitäisi näyttää ensin estrogeenin nousu, niin vähän huonolta näyttää kun sitäkään ei ole ollut Kauhee kun alko stressaa tämä, tekis mieli lopettaa koko testaus, mutta pakkohan se on että tietää sitten hakea lääkkeet jos ei ovulaatiota tapahdu useammassa kierrossa.

Sivusta huutelen, että aloitithan testaamisen tarpeeksi ajoissa? Tuo testi "tallentaa" ensimmäisellä testauskerralla estrogeenin lähtötason ja vertaa sitten muita testikertoja siihen. Eli jos testauksen aloittaa liian myöhään ja estrogeeni on jo nousussa, laite ei enää havaitse nousua eikä siksi näytä vilkkuvaa naamaa. Pysyvä hymynaama voi kuitenkin tulla, vaikka vilkkuvaa ei näyttäisikään

 

[-Tipi-]

Mies aloitti elokuussa HCG-lääkityksen (Ovitrelle injektio) ja marraskuussa oli jo siittiöt ihan priimakunnossa. Edelleen myös testosteronikorvaushoito, mutta tuo HCG lääkitys onneksi pitää nyt siittiöt kunnossa!

Millaisia toimenpiteitä te olette kokeilleet ja onko mies käynyt ihan urologilla? Jos tarvetta, niin voin suositella urologia jolla oma mieheni on käynyt ja saanut lääkkeet. Kuulemma monet lääkäreistä ei kirjoita testoa tai HCG:tä.

Mielenkiintoista lukea teidän tilanteesta ja mahtavaa, että tilanne on parantunut noin pikaisesti!
Voi olla, että koitan houkutella oman mieheni testosteronitutkimuksiin, jos seuraavasta kierrosta ei tärppää

 

[*Ninni*]

No joo, todella iso muutos @Anni123 ! Me ollaan lapsettomuuspolin kautta tutkimuksissa, ja miehelle tehdään mm. hormoni ja kromosomiverikokeita, ja sitten kivesultraa. Te ette lapsettomuuspolin kautta tehneet hoitoja, vaan muuta reittiä urologin kanssa?

 

[raksuni]

Hyvää uutta ja toivottavasti plussan täyteistä vuotta kaikille

Mä piipahdin viime vuoden ketjussa ja vähän hiljaisena seurailin välillä kuulumisia, kun yritys ei ollut vielä alkanut. Nyt on sektiosta kulunut se reilu vuosi ja pillerit lopetin lokakuun lopulla, niin olisi mahdollisuus yritykseen, mutta en ole ihan varma edelleenkään toisesta hyvinä hetkinä ja välillä muistelee haikeudella raskausaikaa ja miten pieni käärö poika oli ja haaveilen pikkusisaruksesta, mutta välillä on niin väsynyt, ettei rajaa ja miettii vaan, miten sitä jaksaisi toista. Noh, onneksi paineita ei ole! Pillerien lopetuksen jälkeen tuli jotain ihme tuhruja/rusehtavaa vuotoa, kuukauden päästä ihan normaalit menkat vuodon osalta muuten, mutta kesti yli viikon. Nyt mennään jo kiertopäivää 41 saas nähdä millon palautuu kunnolla. Imetän siis edelleen useamman kerran vuorokaudessa ja pahimmillaan tunnin välein yöllä..

Molemmat täytetään nyt alkuvuodesta 35v ja esikoinen sai alkunsa n. puolen vuoden tjot-yrittämisen jälkeen. Vähän samaa kaavaa varmaan noudatetaan nytkin, jos kierto suvaitsis palautua normaalisti paristi on vasta pillerien lopetuksen jälkeen hommailtu, mutta kortsun kanssa.

