Joo äkkiä se aika vaan hurahtaa

Käynnistelläänkö jos ei omineen ala tapahtua, minkä kokoinen teidän vauva on nyt? Mua pelottaa, et tuleekohan meille jättiläinen, kun miehen kanssa molemmat ollaan oltu 4kg, mies itseasiassa 4,4kg.:bag: toivon et ei siks kauheesti menis yli lasketun ajan

Eikä kumpikaan oltu sokerivauvoja ja mullakin arvot olleet hyvät. Tosin voihan tää olla ihan hyvänmittainen kaveri, mut viimeeksi ollut kyllä päiviään isompi jonkin verran

Mulla ei oo synnytyksen suhteen mitään toiveita, muuta kun et saan beiben pihalle turvallisesti

Uskon, että on raskas olo, mut ihan pian hän on jo täällä

Tsemppiä Smoothie viimeiseen rutistukseen
Välillä edelleen kyllä valtaa epäusko koko raskaudesta. Siis, että pelkään edelleen, ettei saada tätä vauvaa, että jotain käykin. Viimeistään synnytyksessä, mut päivä kerrallaan. Sama, kun ilmoitin nyt virallisesti työkavereillekin jääväni pois, niin kysyttiin saahan lapsille sanoa, miksen enää tule töihin eli, että saan oman vauvan, jota jään kotiin hoitamaan. Sanoin, että tietysti saa sanoa, mutta samalla mietin, että mitä sitten selittäisin ihmisille, jos vauva ei selviäisikään loppuun saakka ja toukokuussa olisikin vain tyhjä syli.. En ymmärrä, miten voi näin tiukassa istua pelko..et onko se jotenkin tätä mun omaa katastrofiajattelua, mut usein mietin, miten ihmiset pitää sitä vauvan syntymääkin niin itsestäänselvänä, vaikka kaikkea voi käydä.
Tai sit se vaan on tämmöistä keskenmenon/menojen ja lapsettomuuden kokeneilla, että se huoleton raskausaika on jossain unholassa
Tsempit kuitenkin myös kaikille omiin tilanteisiin, ootte ajatuksissa ja ihan sydämeni pohjasta toivon kaikille teistä onnistumista