Raskaaksi 2021

[inniäinen]

Pc puhdas nega ja vuotoa ootellessa. Pitäs käydä viel hcg-verikokeessa, klinikalta ohjeistivat.

on tää ihan paskaa.

Tää on niin väärin, oon tosi pahoillani sun puolesta! Tuntuu niin epäreilulta että ensin tulee plussa ja sitten se otetaan pois Paljon voimia <3

 

[Imme]

Move88, voi ei! Olin varma, että aiempi testi oli viallinen voimia

 

[Jadine]

Voi ei move! Niin epäreilua!

 

[Aurinkoinenilta]

Pc puhdas nega ja vuotoa ootellessa. Pitäs käydä viel hcg-verikokeessa, klinikalta ohjeistivat.

on tää ihan paskaa.

Tosi pahoillani sun puolesta. Kovasti voimia

 

[Fall]

Pc puhdas nega ja vuotoa ootellessa. Pitäs käydä viel hcg-verikokeessa, klinikalta ohjeistivat.

on tää ihan paskaa.

Jaksamista sinne

 

[inniäinen]

Onko kellään muuten samaa ongelmaa kuin mulla: Syön jo nyt yrittäessä terkkarin suosituksesta mammavitamiinia (minisun mama) ja se aiheuttaa usein sellasta lievästi etovaa oloa. Aiemmin otin tabletin heti heräämisen jälkeen mut nyt jo jonkin aikaa oon ottanut vasta aamupalan jälkeen just tästä syystä. Mutta silti välillä semmonen aaltoileva yökötys ja erityisesti dpo-päivinä ärsyttää tämmönen ”feikkioire”

 

[Fall]

Tätä ja muitakin ryhmiä pitkään seuranneena alkaa tuntumaan siltä että on niitä jotka raskautuu nopeasti ja helposti, toiset taas on niitä joille se on hyvin vaikeaa ja vie pitkän ajan.
Kumpa olisi enemmän siltä väliltä....

Tuntuu niin kovin pahalta niiden puolesta joilla on mennyt todella kauan ja jotka ovat kohdanneet menetyksiä.

Jotenkin itselläkin alkaa olemaan fiilis että ei sitä vauvaa tule muuten kuin hoitojen kautta kun "niin pitkään" yritetty ja kaikki mennyt aina yrityksen kannalta täysin nappiin.

Älkää vain ymmärtäkö väärin, olen vilpittömästi hyvin onnellinen niiden puolesta joille raskautuminen on ollut helppo ja nopea.

Täytyi vaan päästää pieni purkaus, kiitos ja anteeksi...

Tämän myötä toivon kovasti plussaa kaikille teille ja tsemppi halaus niille jotka painivat vaikeiden hetkien keskellä

 

[Indi]

Onko kellään muuten samaa ongelmaa kuin mulla: Syön jo nyt yrittäessä terkkarin suosituksesta mammavitamiinia (minisun mama) ja se aiheuttaa usein sellasta lievästi etovaa oloa. Aiemmin otin tabletin heti heräämisen jälkeen mut nyt jo jonkin aikaa oon ottanut vasta aamupalan jälkeen just tästä syystä. Mutta silti välillä semmonen aaltoileva yökötys ja erityisesti dpo-päivinä ärsyttää tämmönen ”feikkioire”

Syön kans tuota monivitamiinia joka aamu (tyhjään vatsaan). Alkuun tuli etovaa oloa siitä, joka meni ohi parissa viikossa. :) Rautalisän olen suosiolla jättänyt iltaan, koska jokin aika sitten oksensin aamulla kun otin sen ennen aamupalaa ja huono olo jatkui pitkälle aamupäivään.

 

[Fall]

Onko kellään muuten samaa ongelmaa kuin mulla: Syön jo nyt yrittäessä terkkarin suosituksesta mammavitamiinia (minisun mama) ja se aiheuttaa usein sellasta lievästi etovaa oloa. Aiemmin otin tabletin heti heräämisen jälkeen mut nyt jo jonkin aikaa oon ottanut vasta aamupalan jälkeen just tästä syystä. Mutta silti välillä semmonen aaltoileva yökötys ja erityisesti dpo-päivinä ärsyttää tämmönen ”feikkioire”

Samaa vitamiinia syönyt vuoden verran, vain tyhjään mahaan otettuna tulee ällö olo :)

 

[Fall]

Syön kans tuota monivitamiinia joka aamu (tyhjään vatsaan). Alkuun tuli etovaa oloa siitä, joka meni ohi parissa viikossa. :) Rautalisän olen suosiolla jättänyt iltaan, koska jokin aika sitten oksensin aamulla kun otin sen ennen aamupalaa ja huono olo jatkui pitkälle aamupäivään.

Minkä vahvuista rautalisää käytät mama vitamiinin lisäksi? Vai liittyykö sulla sen käyttö hemoglobiiniin? :)

 

[Gekko]

Mä syön kans minisun mamaa aamuisin, aamupalan yhteydessä eli en tyhjään vatsaan. Ei ole aiheuttanut etovaa oloa :)

Vihdoin eilen, kp19, näytti ovistesti plussaa. Ihan kiva ettei aiemmin, koska nyt ehdin saada miehenkin kotiin sopivasti

 

[Gekko]

Move88, mä oon hirmu pahoillani sun puolesta.