 

[Anni123]

Sivusta huutelen, että aloitithan testaamisen tarpeeksi ajoissa? Tuo testi "tallentaa" ensimmäisellä testauskerralla estrogeenin lähtötason ja vertaa sitten muita testikertoja siihen. Eli jos testauksen aloittaa liian myöhään ja estrogeeni on jo nousussa, laite ei enää havaitse nousua eikä siksi näytä vilkkuvaa naamaa. Pysyvä hymynaama voi kuitenkin tulla, vaikka vilkkuvaa ei näyttäisikään

Kiitos, tätä en tiennytkään! Luulisin kyllä, että aloitin tarpeeksi ajoissa koska gynen ohjeiden mukaan tein. Gyne sanoi siis maanantaina (kp 8) ultran perusteella, että 3-4 päivän päästä alkaisi ovulaatio, ja neuvoi aloittamaan testaamisen kp 10. Hänen ennustukseen myös täsmäsi ovulaatiolimat kp 10 & 11.. Mutta eipä näistä koskaan taida tietää varmaksi

 

[Anni123]

No joo, todella iso muutos @Anni123 ! Me ollaan lapsettomuuspolin kautta tutkimuksissa, ja miehelle tehdään mm. hormoni ja kromosomiverikokeita, ja sitten kivesultraa. Te ette lapsettomuuspolin kautta tehneet hoitoja, vaan muuta reittiä urologin kanssa?

Me ei olla (vielä) lapsettomuuspolilla asioitu, vaan mies kävi 2023 testosteronivajetta tutkituttamassa ja hoitamassa, ja siitä lähtien on yksityisen urologin kanssa hoitanut hormoniasioitaan.

Ohjeena oli alusta asti urologilta, että sitten pitää tulla hakemaan HCG:n kun ”pitää saada vaimo raskaaksi” Eli tiedossa oli, että testopiikki todennäköisesti lopettaa siittiöiden tuotannon. Toivottavasti saatte tekin pian siittiöt kondikseen!

 

[Kali]

Kohta 12 tuntia myöhemmin ja vuotoa ei vieläkään voi sanoa vuodoksi, kun ei siteeseen tule tai edes pyyhittäessä.. On kyllä erittäin ärsyttävän hidas vuodon alku. Pakko varmaan siirtää sovelluksissa kp1 huomiselle. Jospa se yön aikana runsastuisi vuoto niin pääsisi eteenpäin, mutta toki sitä olen toivonut koko 12 tuntia, varsinkin viimeiset 6 tuntia, että vuoto alkaa tulla edes siteeseen ja pyyhittäessä.

 

[Syyskukka]

Kiitos, tätä en tiennytkään! Luulisin kyllä, että aloitin tarpeeksi ajoissa koska gynen ohjeiden mukaan tein. Gyne sanoi siis maanantaina (kp 8) ultran perusteella, että 3-4 päivän päästä alkaisi ovulaatio, ja neuvoi aloittamaan testaamisen kp 10. Hänen ennustukseen myös täsmäsi ovulaatiolimat kp 10 & 11.. Mutta eipä näistä koskaan taida tietää varmaksi

Kuinka pitkä kierto sulla yleensä on? Siinä CB:n paketissa on taulukko, josta pitää katsoa, mikä kierron päivä testaus pitäisi aloittaa kierron pituudesta riippuen. Esim. mun pitää aloittaa testaaminen kp 6, kun mun kierto on lyhimmillään 23 päivää. Vilkkuvan hymynaaman oon saanut kp 8 molemmissa kierroissa, joissa oon tuota digiä käyttänyt. Toki myöhemminkin aloittamalla voi tosiaan saada sen pysyvän hymynaaman, kuten täällä jo kirjoitettiinkin!

 

[Noora992]

Hyvää uutta vuotta kuumeilijoille ja plussantäyteistä vuotta!

Meillä on toisen yritystä nyt vuosi takana, ensi kuussa ensikäynti julkiselle. Molemmat 33v ja esikoinen täyttää 4v toukokuussa. Esikoista tehtiin aikanaan vuosi ja neljä kuukautta. Mulla on pcos ja kierrot ollut nyt kaikkea 35-45 päivän väliltä. Hommasin viimein applewatchin syksyllä niin viime kuukaudet oon seurannut bbt käyriä.

Mulla on käytössä metforem, mutta lisäravinteista menee mama monivitamiini, d-vitamiini, magnesium, omega 3 ja joka toinen ilta rauta. Ennen oli isompi valikoima joita söin mutta huomasin että tuli niin huono olo että jätin sieltä sitten kaikkea pois sitä mukaa kun paketit loppuivat.

