Heip!
Hyppäisin mieluusti mukaan kuumeilemaan =)
Kirjoittelin ekaksi tuonne elokuisiin -16, kun kerkesin jo varovaisesti innostua, että meille tulee vauvanen ja meidän esikoisesta 1,10v isoveli. Hyvin vahvan tuulimunaepäilyn vuoksi haaveet romuttui ja koska tällainenkin foorumi on, niin olisin mielellään mukana. En osaa sanoa vielä kuinka aktiivisesti, mutta varmasti tulee ainakin lueskeltua aina kun vaan kerkeää.
Onhan se vauvan yrittäminenkin yhdenlaista odottelua, niin jospa aika kuluisi rivakammin porukassa, jossa muitakin samassa veneessä olevia.
Nyt on hieman epätietoinen olo, ultra oli siis laskujen mukaan viikolla 7+5, mutta epäsäännöllisen kierron vuoksi ei voi olla ihan täysin varma. Lääkärin kanssa laskiessamme tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että tuskin tuosta paljoa heittää. Mieli on maassa aina kun asia tulee mieleen (ja tulee muuten usein!) ja tällä hetkellä tuntuu jotenkin tyhjältä ja siltä, että vain iloinen plussauutinen veisi ikävät ajatukset pois. Testien mukaan oon siis yhä raskaana ja odottelen nyt ensi viikon lääkäriä tai mahdollisesti ennen sitä tapahtuvaa itsestään käynnistyvää tyhjennystä :,(
Tämä olo on kamala ja on pakko päästä johonkin avautumaan, vaikka tiedänhän toki, että keskenmenot on valitettavan yleisiä. Toistenkin kohtalot koskettaa, niin kirpaiseehan se ja kovaa, kun sattuu omalle kohdalle..
En osaa oikein tarkalleen sanoa, kuinka kauan tätä toista ollaan yritetty, koska kuukautiset alkoi imetyksen vuoksi vasta syksyllä. Ollaan siis oltu jo jonkin aikaa ajatuksella, että pieni saa tulla jos on tullakseen, mutta tiedostaen toki, että se olisi melko epätodennäköistä, koska kuukautiset pysyttelivät niin pitkään poissa.
En kerennyt vielä ihan kaikkia viestejä lukemaan, mutta toivotanpas jo kaikille oikein hedelmällistä ja onnekasta ensi vuotta ja toivottavasti kaikille pärähtää plussat testiin ja toki myös pienokaiset sitten pysyy lujasti kyydissä mukana <3