 

[Indi]

Minkä vahvuista rautalisää käytät mama vitamiinin lisäksi? Vai liittyykö sulla sen käyttö hemoglobiiniin? :)

Lisäksi vielä 100g rautaa, välillä tosin oon muistanut ottaa sitä n.joka toinen päivä. Mittautin ferritiinin kesän alussa ja se oli 68. Ei siis mikään aivan huono lukema, mutta alle 70 arvolla suositellaan ottamaan rautalisää. Mulla oli tosiaan kohdunulkoinen 11/2020 ja vuotelin n.2kk ajan, veikkaan että siinä rautavarastotkin päässeet hupenemaan. En silloin älynnyt pyytää ferritiinin mittausta. Aattelin syksyllä tsekata uudestaan olenko saanut tuota ferriä vähän ylöspäin.

 

[Sudensylin]

Syön kans tuota monivitamiinia joka aamu (tyhjään vatsaan). Alkuun tuli etovaa oloa siitä, joka meni ohi parissa viikossa. :) Rautalisän olen suosiolla jättänyt iltaan, koska jokin aika sitten oksensin aamulla kun otin sen ennen aamupalaa ja huono olo jatkui pitkälle aamupäivään.

No tää varmaan selittäs omatkin huonovointisuudet ihan pitkin kiertoa, kun vetäsen aamulla ensitöikseni maman ja raudan ja syön vasta lenkin jälkeen.

 

[Pillow]

Onko kellään muuten samaa ongelmaa kuin mulla: Syön jo nyt yrittäessä terkkarin suosituksesta mammavitamiinia (minisun mama) ja se aiheuttaa usein sellasta lievästi etovaa oloa. Aiemmin otin tabletin heti heräämisen jälkeen mut nyt jo jonkin aikaa oon ottanut vasta aamupalan jälkeen just tästä syystä. Mutta silti välillä semmonen aaltoileva yökötys ja erityisesti dpo-päivinä ärsyttää tämmönen ”feikkioire”

Juuri tuo kyseinen mamma vitamiini aiheuttaa joillekin pahoinvointia. Ja varsinkin raskaana ollessa on pahentanut sitä pahoinvointia.
Jotkut on kokenut, että on apua jos sen ottaa illalla ennen nukkumaan menoa ja toiset taas on vaihtanut toisen merkkiseen.

 

[Harmaja]

Fall, samaistun niin täysin sinun fiiliksiin. Vaikka "vain" tjottaillaan, alkaa tuntumaan näin reilun vuoden jälkeen siltä, että ehkä tää tie vie hoitoihin tällä menolla.

Sisko tuntuu tulevan raskaaksi pelkästä ajatuksesta ja ite kohtaan joka kuukausi sen karun pettymyksen ku huolimatta täydellisestä ajotuksesta talletuksien suhteen menkat alkaa ja kaikki lähtee alusta.

Vielä epäreilummalta tuntuu tottakai se, että ne jotka pitkän yrityksen jälkeen saa sen plussan ja ehtii innostua, ja sitten menee jotain pieleen. Sydän särkyy joka kerta ku täälläki lukee noita suru-uutisia.


Mutjoo. Piinapäivät jatkuu. Menkat pitäis alkaa torstaina, omituisia tuntemuksia ja oireita on kyllä ollu jo pari viikkoa, mutta en ole oikein uskaltanu innostua. Yks pc-testi kyllä oottelee kaapissa perjantaita.

 

[Fall]

Fall, samaistun niin täysin sinun fiiliksiin. Vaikka "vain" tjottaillaan, alkaa tuntumaan näin reilun vuoden jälkeen siltä, että ehkä tää tie vie hoitoihin tällä menolla.

Sisko tuntuu tulevan raskaaksi pelkästä ajatuksesta ja ite kohtaan joka kuukausi sen karun pettymyksen ku huolimatta täydellisestä ajotuksesta talletuksien suhteen menkat alkaa ja kaikki lähtee alusta.

Vielä epäreilummalta tuntuu tottakai se, että ne jotka pitkän yrityksen jälkeen saa sen plussan ja ehtii innostua, ja sitten menee jotain pieleen. Sydän särkyy joka kerta ku täälläki lukee noita suru-uutisia.


Mutjoo. Piinapäivät jatkuu. Menkat pitäis alkaa torstaina, omituisia tuntemuksia ja oireita on kyllä ollu jo pari viikkoa, mutta en ole oikein uskaltanu innostua. Yks pc-testi kyllä oottelee kaapissa perjantaita.

Pidän niin peukut pystyssä että tuntemukset johtuvat masu asukin alusta!

