Raskaaksi 2016

Voi Katjusha! Olen niin pahoillani :'( tuo ei ole reilua ❤ toivottavasti saatte oman pikku Nyytin ja se tekee koko matkasta sen arvoinen ❤

Myös mulle voi laittaa viestiä jos siltä tuntuu ❤
 
Heippa

Jos esittelisi itsensä vähän paremmin. Olemme siis molemmat miehen kanssa 29v ja esikoista yritämme. Itse olen toivonut yrityksen aloitusta jo useamman vuoden. Menkat on ollut sekaisin elokuusta lähtien (ollu kaikenlaista hässäkkää mikä sotkenu kierrot) ja muutenki suhteellisen lyhyt kierto 23-25 päivää normaalisti.
 
Nemira ja minski, samoilla linjoilla mentiin. Ja suurin romahdus tuli oikeastaan tässä kierossa jossa plussasin (anteeks ku tuun just plussanneena kertomaan miltä miusta tuntui, mie sentään just onnistuin...). Sain siis tietää ett miulla on kohdussa jonkinnäkönen hyvälaatunen kasvain, joka aiheuttaa hillittömät menkkakivut, joisya tulen kärsimään todennäkösesti lopun ikääni. Kädet ristissä oon päivittäin ettei se ala kasvamaan, koska sen leikkaaminen on hyvin vaikeaa, koska siinä on todella suuri verenvuotoriski joka saattaa johtaa kohdunpoistoon jolloin miusta ei ainakaan tulisi enää äitiä.
Pelkäsin etten ikinä saisi ensimmäistäkään lasta ja pelkäsin että siihen menee niin kauan aikaa että kasvain ehtii kasvaa jne... Pelkäsin etten ikinä saa tuntea raskauspahoinvointia, hehkua tai potkuja. Pelkäsin etten ikinä saisi rättiväsyneenä herätä vielä kerran saman yön aikana syöttämään omaa vauvaani. Pelkäsin etten ikinä näkisi oman vauvani ensimmäistä hymyä tai kuulisi ensimmäistä sanaa. Pelkäsin etten ikinä näkisi oman vauvan kasvavan taaperoksi, lapseksi, nuoreksi ja aikuiseksi.
Mie pelkään sitä nytkin, vaikka plussasin. Pelkään että tämä parin vuoden tuotos viedään pois, muttei auta kun olla kiitollinen että sain ainakin mahdollisuuden.

Lupaan, että jokaisella pidempään yrittäneellä nämä samat ajatukset on vähintäänkin käynyt päässä. Sitä vaan alkaa pelkäämään kun numerot tulee vastaan; kuitenkin vain melko harvalle jää osuus jossa yritetään lasta yli vuosi. Ja mie voitin siinä lotossa.
Onneksi tällä foorumilla on paljon samassa tilanteessa olevia ihania ja vahvoja naisia, ja me ollaan kaikki täällä tukemassa toinen toistamme. Surusta hymyyn ja vaikeuksien kautta voittoon!❤

Mie todellakin toivon että teistä jokainen saa vielä kokea äitiyden, ja uskon että teistä jokaisesta tulee vielä äärimmäisen hyvä äiti. Tsemppiä jokaiselle joka näissä tunnelmissa tarpoo, miekin sain täältä apuja kun sitä tarvitsin!❤
 
Nemira ja PikkuMinski, niin tutut ajatukset esikoisen yrittämisestä! Ja nyt jo samat ajatukset vaikkei oo edes päästy yrittään uudestaan.
Enkä edelleenkää siedä raskausuutisia, varsinkaa niitä jotka on vahinkoja tai kuukauden tuttavuuden kanssa tehtyjä. En edes onnittele tällaisia raskausuutisia koska en voi olla heidän puolestaan onnellinen. En usko että ikinä pääsen eroon siitä katkeruudesta raskautumisesta mikä tuli pitkän esikoisen yrittämisen aikana, ja monet yrittää pidempään kuin me.. Meni "vaan" 1,5v ja välis yks kkm.
 
