Täällä ovistuntemukset päällä, vaikka vähän jo helpottaneet, mut mieliala ihan maassa, kärttyinen ja itkuinen
Jotenkin ihan sellanen olo, et haluaisin päästä pitkästä aikaa elämään normaalia elämää ilman tällästä jatkuvaa rageemista ja jonkun paikan kipuilua
Tämä vauvanteko on ollut niin päällä viimeiset 8kk et alkaa jo kypsymään tunnelmat, ainaista kyttäämistä, vahtimista ja odottelua, lopulta epätoivoa.
Keskenmeno jotenkin katkaisi kamelin selän ja laittoi mut niin ajattelemaan, et on kestämätöntä kohdata tää kropan sekoilu, kun ei oo edes sitä vauvaa
Kipujen päätteeksi itkin taas miehen kainalossa, kun vaivuin synkkyyteen ja sanoin sille pelkääväni, että raskauksista ei tule mitään, että kehoni ei vaan pysty, että minussa on jotain vikaa. Tämä mielialan heittely tekee hulluksi, samoin nämä fyysiset oireet, joita km. aiheutti, ei ne ole vieläkään täysin poistuneet.
Miten muilla menee? Mä yritän selviytyä tästä synkistelystä
Jotenkin ihan sellanen olo, et haluaisin päästä pitkästä aikaa elämään normaalia elämää ilman tällästä jatkuvaa rageemista ja jonkun paikan kipuilua
Tämä vauvanteko on ollut niin päällä viimeiset 8kk et alkaa jo kypsymään tunnelmat, ainaista kyttäämistä, vahtimista ja odottelua, lopulta epätoivoa.
Keskenmeno jotenkin katkaisi kamelin selän ja laittoi mut niin ajattelemaan, et on kestämätöntä kohdata tää kropan sekoilu, kun ei oo edes sitä vauvaa
Kipujen päätteeksi itkin taas miehen kainalossa, kun vaivuin synkkyyteen ja sanoin sille pelkääväni, että raskauksista ei tule mitään, että kehoni ei vaan pysty, että minussa on jotain vikaa. Tämä mielialan heittely tekee hulluksi, samoin nämä fyysiset oireet, joita km. aiheutti, ei ne ole vieläkään täysin poistuneet.
Miten muilla menee? Mä yritän selviytyä tästä synkistelystä