 

[mymlan]

Move, oon todella pahoillani <3

Ja Fall ja Harmaja, en voi sanoa että tiedän miltä teistä tuntuu, mutta voin ymmärtää!
Itse kaiketi lukeudun niihin ihmisiin ketkä raskautuvat helposti ja nopeasti, vaikka kumpaakin lastani on edeltänyt keskenmenot. Mutta tämä aihe koskettaa osaltaan minua siten, että siskollani on todettu pcos muutama vuosi sitten. Hänellä on suuri lapsen kaipuu, ja ovat miehensä kanssa menneet suunnilleen päälle vuoden ilman ehkäisyä, ellei pitempääkin ilman toivetta raskautumisesta. Tilanne siten muuttunut että lääkityksellä on hänen kierto saatu tasaantumaan säännölliseksi ja olenkin hänelle ollut iso tuki tässä heidän aktiivisessa lapsen yrittämisestä. MUTTA, minä en kehtaa edes sanallakaan tuoda hänelle ilmi että mekin yritämme tai tilannetta sitten kun raskaudun. Tiedän että hän ei minulle suutu, mutta tiedän että hänen sydämensä saattaa ottaa pienen osuman Toivonkin että heillä tärppäisi pian, mutta tästä omasta tilanteesta en puhu ja pyrin olemaan epäitsekäs niin pitään kuin se on mahdollista.

Nämä aiheet on niin kovin herkkiä ja vaikeita <3

 

[Fall]

Move, oon todella pahoillani

Ja Fall ja Harmaja, en voi sanoa että tiedän miltä teistä tuntuu, mutta voin ymmärtää!
Itse kaiketi lukeudun niihin ihmisiin ketkä raskautuvat helposti ja nopeasti, vaikka kumpaakin lastani on edeltänyt keskenmenot. Mutta tämä aihe koskettaa osaltaan minua siten, että siskollani on todettu pcos muutama vuosi sitten. Hänellä on suuri lapsen kaipuu, ja ovat miehensä kanssa menneet suunnilleen päälle vuoden ilman ehkäisyä, ellei pitempääkin ilman toivetta raskautumisesta. Tilanne siten muuttunut että lääkityksellä on hänen kierto saatu tasaantumaan säännölliseksi ja olenkin hänelle ollut iso tuki tässä heidän aktiivisessa lapsen yrittämisestä. MUTTA, minä en kehtaa edes sanallakaan tuoda hänelle ilmi että mekin yritämme tai tilannetta sitten kun raskaudun. Tiedän että hän ei minulle suutu, mutta tiedän että hänen sydämensä saattaa ottaa pienen osuman Toivonkin että heillä tärppäisi pian, mutta tästä omasta tilanteesta en puhu ja pyrin olemaan epäitsekäs niin pitään kuin se on mahdollista.

Nämä aiheet on niin kovin herkkiä ja vaikeita

sulle

Ymmärrän että yrität "suojella" siskoasi mielipahalta mutta en voi uskoa että hänestä tuntuisi millään lailla kurjalta tieto sun raskaudesta, kun sen aika koittaa.

Tulee mieleen oma tilanne, kun ystäväni sai vähän aikaa sitten positiivisen raskaustestin, toisella yrityskierrolla. En voinut mitään muuta kuin olla iloinen ja onnellinen heidän puolestaan, toki myös siitä että itse "saan" uuden vauvan omaan lähipiiriin

Saa olla epäitsekäs, mutta ei liikaa. Raskaus on asia mitä ei pitäisi peitellä kenenkään muun vuoksi

 

[Jadine]

Minä olin varautunut ennen esikoisen yritystä siihen, että yrityksessä kestää pitkään. Omilla vanhemmillani kesti vuosia ennen kuin he saivat lapsen eli minut. Olin pelännyt lapsettomuutta etukäteen tosi paljon, koska olin myös haaveillut lapsista niin kauan kuin muistin. Katselin jo ala-asteikäisenä kaiholla vauvalehtiä kirjastossa. Jo monta vuotta ennen yritystä luin paljon lapsettomuusblogeja ja myötäelin niiden mukana, vaikken itse ollut edes samassa tilanteessa. Yhteistä oli vain valtava lapsen kaipuu. Nyt jälkikäteen se kuulostaa aika älyttömältä, mutta se lapsettomuuden pelko oli taustalla niin suuri. Ja kun yritys sitten vihdoin alkoi, raskauduin toisesta kierrosta, eli olin pelännyt ihan turhaan. Tosin se pelko kyllä jatkui raskaudessakin, koska jotenkin ajattelin, että kun kerran raskauduin nopeasti, niin kyllä tässä varmaan sitten vielä keskenmeno tulee. Meni tosi pitkään ennen kuin uskalsin edes ajatella, että se vauva oikeasti vielä syntyykin. Nyt toisella yrityskerralla osaan toivottavasti ottaa vähän rennommin, kun tiedän, että voin tulla raskaaksi ja synnyttää ihan elävän lapsen.

Halusin vain sanoa, että vaikken ole itse henkilökohtaisesti kokenut lapsettomuutta, niin kyllä myötäelän kaikkien teidän mukana, joilla yritys kestää pidempään.