Katjusha, oot voimakas nainen ♡

Ja Nenna, mä niin toivon että sun raskaus menee hyvin loppuun asti, ootte sen ansainnu ♡
 
Nemira, ihan kuin minun ajatuksia. En vain ole "uskaltanut" sanoa niitä edes tänne ääneen kun tiedän että monet unelmoivat siitä ensimmäisestä. Muistan ajan kun esikoista yrittäessä täällä kävin juttuja lukemassa ja olin niin vihainen ja katkera niille, jotka kehtasivat valittaa siitä kun kolmatta tai neljättä raskautta ei kuulu ja minä olin paininut lapsettomuuden kanssa jo monta vuotta ja halusin vain sen yhden. Nyt kun olen itse haaveilemassa kolmannesta raskaudesta niin täällä vähän takapiruna juttuja joka päivä lueskelen, välillä kommentoiden ja joka kierto omaa kroppaa tarkkaillen, miettien mitä voisi tehdä toisin ja painin pettymyksen kourissa kun täti saapuu paikalle.. Kohta varmaan lopetan haaveilun ettei tämän hetkinen elämä vain millään tavalla kärsi tästä haaveilusta.

En pysty sanomaan kuin voimia kovasti meille kaikille! Jokaisen elämäntilanne on erilainen ja ainutlaatuinen. Jokainen meistä ansaitsisi sen ison, pysyvän plussan, varsinkin sinä Katjusha. Tuli ihan kyyneleet silmiin kun kp1 odottelet huomiseksi...
 
Hitsit mulla joku mukuloista oli kirjannut mut ulos täältä puhelimella enkä millään muistanu salasanaa..
Sain onneksi ylläpidolta sen lopulta, kiitos sinne!
Nyt olis kp 27 ja kauheen äkänen oon ainakin... inhottaa vaan ajatus jälleen kerran pettymyksestä... aatona tai aatonaattona ois testauspäivä jos ei menkat ala.

Moi kaikille uusille, yritän taas päästä perille kaikkien tilanteista kun kerkeän kunnolla lukea...

Hirmu, kp 27/ 25-35 yk 6
 
Esittelen itseni nyt teille :p

Esikoista niin toivotaan!!
Asutaan mieheni kanssa Etelä-Savossa ja ensisyksynä varmaankin mennään Kuopioon koska koetaan että sieltä saadaan parempaa hoitoa ( meillä siis täällä kunnon pomppupallona olemisen poli ) voi kun tietäisitte vaan kaiken :O
Enivei. Yk 31 menossa ja hoitoja takana 1,6v :( aukkari tehtiin alussa (putket auki ) miehen simpat ok ( enempää en tiedä niistä mutta ei ole mitään muuta mainittu eli tuskin siis häikkää ainakaan sillo ku testattiin alussa) takana clomit 6kk ( ei mitään teho muuta kun kivuliaita kystia! ) lukemattomia luomukiertoja niinkuin tämäkin kun eivät vaan voi jo tajuta että ovista ei tuu,johtofollia ei ole ja muut follit ei 6mm isommiksi kasva! ) ainoa hyvä luomus on et limis on 7mm... Yksi letro kierto on takana ( viimekerto ) siitä elämäni ensimmäinen ovis+ ja folli kasvo 13mm eli yli tuplat mitä ennen koskaan :p limis vaan viivamainen alle 2mm :( noh lääkäri päätti että lopetetaan letrot ja luomua! No tänään tosiaa luomu ultra ja yllätys ei mitään uutta mitään ei tapahdu! ( niin väsyny tähän hukkakieroihin, ihan ku ei oo jo tarpeeks pitkä matka jo muutenkin ) no mutta tällä kertaa oli ihana lääkäri <3 ( normaalisti siis aina eri ja sanoisinko aika kettumaisia ja eivät kuuntele minua yhtään ym päättävät vaan ihmeellisiä asioita, olo on ku koekaniinilla) mutta ekaa kertaa tosiaa polilta hyvin mielin kotia :) sain jatkaa letroja kun otin kissan pöydälle :D isommalla annoksella ja nyt alan käyttämään reippaasti vitskui ( gelee,mama,greippi, macca ja foliren ) sekä vehnistä ni jos alkais se limis vahvistuu ku ainaki ekasta kierrosta letrot hoito oviksen ja follin :p

