Raskaaksi 2021

[Chard]

Taustalta :bag:...

Jos sinulla on munasoluja ja miehellä siittiöitä niin aika paljon on tehtävissä ja vaikkei olisikaan, lahjasoluhoidot ovat mahdollisia.

Mutta ymmärrän kyllä tunteitasi, meillä meni monta vuotta hakeutua hoitoon, kun pelkäsin että sit se hoitokortti olisi käytetty, enkä kuitenkaan raskautuisi.

Meillä tuntui olevan melko epätoivoinen tilanne siittiöiden kanssa.
Silti icsin tuoresiirrosta meidän vauva tarttui mukaan.

Nykyään on tosi paljon tehtävissä lapsettomuuden kanssa!
Tsemppiä tunteiden kanssa, normaaleja nekin on! Mulla meni kauan että hyväksyin sen, ettei näin normaali asia onnostu ilman lääkäreiden apua.

Samaa mieltä.

Ja sit toinen näkökulma. Mua pelotti myös aikoinaan mennä tutkimuksiin, mutta onneksi mentiin ex-puolison kanssa heti kun vuosi tuli täyteen. Saatiin kuulla et mies ei voi saada lapsia ollenkaan, eli turhaa oltais tahkottu, jos oltais yritetty pidempään luomuna. Meni niissä tutkimuksissa ja hoidoissakin sit oma aikansa ennen kuin lapsi oli sylissä

Ja vielä pitää sanoa, että tää on kuitenkin sieltä harvinaisimnasta päästä, et tulee tuomio, et toinen ei voi saada lapsia. Yleisimmin vikaa on vähän siellä ja vähän tuolla, mutta ei katastrofaalisen paljon missään yksittäisessä jutussa. Tai sit mitään selvää vikaa ei löydy ja hoidot auttaa

 

[Liliana-]

Taustalta :bag:...

Jos sinulla on munasoluja ja miehellä siittiöitä niin aika paljon on tehtävissä ja vaikkei olisikaan, lahjasoluhoidot ovat mahdollisia.

Mutta ymmärrän kyllä tunteitasi, meillä meni monta vuotta hakeutua hoitoon, kun pelkäsin että sit se hoitokortti olisi käytetty, enkä kuitenkaan raskautuisi.

Meillä tuntui olevan melko epätoivoinen tilanne siittiöiden kanssa.
Silti icsin tuoresiirrosta meidän vauva tarttui mukaan.

Nykyään on tosi paljon tehtävissä lapsettomuuden kanssa!
Tsemppiä tunteiden kanssa, normaaleja nekin on! Mulla meni kauan että hyväksyin sen, ettei näin normaali asia onnostu ilman lääkäreiden apua.

Kiitos tsempeistä ja informaatiosta! Kiitos myös sinulle Chard. Nämä viestit tuli tosi tarpeeseen ja helpotti lukea teidän kokemuksia.

 

[Jane Doe]

Täällä odotellaan yk7:n alkua.

Vertailin omia tilastojani missä tuntemuksia, kun olin raskaana. Nyt kun sain bongattua ovulaation. Vielä oirekuvissa mennään siinä että ei ole välttämättä fyysisiä oireita. Oirekuvauksissa vaan oli kohta, että leposyke normaalia korkeampi ja ouran mukaan lämpöä. No lämmöt ovat kaksi päivää menneet jo alaspäin joten eiköhän ne menkat sieltä kulman takaa pilkistä. Positiivista, että kierto pitäisi olla sama mitä ennen keskenmenoa.

KP30 tänään ja dpo 8-9. Ainoina oireina on rintojen suureneminen ja inasen normaalia korkeampi leposyke. (Tosin olen ollut viikon flunssassa joten tiedä sitten mikä osa on sitä)

 

[Foreverfever]

Saako kaikki noihin rfsu liuskoihin tulemaan jotain viivaa? Epäilen vahvasti viivanpaikkaa, mutta tällä kertaa oli luonnossa selvempi kuin viimeksi testatessa ja tietysti toiveet nousee.