 

[*Ninni*]

Me ei olla (vielä) lapsettomuuspolilla asioitu, vaan mies kävi 2023 testosteronivajetta tutkituttamassa ja hoitamassa, ja siitä lähtien on yksityisen urologin kanssa hoitanut hormoniasioitaan.

Ohjeena oli alusta asti urologilta, että sitten pitää tulla hakemaan HCG:n kun ”pitää saada vaimo raskaaksi” Eli tiedossa oli, että testopiikki todennäköisesti lopettaa siittiöiden tuotannon. Toivottavasti saatte tekin pian siittiöt kondikseen!

Joo, nää on jänniä kun miehen simppahaasteet on vielä niin monimutkaisia ja ymmärtääkseni ei kovin tutkittuja - ainakaan hoitoja ei ihan hirveästi tunnu olevan, ja eriäviä näkemyksiä löytyy. Meillä miehen testosteroni on periaatteessa viitearvoissa (ja ei ole koskaan käyttänyt testosteroni valmisteita tms), joten se ei näin alhaisia siittiömääriä selitä, mutta katsotaan selviääkö jotain lisää tutkimuksissa.

Mäkin käytän noita Clearbluen violetteja digitestejä! Loppuvuodesta ostin kunnon satsin tälle vuodelle taas Mulla kans kierto on tuota 35-45 päivän luokkaa, joten aloitin testailun tänään, kp 15. Ovulaatio on usein tullut siellä kp 20-25.

Ja lisäravinteista vielä, mä käytän vaan mama-vitamiinia ja d-vitamiinia. Oon kokeillut myös royal geleitä ja donafertya, sekä parapähkinöiden syömistä, mutta kun selvisi että meillä isoin haaste on siittiöissä, niin lopahti motivaatio näihin kaikkiin muihin, paitsi juuri mama-vitamiiniin, jota oon sinnikkäästi syönyt 1,5 vuotta.

 

[Kali]

Päivitys, ei ole muuten vuoto alkanut vieläkään. Ja vuorokausi mennyt jo.. Huomaan vain veren lämpöjä mitätessa siis. Ja sekin vieläkin vähäistä, varsinkin siihen nähden että viimeksi vuorokausi sitten näin sitä verta ekan kerran. Toki nyt se on oranssihtavaa, verrattuna eiliseen vaaleanpunaisen. Että jotain siellä on alkamassa vuotaa??? Mutta alkaa kyllä todella todella hitaasti.

Mietin jo voisiko olla ollut kiinnittymisvuotoa, mutta tuskin se tälläistä on ja varsinkin kun ainakin dpo13 tänään sen uuden tulkinnan mukaan että ovulaatio olikin myöhemmin. Niin tuskin kiinnittyminen voi dpo12 olisi voinut tapahtua enään?? No pitää ainakin jatkaa ärsyttävää odottelua ja pidän sidettä varmuuden vuoksi, jospa se vuoto sieltä alkaisi...

 

[Viherkasvi]

Nyt just mietin, että miten pitkään yrittäneet jaksaa tätä epätietoisuutta ja tuskaa? Jo tämä 9 kuukauttakin tuntuu tosi pitkältä ajalta, kun on jotain mitä yrittää ja odottaa todella paljon. Ja tässä kun ei ole kyse vaan siitä että kerran kuukaudessa tekisi raskaustestin, vaan ajatukset pyörii väkisin tän aiheen ympärillä koko kierron! Okei, itselläni menkkojen aika on sellaista että saa ajatuksia käännettyä muualle, mikä on tosi jees, mutta valtaosa kierrosta tähän kuitenkin menee.

Täällä on nyt menossa dpo 7 ja täsmälleen samanlainen olo kuin aiemmissakin negakierroissa, joka jo vähän lannistaa. Tottakai tiedän, ettei vielä ole välttämättä tapahtunut mahdollista kiinnittymistäkään, eli pieni toivonkipinä on pidettävä taas yllä. Toivottavasti tää ois meidän kaikkien vuosi!

