Voin vaan kuvitella. Mutta kohta teillä on jo nt-ultra, wau, ihanaaKiitosTänään jo 11+2. Alkaa pikkuhiljaa toivo pilkistellä, vaikka heinäkuun olin melkein koko ajan ihan paniikissa.
Mukavaa kuulla teidän kaikkien kuulumisia!
Raskaaksi 2019
- Ketjun aloittaja Äiti1977
- Aloituspäivämäärä
Sinpura
Näppärä viestien naputtelija
@zarar_ Niin olisi kiva kuulla muiden kuulumisia, esim. miten menee @Sinpura?
@Tonninseteli n perässä tullaan, ivf maalis-huhtikuussa tuotti kaksi nelipäiväistä alkiota pakkaseen ja PAS on alle parin viikon päästä, mikäli saadaan ovisplus tikkuun.
Täällä meidän tyttö jo 8kk
nopsaan on menny aika ja vauvakuume nostaa jo päätä vaikka mitään helpointa ei ole ollut, syytän että jotain hormonien temppuilua
Täällä huonoja öitä tissitakiaisen kanssa
tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin
EDIT
Tyttö syntyi helmikuun lopussa, yllättävästi sektiolla, virheellisen painoarvion saattelemana, sektiosta ei jääny huono maku suuhun ku sitä käsitelty
Onnea tytöstäTäällä meidän tyttö jo 8kk
nopsaan on menny aika ja vauvakuume nostaa jo päätä vaikka mitään helpointa ei ole ollut, syytän että jotain hormonien temppuilua
Täällä huonoja öitä tissitakiaisen kanssa
tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin
EDIT
Tyttö syntyi helmikuun lopussa, yllättävästi sektiolla, virheellisen painoarvion saattelemana, sektiosta ei jääny huono maku suuhun ku sitä käsitelty
Mukavaa kuulla sinusta! Ja tsemppiä öihin! Täällä oli rakenneultrassa kaikki hyvin, nyt ollaan jo rv21+1. Alkuraskauden pelot alkavat vähin erin hellittää.
Onnea OmppuOnnea tytöstä
Täällä oli rakenneultrassa kaikki hyvin, nyt ollaan jo rv21+1. Alkuraskauden pelot alkavat vähin erin hellittää.
Ihania uutisia, Tsemppiä loppuun!
Ihanaa, kiva kun kävit täällä kertomassa kuulumisiasiTäällä meidän tyttö jo 8kk
nopsaan on menny aika ja vauvakuume nostaa jo päätä vaikka mitään helpointa ei ole ollut, syytän että jotain hormonien temppuilua
Täällä huonoja öitä tissitakiaisen kanssa
tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin
EDIT
Tyttö syntyi helmikuun lopussa, yllättävästi sektiolla, virheellisen painoarvion saattelemana, sektiosta ei jääny huono maku suuhun ku sitä käsitelty
Tsemppiä, on tämä näiden pikkuisten ja vähän isompienkin kanssa välillä melkoista 
Ja sitten omia asioita..
En tiedä mitä tässä nyt kertoisin, en osaa edes suhtautua tähän kaiken jälkeen mitenkään, mutta mulla on taas keskenmeno.
Viikot ei nyt ole kovin hyvin tiedossa, varmaan melko varhainen, oma veikkaus on kyllä rv 7-8.
Kierto oli todella pitkä jotain 60 päivän luokkaa, tein monta negatestiä välissä, ovulaatio oli myöhäinen, ihan sekaisin ollu koko hormonitoiminta viimeisen puoli vuotta kauhean stressin takia. Tajusin sitten vasta siinä vaiheessa, kun ensin tiputtelin niukasti viikon, jonka jälkeen oli viikon tauko ja sitten alkoi kovat supistuskivut kunnon vuodon kanssa, testata hyvin haalean positiivisen.
Tyhmänä mietin, mitä jos olisin älynnyt jo aiemmin hakea sen testin edes "varuiksi", oisko mennyt kesken silloinkin vai olisinko voinut tehdä jotain fiksummin...
Niin ja ei ollut siis mitään tarkoitusta tulla raskaaksi. Ihan satapros. sattuma oli tämä, ei olla miehen kanssa yritetty, mutta käytössä ei myöskään ole ollut ehkäisyä, koska ei ole ollut tarvetta näiden lastenhankkimisprosessin vaikeuksien jälkeen.
En nyt yhtään tiedä, mitä ajattelisin. Toisaalta ahdistaa, että taas tätä tai tätäkö se sitten taas on kun jossain kohtaa niitä lapsia haluaakin lisää, että miksi taas.
