Oon kans huomannut omassa olossa paljon alavireisyyttä ja väsymystä. Mietiskelin jopa että voinkohan olla jotenkin masentunut. Mut ehkä en kumminkaan.
Tää korona kevät on kyllä ottanut koville. Toisaalta on ollut hyvä pysähtyä perusasioiden ääreen, mutta toisaalta kun olen aika sosiaalinen, puuhakas ja omaa tilaa tarvitseva, olen kyllä kokenut olevani välillä aika ahtaalla.
Juuri nyt tosi moni kaveri on raskaana tai juuri saanut vauvan. Olisi tosi kiva olla yhdessä raskaana. Yks kaveri menee PAS:iin samoihin aikoihin kun mulla on toka inssi. Koitan jo henkisesti varautua siihen että hän onnistuu ja minä en. Ei siksi ettenkö toivoisi eniten maailmassa hänen onnistumista, mutta samaan aikaan oma epäonnistuminen tuntuu tosi musertavalta.
Onneks taas pääsee vähän erilaiseen työhön kohta, jos se tois uutta ajateltavaa. Ja sit ton inssin jälkeen vois alkaa vähän höllätä näissä omissa korona rajoituksissa ja kesällä panostaa tohon ihmisten näkemiseen ja muuhun henkiseen hyvinvointiin.
Eilen osallistuin sellaiseen massahypnoositapahtumaan rakkaudesta ja onnellisuudesta. Oli ihan rentouttava kokemusEdit. Siis online tapahtuma
ylläripylläri. Just kaveri pisti et mentäiskö museoon, kun ne kohta aukeaa. Eka ajatus kieltämättä oli että ei helvetissä, mut ehkä kumminkin uskallan lähteä näyttämään nenää ihmisten ilmoilla
Massahypnoosi kuulosta hurjalta! Mut varmasti kiva kokeilla.
Itekin haaveilen siitä, että vois vähän höllätä kesällä... Tai oonhan mä jo höllännyt, viime aikoina oon käynyt siskolla kylässä ihan sisällä ja joitakin muitakin oon nyt nähnyt pitkästä aikaa.
en kyl jaksais yhtään et kesäkin menee lähes näkemättä läheisiä ja ilman mitään suunnitelmia, mutta siirtoihin pääsy voittaa silti sata-nolla. Toisaalta meillä tulee jokatapaukses jonkin verran altistusta kun mies on käynyt koko ajan töissä normaalisti, kaupassa pitää käydä ja munkin on pakko mennä yliopistolle kesällä jotta valmistuisin joskus.
:bag:
Saa tänne kirjoittaa enemmänkin
TAAS