 

[*Ninni*]

Nyt just mietin, että miten pitkään yrittäneet jaksaa tätä epätietoisuutta ja tuskaa? Jo tämä 9 kuukauttakin tuntuu tosi pitkältä ajalta, kun on jotain mitä yrittää ja odottaa todella paljon. Ja tässä kun ei ole kyse vaan siitä että kerran kuukaudessa tekisi raskaustestin, vaan ajatukset pyörii väkisin tän aiheen ympärillä koko kierron! Okei, itselläni menkkojen aika on sellaista että saa ajatuksia käännettyä muualle, mikä on tosi jees, mutta valtaosa kierrosta tähän kuitenkin menee.

Täällä on nyt menossa dpo 7 ja täsmälleen samanlainen olo kuin aiemmissakin negakierroissa, joka jo vähän lannistaa. Tottakai tiedän, ettei vielä ole välttämättä tapahtunut mahdollista kiinnittymistäkään, eli pieni toivonkipinä on pidettävä taas yllä. Toivottavasti tää ois meidän kaikkien vuosi!

Mä itse huomasin että puolen vuoden kohdalla se tunnelma selvästi kääntyi, että ei ollut enää niin kutkuttavaa ja jännittävää, vaan alkoi olla jo tosi synkkiä aikoja yritykseen liittyen. Itsellä sitten helpotti, kun lapsettomuustutkimukset käynnistyi, ja siitä tuli uusia etappeja, ja ylipäänsä olo että saa apua ja ei ole asian kanssa yksin. Ja tietyllä tapaa tieto siitä, että apua tarvitaan, vähän rauhoittaa paineita kotiyrityksestä. Mutta se on just noin niinkun sanoit, että ei suinkaan vaan satunnainen pettymys, vaan kaikenlaiset tunteet mitkä on mukana lähes koko ajan, kun aina on jokin vaihe meneillään..

 

[Anni123]

Samaistun myös vahvasti tuohon, että jo lyhyen yrityksen jälkeen alkaa masentaa ja ajatukset pyörii vain tämän asian ympärillä.

Ja kiitos paljon vielä kaikille jotka vastasitte mun ovistesti kysymykseen, sain kuin sainkin tänään pysyvän hymynaaman (kp 14)! Kierron pituus vaihtelee 24-30 päivää, ja tosiaan taisin aloittaa liian myöhään testaamisen.

 

[Sinertävää]

Nyt just mietin, että miten pitkään yrittäneet jaksaa tätä epätietoisuutta ja tuskaa? Jo tämä 9 kuukauttakin tuntuu tosi pitkältä ajalta, kun on jotain mitä yrittää ja odottaa todella paljon. Ja tässä kun ei ole kyse vaan siitä että kerran kuukaudessa tekisi raskaustestin, vaan ajatukset pyörii väkisin tän aiheen ympärillä koko kierron! Okei, itselläni menkkojen aika on sellaista että saa ajatuksia käännettyä muualle, mikä on tosi jees, mutta valtaosa kierrosta tähän kuitenkin menee.

Täällä on nyt menossa dpo 7 ja täsmälleen samanlainen olo kuin aiemmissakin negakierroissa, joka jo vähän lannistaa. Tottakai tiedän, ettei vielä ole välttämättä tapahtunut mahdollista kiinnittymistäkään, eli pieni toivonkipinä on pidettävä taas yllä. Toivottavasti tää ois meidän kaikkien vuosi!

Mulla puhkesi masennus uudelleen. Helpotti 1,5 vuoden jälkeen ja nyt suhtaudun lapsettomuuden hoitoihin kuin pakolliseen työtehtävään. Pakkohan ne nyt on käydä läpi kun ei tilanne ainakaan parane odottelemalla.

Onhan tää ilman positiivisia testejä helpompaa kuin esim @Kali :lla. Tavallaan pääsee irti asiasta. Toisaalta nykyisin olen huomannut etten enää yritä/toivo lasta vaan positiivista raskaustestiä. Uskon jollain tasolla raskaustestien olevan maailmanlaajuinen kusetus ja epäilen voiko niihin oikeasti saada kahta viivaa, musta tuntuu että täällä muut käyttäjät vaan kusettavat ja tuhraavat sen viivan siihen jollain tussilla.

