Täällä ei mitään uutta. Sain uuden turvotuskohtauksen ilmeisesti kaurasta :banghead:
Mä näköjään reagoin näihin elintarvikkeisiin, joiden pitäis tukea hormonitoimintaa mm. Kiihdyttämällä estrogeenia. Tuo estrogeenin kiihtyminen taas vapauttaa lisää sitä histamiinia.
Tai sit mulle on puhjennut se hereditaarinen angiöodeema eli se Hae, joita sairastaa Suomessa ehkä n. 500 henkilöä.
Se olisikin hieno juttu, kun sen lääkkeet on niin vaikeet et, jos ei perusestolääkitys käy, pitää turvautua testoon
Nyt meneekin sitten tääkin ilta tässä karseessa olossa. 40mg vedetty allergialääkettä, mut toistaiseksi tuntuu siltä kun oisin nokkosilla hakattu. Kurkku on pysynyt auki, mut muuten oonkin ihan kuollut. Ja makaan vaan. Paniikkikin tuli, mut mies oli salamana vieressä lohduttamassa, niin ei ehtinyt päälle kunnolla. Silti kauheat pelot taas päällä.
Toivoa sopis et tää joskus loppuu, ennen kun kuppaan kokonaan. Ellen sit kerkee veivit heittää näiden kohtausten vuoksi.
Ahdistaa mennä niihin verikokeisiinkin, kun tiedän, et kaikki varmaan päin persettä, jos tää tätä rataa jatkuu. Pakko kyllä nyt sanoa, että elämänhalut tässä katoaa.
En vaan voi ymmärtää, miksi tää kaikki käy just nyt. Joo saa tää paska tulla mun niskaani, en mä sitä, vaan tää on ihan liian vaikeeta näin kun se km painaa myös. Toisaalta tän myötä aloin miettimään, että onneksi ei tullut koko raskaudesta mitään - ajatella, että jos tää tauti olis aktivoitunut silloin, miten pulassa mä olisin ollut
Mulla oli silloinkin jo turvotuksia, mitkä tuntui raskauden kestoon nähden epänormaaleilta, muttei kyllä ihan tän kaltaista..
Ihan jokaikinen suunnitelma on menny pilalle mun takia. Ensinäkin, kun mulla tarvii olla näköjään koko ajan joku vahtimassa, et selviänkö näistä kohtauksista ja, jos satutaan johonkin lähtemään, niin sitten pitää miettiä voidaanko lähteä, kun mun vointi voi näköjään heittää sekunneissa ja jos lähdetään, niin onko ea riittävän lähellä.
Vmp sanon minä. Tiedetään, että positiivisuus kantaa pidemmälle, mutta ei näissä tilanteissa paljoa naurata, positiivisuus on aika kaukana kun homma alkaa taas alusta jostain ihan tyhjänpäiväisestä ja yhden kohtauksen kesto on yleensä vähintään 12h!
yritä siinä sitten elää ja olla, kun hädin tuskin selviät ensimmäisestä ja saat pian toisen
antihistamiinista on apua vaan nielun alueen turvotukseen ja sekin pitää ottaa tuplashottina (siis semmoisena, mitä ei saa ottaa ilman lääkärin määräystä ja valvontaa, kun ylittää valmisteyhteenvedon määrän)
Näitä kohtauksia edeltää aina aivan jäätävä henkinen lataus, sellainen maximaalinen ahdistuneisuus potenssiin sata, et ei pysty näkemään mitään hyvää ympärillä ja vaan tyyliin itkee, sit kohtauksen aikana tulee paniikki tosi herkästi. Sit kun se kohtaus on ohi, niin tää olokin lähtee.
Mä mietin, että meidän kohdalla voi olla, että vauvat jää vaan haaveeksi. Että menee varmaan vuosi(a) et rauhoittuu. Kaikista pahinta on se, et jos mulla on tää ihosairaus autoimmuunina sekä toi Hae. Voi jestas, miten sellasta kestäis. Ja kun se on geenivirhe, niin lapsikin varmaan sais sen, jos onnistuisin raskautumaan. Ja lääkkeet ja kaikki. Tää epätietoisuus on kauheaa, mut niin on toisinaan tietokin.
Mulla tän laukaisi aika varmasti hormonit tavalla tai toisella.
Oon pahoillani tästä kärttyilystä - ei tää teistä johdu, ootte ihania
Mut mä oon vaan niin loppu, että johonkin piti saada kaadetuksi tää kaikki epätoivo. Ootte mun mielessä, toivottavasti plussailette ja jään itekseni sit huutelemaan tänne ryhmään
Vaan kaipa se on huomenna testattava kun on ollut lutkatkin käytössä 
Tai jos vuoto alkaisi jo huomisaamuun mennessä eikä tarvitsisi tehdä testiä lainkaan. Tämä projekti käy vaan yhä raastavammaksi! :arghh:
en varmaan uskalla, mutta tekisi mieli. Löysin hyvän artikkelin 
Vatsa ei ole ollut kovin kipeäkään ja jospa vauvakin näistä saisi paremman mikrobiston.