Toisaalta tämä on helpompi kohdata, kun katsoo omaa mestariteosta: hyvinvoivaa poikaa, kun on jo yksi lapsi. Aika ei muutoinkaan ollut ihanteellisin, mutta ei huonoinkaan. Kaikki on ollut vähän kesken, mutta ei kuitenkaan niin kesken, ettei yksi vauva olisi tänne mahtunut.
En tiedä, silti vähän ahdistaa. Ja surettaa se, että nämä minun "pienet" ei vaan jaksa. Pahinta oli silloin, kun ei ollut mitään kosketuspintaa omaan lapseen, suru oli jotain käsittämätöntä.
Mutta silti.. Miksi tämä tuntuu joka kerta yhtä pahalle. Olisinhan minä ottanut sen, mitä vastaantulee, se nyt on sanomattakin selvää.
Oi, olen tosi pahoillani puolestasi, otan osaa suruunOnnea Omppu
Ihanaa, kiva kun kävit täällä kertomassa kuulumisiasi
Ja sitten omia asioita..
En tiedä mitä tässä nyt kertoisin, en osaa edes suhtautua tähän kaiken jälkeen mitenkään, mutta mulla on taas keskenmeno.
Viikot ei nyt ole kovin hyvin tiedossa, varmaan melko varhainen, oma veikkaus on kyllä rv 7-8.
Kierto oli todella pitkä jotain 60 päivän luokkaa, tein monta negatestiä välissä, ovulaatio oli myöhäinen, ihan sekaisin ollu koko hormonitoiminta viimeisen puoli vuotta kauhean stressin takia. Tajusin sitten vasta siinä vaiheessa, kun ensin tiputtelin niukasti viikon, jonka jälkeen oli viikon tauko ja sitten alkoi kovat supistuskivut kunnon vuodon kanssa, testata hyvin haalean positiivisen.
Tyhmänä mietin, mitä jos olisin älynnyt jo aiemmin hakea sen testin edes "varuiksi", oisko mennyt kesken silloinkin vai olisinko voinut tehdä jotain fiksummin...
Niin ja ei ollut siis mitään tarkoitusta tulla raskaaksi. Ihan satapros. sattuma oli tämä, ei olla miehen kanssa yritetty, mutta käytössä ei myöskään ole ollut ehkäisyä, koska ei ole ollut tarvetta näiden lastenhankkimisprosessin vaikeuksien jälkeen.
En nyt yhtään tiedä, mitä ajattelisin. Toisaalta ahdistaa, että taas tätä tai tätäkö se sitten taas on kun jossain kohtaa niitä lapsia haluaakin lisää, että miksi taas.
Toisaalta tämä on helpompi kohdata, kun katsoo omaa mestariteosta: hyvinvoivaa poikaa, kun on jo yksi lapsi. Aika ei muutoinkaan ollut ihanteellisin, mutta ei huonoinkaan. Kaikki on ollut vähän kesken, mutta ei kuitenkaan niin kesken, ettei yksi vauva olisi tänne mahtunut.
En tiedä, silti vähän ahdistaa. Ja surettaa se, että nämä minun "pienet" ei vaan jaksa. Pahinta oli silloin, kun ei ollut mitään kosketuspintaa omaan lapseen, suru oli jotain käsittämätöntä.
Mutta silti.. Miksi tämä tuntuu joka kerta yhtä pahalle. Olisinhan minä ottanut sen, mitä vastaantulee, se nyt on sanomattakin selvää.
Onnea Omppu
Ihanaa, kiva kun kävit täällä kertomassa kuulumisiasi
Ja sitten omia asioita..
En tiedä mitä tässä nyt kertoisin, en osaa edes suhtautua tähän kaiken jälkeen mitenkään, mutta mulla on taas keskenmeno.
Viikot ei nyt ole kovin hyvin tiedossa, varmaan melko varhainen, oma veikkaus on kyllä rv 7-8.
Kierto oli todella pitkä jotain 60 päivän luokkaa, tein monta negatestiä välissä, ovulaatio oli myöhäinen, ihan sekaisin ollu koko hormonitoiminta viimeisen puoli vuotta kauhean stressin takia. Tajusin sitten vasta siinä vaiheessa, kun ensin tiputtelin niukasti viikon, jonka jälkeen oli viikon tauko ja sitten alkoi kovat supistuskivut kunnon vuodon kanssa, testata hyvin haalean positiivisen.
Tyhmänä mietin, mitä jos olisin älynnyt jo aiemmin hakea sen testin edes "varuiksi", oisko mennyt kesken silloinkin vai olisinko voinut tehdä jotain fiksummin...