 

[mymlan]

Saako kaikki noihin rfsu liuskoihin tulemaan jotain viivaa? Epäilen vahvasti viivanpaikkaa, mutta tällä kertaa oli luonnossa selvempi kuin viimeksi testatessa ja tietysti toiveet nousee.

Valitettavasti mä saanut selvästi näkyvän viivanpaikan

 

[Foreverfever]

Ää.. tein uuden testin ja tuli vielä selvempi viiva. Ei saisi innostua näistä, mutta pakko kai yrittää huomenna jostain saada toisia testejä, niin ei tarvitse turhia toiveita elätellä.

 

[lepus timidus]

Miten pitäisi oviksen ajankohtaa tulkita, jos ovistesti näyttää plussaa, mutta lämmöissä ei oo tapahtunut ovista edeltävää dippiä laisinkaan? Ensimmäistä kertaa käy näin. Kolmen kierron perusteella päivää ennen ovisplussaa lämpö tippuu selkeästi lähtien ovisplussapäivänä kohoamaan hissukseen, mutta nyt on lähes samaa lämpötilaa näyttänyt kierron alusta alkaen. Tänään kp13, ovis todistetusti tähän mennessä ollut kp15, kp17 ja kp20.

Meni pasmat (ja FF) vähän sekaisin tästä ovisplussasta. Mies tulee tietty vasta huomenna ja edellinen pupuilu oli torstaina ja sitä ennen oli viikon tauko, että oliko tää yrityskierto nyt sitten tässä ennen kuin ehti alkaakaan. Vai jatkanko testailua? Voiko ovistesti näyttää plussaa pidemmänkin aikaa? Lämpöjä mittaan joka tapauksessa, huomenna varmaan olen viisaampi, mutta tulimpahan ihmettelemän taas

 

[Tammenterho91]

@Liliana- Mielestäni terolutit voi lopettaa, kun menkat on alkaneet. Tsemppiä

@Tammenterho91 jatkuuko sinulla terolutit raskauden tukena vai lopetitko ne? Tässä omaa mahdollista tulevaa tilannetta mietin. Itse jatkoin niitä joulukuussa alkaneessa raskaudessa, lopetin asteittain viikolla 6 ja heti melkein sen jälkeen tuli keskenmeno.. mietityttää siksi tämä tilanne ja jatko niiden suhteen.

Terolutit jatkuu raskauden tukena 10+ viikoille saakka Sit asteittain lopetus

Täällä käytiin 6+3 ultrassa keskiviikkona ja siellä syke näkyi Toivottavasti saataisiin tämä hippiäinen syliin saakka, vielä tiistaina 7+2 toiseen ultraan. Oksennan 5-10 kertaa päivässä ja on aika vetämätön olo, esikoisen aikainen hyperemeesi näköjään tekee nytkin tuloaan
Pelottaa jonkun verran, mutta ei auta ottaa kuin päivä kerrallaan

 

[kirahvi36]

Kp23 eikä mitään oloja mihinkään suuntaan. Alan taas epäillä et ovuloinko ollenkaan. Tekis miel vaan jo soittaa johoki et saisko ne letrozolit apuun. Tää on niin älytöntä ku sydän ja kohtu huutaa sitä vauvaa niin paljon et jokainen päivä ja kuukaus tuntuu hukkaan heitetyltä. En halua taas yrittää yli vuotta, miks tää on niin vaikeeta?

 

[Pupuli]

Täällä ihan samat fiilikset, kun sulla Kirahvi36.
Kuukaudesta toiseen tätä samaa pettymystä. Tuntuu niin pahalta, että taas mennään kohti uutta kiertoa.

Nyt on dpo12 ja eilen testasin aamulla taas puhtaan negan.
Eilen vielä oli aamulämmöt korkeimmillaan tässä kierrossa ja ne oli yli 37. Tänään aamulla sitten 36.7, joten vaikuttaa siltä, että menkat varmaan alkaa ihan ajallaan, kun lämmöt lähti laskuun.
Mitään oireitakaan ei ole. Päivälämmöt tosin päälle 37 ollut monta päivää, mutta en tiedä mitä ne yleensä on tässä vaiheessa kiertoa, kun nyt ekaa kertaa olen vasta mittaillut ahkerammin.
Menkat alkaa varmaan tiistaina tai keskiviikkona ja katse on aikalailla jo uudessa kierrossa.