Kuulostaa kauhean angstiselta, mutta minulla menee hyvin. Harrastan ensimmäistä kertaa elämässäni liikuntaa suositusten mukaan ja pystyn jo näkemään alle kouluikäisiä lapsia ilman henkistä kipua.

 

[Kali]

Mä oon nyt aika varma että ne hailurat keskenmenon jälkeen oli vaan siitä keskenmenon jäljiltä jääneitä rippeitä. Varmaan toivottavasti ainakin poistuu vuodon aikana... Kunhan tämä vuoto vaan alkaisi oikeasti vuotamaan. Toista päivää sisällä verta mutta ulos ei tule mitään siteeseen tai pyyhkiessä. Selkeästi alkaa kyllä vähän olemaan sellainen olo että on kuukautiset. Tai sitten vaan toivon sitä niin paljon että kuvittelen nämä kuukuatismaiset olo tilat...

 

[Pikkuviikuna]

Nyt just mietin, että miten pitkään yrittäneet jaksaa tätä epätietoisuutta ja tuskaa? Jo tämä 9 kuukauttakin tuntuu tosi pitkältä ajalta, kun on jotain mitä yrittää ja odottaa todella paljon. Ja tässä kun ei ole kyse vaan siitä että kerran kuukaudessa tekisi raskaustestin, vaan ajatukset pyörii väkisin tän aiheen ympärillä koko kierron! Okei, itselläni menkkojen aika on sellaista että saa ajatuksia käännettyä muualle, mikä on tosi jees, mutta valtaosa kierrosta tähän kuitenkin menee.

Täällä on nyt menossa dpo 7 ja täsmälleen samanlainen olo kuin aiemmissakin negakierroissa, joka jo vähän lannistaa. Tottakai tiedän, ettei vielä ole välttämättä tapahtunut mahdollista kiinnittymistäkään, eli pieni toivonkipinä on pidettävä taas yllä. Toivottavasti tää ois meidän kaikkien vuosi!

Tää on hyvä kysymys ja kiva kyl kuulla jos jollain on vinkkivitosia! Kyllä ainakin nyt 1,5 vuoden kohdalla alkaa olla toiveikkuus aika hataraa vaikka vielä ympäriltä hoetaan että kyllä aivan normaalia on! Epätietoisuus melkeinpä syvenee, ainakin itellä kun alkaa myös niitä ajatuksia tulla että entäs jos lasta ei ollenkaan tule. Onhan se kummallista elää niin että ei tiedä kuukausiin mihin suuntaan on menossa. Ja siis suru 3kk kohdalla voi olla aivan yhtä kipeää kuin myöhemmin. Mua otti päähän kun ekan vuoden ajan joutu vähän perustelemaan omia tuntemuksia läheisille (siis jotka on saaneet lapsen sormia napsauttamalla). Sit kun tuli vuosi täyteen sain paljon enemmän ymmärrystä, mikä on vähän outoa. Nyt on kiva kun tuntuu että saa tukea ympäriltä ja oonkin iloinen että ollaan asiasta kerrottu. Itellä on viime aikoina auttanut se, että oon miettinyt mikä kaikki on elämässä hyvin ja ihan listannut niitä mielessä usein. Kaikki ei kuitenkaan oo kiinni siitä saako lapsen vai ei, ja uusia muitakin polkuja voi aueta ei ne sitä lasta korvaa mutta ei oo kaikki yhden kortin varassa myöskään

 

[Zebra]

Hyvää uutta vuotta ja toivon myös suotuisia plussatuulia kaikille!

Edellisestä ketjusta on hyvä siirtyä tänne. Pääosin varmaan tässä edellissä, esikois- ja +35 -ketjussa kirjoitellut iloisesti sekaisin. 39v ja esikoinen tosiaan haaveissa, nyt menossa kp1 ja yk10. En olettanutkaan, että tässä iässä nopeasti mitään tapahtuisi, mutta kyllähän se mieli lannistuu, kun kuukaudet kuluvat ja ainoat plussat on ovistesteissä. Ei auta kuin jatkaa ja toivoa. Ihanaa, että on tällainen paikka, jossa voi jutella muiden kanssa ja saada vertaistukea! Me pidetään yritys ihan kahdenkeskisenä asiana, niin ei irlissä tule asiasta juteltua.