Niin ja ei ollut siis mitään tarkoitusta tulla raskaaksi. Ihan satapros. sattuma oli tämä, ei olla miehen kanssa yritetty, mutta käytössä ei myöskään ole ollut ehkäisyä, koska ei ole ollut tarvetta näiden lastenhankkimisprosessin vaikeuksien jälkeen.
En nyt yhtään tiedä, mitä ajattelisin. Toisaalta ahdistaa, että taas tätä tai tätäkö se sitten taas on kun jossain kohtaa niitä lapsia haluaakin lisää, että miksi taas.
Toisaalta tämä on helpompi kohdata, kun katsoo omaa mestariteosta: hyvinvoivaa poikaa, kun on jo yksi lapsi. Aika ei muutoinkaan ollut ihanteellisin, mutta ei huonoinkaan. Kaikki on ollut vähän kesken, mutta ei kuitenkaan niin kesken, ettei yksi vauva olisi tänne mahtunut.
En tiedä, silti vähän ahdistaa. Ja surettaa se, että nämä minun "pienet" ei vaan jaksa. Pahinta oli silloin, kun ei ollut mitään kosketuspintaa omaan lapseen, suru oli jotain käsittämätöntä.
Mutta silti.. Miksi tämä tuntuu joka kerta yhtä pahalle. Olisinhan minä ottanut sen, mitä vastaantulee, se nyt on sanomattakin selvää.
Pahoittelut
Oon pahoillani.Onnea Omppu
Ihanaa, kiva kun kävit täällä kertomassa kuulumisiasi
Ja sitten omia asioita..
En tiedä mitä tässä nyt kertoisin, en osaa edes suhtautua tähän kaiken jälkeen mitenkään, mutta mulla on taas keskenmeno.
Viikot ei nyt ole kovin hyvin tiedossa, varmaan melko varhainen, oma veikkaus on kyllä rv 7-8.
Kierto oli todella pitkä jotain 60 päivän luokkaa, tein monta negatestiä välissä, ovulaatio oli myöhäinen, ihan sekaisin ollu koko hormonitoiminta viimeisen puoli vuotta kauhean stressin takia. Tajusin sitten vasta siinä vaiheessa, kun ensin tiputtelin niukasti viikon, jonka jälkeen oli viikon tauko ja sitten alkoi kovat supistuskivut kunnon vuodon kanssa, testata hyvin haalean positiivisen.
Tyhmänä mietin, mitä jos olisin älynnyt jo aiemmin hakea sen testin edes "varuiksi", oisko mennyt kesken silloinkin vai olisinko voinut tehdä jotain fiksummin...
Niin ja ei ollut siis mitään tarkoitusta tulla raskaaksi. Ihan satapros. sattuma oli tämä, ei olla miehen kanssa yritetty, mutta käytössä ei myöskään ole ollut ehkäisyä, koska ei ole ollut tarvetta näiden lastenhankkimisprosessin vaikeuksien jälkeen.
En nyt yhtään tiedä, mitä ajattelisin. Toisaalta ahdistaa, että taas tätä tai tätäkö se sitten taas on kun jossain kohtaa niitä lapsia haluaakin lisää, että miksi taas.
Toisaalta tämä on helpompi kohdata, kun katsoo omaa mestariteosta: hyvinvoivaa poikaa, kun on jo yksi lapsi. Aika ei muutoinkaan ollut ihanteellisin, mutta ei huonoinkaan. Kaikki on ollut vähän kesken, mutta ei kuitenkaan niin kesken, ettei yksi vauva olisi tänne mahtunut.
En tiedä, silti vähän ahdistaa. Ja surettaa se, että nämä minun "pienet" ei vaan jaksa. Pahinta oli silloin, kun ei ollut mitään kosketuspintaa omaan lapseen, suru oli jotain käsittämätöntä.
Mutta silti.. Miksi tämä tuntuu joka kerta yhtä pahalle. Olisinhan minä ottanut sen, mitä vastaantulee, se nyt on sanomattakin selvää.
Muista ettet ole omalla toiminnallasi voinut vaikuttaa raskauden kulkuun.