Taas vaihteeksi opittu, että mistään oireesta tai myöskään oireettomasta kierrosta ei voi päätellä mitään. Ja eniten suututtaa vielä nuo törkeät viivanpaikat, jotka herättää toiveita.

 

[Krisu94]

Kp1 -> yk14. En raskautunut tästä(kään) kierrosta. Jännä kuitenkin miten testi haamuili dpo 8 kohdalla. Liekkö ollut taas vaan yritys kiinnittyä? Kerran aiemminkin on testi haamuillut,mutta silloinkin tuli kuukautiset ajallaan. Sillä en noihin testeihin halua varhaisessa testausvaiheessa luottaa ja innostua turhaan,koska joka kerta on tultu kovalla ryminällä alas pilvilinnoista.
Lokakuun lopulla olisi ensikäynti klinikalle. Mies on jo käynyt siemennesteanalyysissa ja meistä molemmista verikokeet otettu. Vielä olisi tää tuleva kierto hyödynnettävänä ennen ensikäyntiä. Ei auta ku pitää leuka pystyssä,sormet ristissä ja lähteä hamstraamaan ovistestejä.

 

[Indi]

Kävin äsken verikokeissa niitä lapsettomuuspolin tutkimuksia varten. Rankka aamu. Tullut mietittyä ja itkettyä taas. En tiedä miksi, mutta koen itseni ja koko parisuhteen todella epäonnistuneeksi nyt. Samalla pelottaa, ettei edes hoidoillakaan onnistu. Pään kanssa kamalaa kamppailua, kun ei enää jaksaisi edes toivoa ja yrittää. Toivottavasti tämä mieli tästä muuttuisi vähän positiivisemmaksi vielä kierron edetessä. Meinaa vähän petipuuhiakin lannistaa tälläinen negatiivisuus

Mä täällä luen tätä viestiketjua vähän viiveellä. Pakko oli tähän kirjottaa, että samaistun todella paljon sun fiiliksiin. Hali
Mulla on melko samanlainen tilanne, että just oon käynyt labroissa ja mies käy tällä viikolla. Saatiin 1,5 vko sitten lähete lapsettomuuspolille. Samalla kokenut pettymystä siitä, ettei tämä ehkä luomuna onnistukaan ja samalla odotan kovasti, että päästäisiin tutkimuksiin ja hoitoihin. Meillä siis taustalla varhainen km ja ku viime vuonna, nyt vuosi yritystä tuli täyteen. Mulla labroissa selvisi kohonnut prolaktiini ja koin pientä helpotusta, että selvisi ehkä syy tärppäämättömyydelle. Nyt kahdessa muussa labrassa tulos onkin ollut normaali. Eli tähän mennessä ei mitään ns vikaa ole löytynyt. Vaikka se on toisaalta hienoa, toisaalta kuormittaa jos kaikki on vain huonoa tuuria. Että kauankohan sitä sitten jatkuu..

Ja oon kyllä samaa mieltä, että petipuuhiinkin vaikuttaa. Mä ainakin alan olla tosi kyllästynyt seksin jatkuvaan ajoittamiseen ja oviksen metsästykseen, joka ei tosiaan ole mikään säännöllinen. Ja kun tuloksena aina vaan se negatiivinen raskaustesti. Joskus tulee sellanen fiilis, että tekisi mieli marssia jonnekin yksityiselle klinikalle ja sanoa, että vauva tonne nyt heti ja 9kk takuu, että pysyy matkassa mukana. Mut joo, eihän se niin vaan onnistu..

Mun yleisin mielessä oleva lause on nykyään "miksi tämä on näin vaikeaa?"

 

[Liliana-]

Mä täällä luen tätä viestiketjua vähän viiveellä. Pakko oli tähän kirjottaa, että samaistun todella paljon sun fiiliksiin. Hali
Mulla on melko samanlainen tilanne, että just oon käynyt labroissa ja mies käy tällä viikolla. Saatiin 1,5 vko sitten lähete lapsettomuuspolille. Samalla kokenut pettymystä siitä, ettei tämä ehkä luomuna onnistukaan ja samalla odotan kovasti, että päästäisiin tutkimuksiin ja hoitoihin. Meillä siis taustalla varhainen km ja ku viime vuonna, nyt vuosi yritystä tuli täyteen. Mulla labroissa selvisi kohonnut prolaktiini ja koin pientä helpotusta, että selvisi ehkä syy tärppäämättömyydelle. Nyt kahdessa muussa labrassa tulos onkin ollut normaali. Eli tähän mennessä ei mitään ns vikaa ole löytynyt. Vaikka se on toisaalta hienoa, toisaalta kuormittaa jos kaikki on vain huonoa tuuria. Että kauankohan sitä sitten jatkuu..

Ja oon kyllä samaa mieltä, että petipuuhiinkin vaikuttaa. Mä ainakin alan olla tosi kyllästynyt seksin jatkuvaan ajoittamiseen ja oviksen metsästykseen, joka ei tosiaan ole mikään säännöllinen. Ja kun tuloksena aina vaan se negatiivinen raskaustesti. Joskus tulee sellanen fiilis, että tekisi mieli marssia jonnekin yksityiselle klinikalle ja sanoa, että vauva tonne nyt heti ja 9kk takuu, että pysyy matkassa mukana. Mut joo, eihän se niin vaan onnistu..

Mun yleisin mielessä oleva lause on nykyään "miksi tämä on näin vaikeaa?"

Mullakaan ei näissä labroissa löytynyt mitään selittävää syytä. Samoja tuntemuksia. Pelottaa kyllä hurjasti. Pitäisi varmaan loppuviikosta soitella sinne polille ja varata se siemennestenäytteen toimitusaika. Pelottaa kans, että jos siinä siemennesteessä on jotain vikaa. En tiedä onko siihen millaisia hoitomahdollisuuksia.

Nyt olis kp8 ja pitäis taas pikkuhiljaa aktivoitua petipuuhissa. Tuntuu vaan niin turhalta, kun ei sitä tärppiä kuitenkaan tässäkään kuussa tule. Mies kyllä jaksaa olla toiveikas, mutta minä jotenkin hautasin jo toiveet näiden itkujen mukana

Meillä oli niin suunniteltu se vauva tähän väliin elämässä. Kaikki suunnitelmat on pitänyt tehdä uusiksi ja hyväksyä vaan se tosiasia, etten kerkeä enää raskautua, ennenkuin pitää miettiä muuta tähän väliin. Ei olisi alunperinkään pitänyt suunnitella mitään sen raskautumisen varaan, vaan tehdä kaikki tulevaisuuden rakentamisen sen varaan, ettei meille enää tule vauvaa.

Ihanat syyskelit onneksi piristää vähäsen Ollaan koiran kanssa tehty pitkiä mietintäretkiä kauniissa ruskassa.

Kovasti voimia sinne

 

[Cizzz]

Mua jotenkin pelottaa noissa hoitojen aloituksessa ja tutkimuksissa se, että entä jos sieltä löytyy jotain mitä ei voi korjata tai minkä johdosta oikeasti pitää valmistautua siihen, ettei voi enää saada lapsia

Toivotaan, että mekin saataisiin toiveikkuutta. Sille olisi tosiaan käyttöä nyt.

Olen noita samoja ajatuksia käynyt läpi.. Itselläkin niin alussa vasta hoidot, että välillä mietityttää jos jotain pahaa selviää tai me ei vaan onnistuta. Kolme päivää menkkojen alkuun, pelkään nyt et ne alkaakin taas ja yhtä askelta lähempänä koeputkihedelmöityksen kokeilua (Mihin se mun toiveikkuus katosi.. )

 

[Limettti]

Oon Seuraillu teitä ja teidän juttuja, mutta en oo mitää jaksanu kuukauteen kirjoitella.. Tänään kp1 ja yk4 alkoi samalla. Harmitti aamulla kovasti, kun tallettelutkin osui kohdalleen :/ miehen reaktio oli vaan mitä sie siinä itket, et kaikki tapahtuu ajallaan ku menkkojen alku tuntui pahalta.