Hyvää joulua kaikille tänne
Tonninseteli
Kommentoinnin ninja
Hienoa uuttavuotta 2024 tälle poppoolle! Vitsit että oon vieläkin niin iloinen, että @Onnenomena ja @Nurppu päässeet myös "voiton puolelle" tässä hommassa 
En tainnut tänne kirjoittaa, meidän tyttö syntyi 15.11.2023 Lohjalla 41+0 viikoilla, moninaisten tapahtumien saattelemana, mitoin 50cm ja 3873g
En tainnut tänne kirjoittaa, meidän tyttö syntyi 15.11.2023 Lohjalla 41+0 viikoilla, moninaisten tapahtumien saattelemana, mitoin 50cm ja 3873g
Hyvää lapsettomien lauantaita kaikille Samalla toivotan jo etukäteen sydämellistä äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi tahtoville. 
Täällä meistä monella on jo lapsi tai lapsia, mutta ehkä on vielä heitä, joilla ei ole ensimmäistäkään tai lapsiluku ei ole vielä täynnä ja edelleen toivoo yhtä
Nyt vuosien jälkeen äitienpäivät ovat toki iloisia ja touhukkaita, mutta edelleen huomaan pohtivani monenlaista näinä päivinä, kun on niin hyvässä muistissa, että ei aina ole ollut niin helppo olla. Joskus edelleen mietin mennyttä ja pystyn hyvinkin tavoittamaan sen ahdistuksen ja surun tunteen, mikä kaikissa pettymyksissä ja ensimmäistä odotellessa on ollut läsnä.
Ehkä nämä vähän pyörii mielessä keskenmenojen ja eletyn elämän vuoksi, ja ehkä pikkuriikkisesti sen vuoksi, että toivoisin vielä yhtä, vaikka raskasta on ollutkin.
Toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää
Samalla toivotan jo etukäteen sydämellistä äitienpäivää kaikille äideille ja äidiksi tahtoville. Täällä meistä monella on jo lapsi tai lapsia, mutta ehkä on vielä heitä, joilla ei ole ensimmäistäkään tai lapsiluku ei ole vielä täynnä ja edelleen toivoo yhtä
Nyt vuosien jälkeen äitienpäivät ovat toki iloisia ja touhukkaita, mutta edelleen huomaan pohtivani monenlaista näinä päivinä, kun on niin hyvässä muistissa, että ei aina ole ollut niin helppo olla. Joskus edelleen mietin mennyttä ja pystyn hyvinkin tavoittamaan sen ahdistuksen ja surun tunteen, mikä kaikissa pettymyksissä ja ensimmäistä odotellessa on ollut läsnä.
Ehkä nämä vähän pyörii mielessä keskenmenojen ja eletyn elämän vuoksi, ja ehkä pikkuriikkisesti sen vuoksi, että toivoisin vielä yhtä, vaikka raskasta on ollutkin.
Toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää
Oli ihana kuulla sustaHyvää lapsettomien lauantaita kaikille
Täällä meistä monella on jo lapsi tai lapsia, mutta ehkä on vielä heitä, joilla ei ole ensimmäistäkään tai lapsiluku ei ole vielä täynnä ja edelleen toivoo yhtä
Nyt vuosien jälkeen äitienpäivät ovat toki iloisia ja touhukkaita, mutta edelleen huomaan pohtivani monenlaista näinä päivinä, kun on niin hyvässä muistissa, että ei aina ole ollut niin helppo olla. Joskus edelleen mietin mennyttä ja pystyn hyvinkin tavoittamaan sen ahdistuksen ja surun tunteen, mikä kaikissa pettymyksissä ja ensimmäistä odotellessa on ollut läsnä.
Ehkä nämä vähän pyörii mielessä keskenmenojen ja eletyn elämän vuoksi, ja ehkä pikkuriikkisesti sen vuoksi, että toivoisin vielä yhtä, vaikka raskasta on ollutkin.
Toivottavasti teille kaikille kuuluu hyvää
Mitä muille kuuluu?
Täällä on pieni maaliskuun alussa syntynyt ihme sylissä.Oli ihana kuulla susta
Olen niin nauttinut, kun kaikki on mennyt vauvan kanssa pääsääntöisesti hyvin.Kyllähän vielä elämässä varmasti kaikenlaisia vaiheita tulee, mutta juuri nyt iloitsen ja olen kiitollinen .
Oli ihana kuulla susta
Täällä ensimmäinen pas tuotti tulosta ja loka-marraskuussa pitäisi pienen tulla
Muutama päivä sitten huomasin että tulit takaisin linjoille
mitä sinulle kuuluu?
Voi miten ihana kuulla! Tuhannesti onnea pienestäTäällä on pieni maaliskuun alussa syntynyt ihme sylissä.
Kyllähän vielä elämässä varmasti kaikenlaisia vaiheita tulee, mutta juuri nyt iloitsen ja olen kiitollinen .