 

[mansikkapaikka]

Heips.

Uutena täällä aloittelen keskustelua. :)
Miehen kanssa yritämme nyt ensimmäistä yhteistä. Kovasti toiveenamme poika, talossa jo kolme tyttöä ennestään.

Ärsyttää, etten muista tarkkaa päivää milloin viimeisimmät kuukautiseni alkoivat. Joko 8. tai 9.9. Kierto suunnilleen 30pv, joten ovis osuisi suurinpiirtein viime vkloppuun 24-25.9. ja tällöin petipuuhissakin oltiin.

En malttaisi yhtään odottaa, että vois luotettavan testituloksen tehdä :arghh::angelic:.

 

[move88]

Tsemppiä kaikille hoitoja aloitteleville. Omalta kohdalta sellaiset terveiset, että ilmeisesti stressi helpotti sen tiedon myötä et tutkimukset alkaa, ku just siitä kierrosta tuli kemiallinen. Meilläkään ei mitään syytä ole sekundääriselle lapsettomuudelle löytynyt, mutta niin vaan neljä inssiä takana ja ensimmäinen ivf-keräys tehtynä. Itsellä on helpompi olo hoitojen takia kuin ennen niitä, vaikka toki se onnistumattomuuden tuska piinaa, mutta ainakin tietää olevansa hyvissä käsissä ja että niin sanotusti kaikki voitava tehdään jotta raskaus onnistuisi. Onnea taipaleillenne ja toivottavasti tärppi käy ennemmin tai myöhemmin <3

 

[Unis]

Heippa kaikille!

Krisu94 mä niin pystyn samaistumaan sun fiiliksiin ton ”haamun” suhteen. Meillä vasta yk3 menossa ja viime kierrossa dpo10 selkeä viiva, missä väriäkin. Kaikki ajatukset lähti ihan laukalle ja ihan jäätävä onnellisuus ja into. Ajattelin, et viiva olis seuraavana päivänä vahvistunut ja kävin ostaa myös digitaalisen testin, mutta dpo11 testi olikin sit täysin nega ja menkat alko tiputtelemalla jo dpo12. Harmitti ihan kauheesti se plussan menetys, kun oli just kaikki toiveet heränny. Monta päivää meni vähän maissa. Toisaalta sit taas oli ilonen fiilis siitä, että jotain siellä selkeesti yritti tapahtua, vaikkei napannutkaan kunnolla.

Nyt menossa seuraavan kierron dpo6(?) ja oireet samat kuin viime kierrossa. Tissit ei oo yhtään kipeet (yleensä on heti oviksesta) ja valkovuoto on runsasta. Rinnat myös jotenkin turvoksissa, muutoin ihan normi olo. Mieli elättelee toiveita mahdollisesta tärpistä, mut samalla ei uskalla yhtään ajatella mahdollista plussausta, jos tuleekin taas kemiallinen - niin ikävältä se tuntu

 

[Nila]

Tsemppiä hoitojaan aloitteleville, toivotaan pikaisia plussia

täällä valvoo ”en aio seurata oireitani- dpo12”

Tässäpä näitä oireita kuitenkin :

- ihan järkyttävät ilmavaivat, pelkään välillä että tulee housuun
- dpo8 tuli ihan kummallisen tuntuinen lievä tuntemus/kipu alavatsaan, kesti ehkä 2 sekuntia kerrallaan joka aaltomaisesti voimistui ja sitten laski, toistui varmaan 5 kertaa parin sekunnin tauoilla ja sitten meni pois.
- nyt muutamana yönä herännyt näihin aikoihin, hirvee vessahätä ja jano, suu ihan kuiva, sitten en saa enää nukuttua
- alapään/nivusen ihoa kutittaa, ei hiivamaisesti vaan tuntuu että iho on superkuiva
- aamuisin nälkä tuntuu epämiellyttävältä
- itken koska meidän koira on niin söpö

muoks. Korjasin ilmalaivat ilmavaivoiksi

 

[Nila]

Tervetuloa mansikkapaikka ja unis