Eli sekä haikein että onnellisin ja uudella toivon kipinällä uuteenvuoteen sillä 1,5v kesti että se eka ovis saatiin + johtofolli, eli jtn positiivista :)

Matka ollut todella rankka ja on meinattu luovuttaa ja käyty väittäisin melkein kaikki tunteet läpi tän matkan varrella mutta
Ihanaa, parempaa ja plussatuulisenpaa vuotta kaikille! <3

Kp 11 yk 31
 
Muokattu viimeksi:
Haikara, just mietin samaa eli sorry että joudumme taas uuteen ketjuun. Mutta tarkoitin että kiva että on tuttuja mukana. Toivottavasti ulostaudutaan pian positiivisissa merkeissä!
 
Nonnih ;)
Voi kumpa alkukevät katkasis tän lapsettomuuden nuoran ! ( rukoilee ) :) mulla ekat mahikset enskuun puolesvälis jos ovis tulee isommal letro annoksel :p
Samal pelottaa jos ei tulekkaan et se oli kerran kokemus vuan :o clomit nimittäi kans kerra teki oviksen ja siihe jäi :( mut ei pie pelätä etukätee tai ainaki yrittää olla pelkäämättä !
 
Nemira monest kohtaa mulla oli sellanen tunne että niin tiedän mitä meinaat ja että olisin sen saman tunteen itelleni voinut allekirjoittaa! Onneksi tänne saa ja pitää tulla aina valittamaan kun siltä tuntuu!! Ei miesten tarvi kaikkea kuulla muuten ne vaan hämmentyy :D paljon paljon tsemppiä ja +++ toivon nemira teille!! <3

Pikkuminskille kanssa paljon tsemppiä ja +++<3

Katjusha höh :( toivon kaikista eniten että teille se pieni tulisi! En millään voi tietää miltä susta tuntuu kun mennään niin eri skaaloissa mutta toivon sulle vaan +++++<3

Nenna paljon tsemppiä raskausaikaan! Toivon että saatte käärön syliin asti <3

Haikaranyytti ei oo teilläkään ollut helppoa huh! Ite en tiedä miten tosta selviäisin! Toivon teille ihanaa uuden vuoden plussaa heti alkuun mielellään !!++

On vaikea edes kuvitella monen tunteita kun itsellä vasta yk 6 menossa. Toki vähättelemättä omiani niin pyörin myös ajoittain aikamoisessa paskamyrskyssä! Onneks on kuitenkin foorumi ja ihania ihmisiä! Siihen voin täysin samaistua kun joku kertoo että hups tulin raskaaksi vaikka oli ehkäisy niin ei siihen voi edes vastata olevansa onnellinen :D ja muutenkin muiden puolesta onnellinen oleminen tuntuu toki vaikealta kun on itse aika masiksissa! Meillä tosiaan ekaa koitetaan ja toivon toivon todella että siihen ei menisi yli vuotta :( vaikka kohtahan tässä ollaan jo puolen vuoden kohdilla( elokuussa aloitettu yritys) mutta ei auta kun yrittää tsempata teidän ihanien voimilla<3 kiitos<3

Jopsu kp 24/25-28 dpo 12 yk 6
 
Jotenkin ehkä vähän tuntuu "pahaltakin" kun tulin ryhmään jo kahden äitinä ja yritys vasta alkanut kolmannesta kun täällä teitä joilla yritystä takana jo paljon ja kyseessä vasta ensimmäinen.Tai siis pahalta tuntuu teidän puolesta.Jotenkin on aina kovasti koskettanut tarinat lapsettomuudesta tai pitkästä yrittämisestä siis jotenkin enemmän ehkä kun normaalisti sellaisia joilla ei ole ongelmia ollut.En tiedä mistä johtuu ehkä siitä että pelkäsin myös että tulee pitkä yritys itsellä aikanaan esikoisesta tai tuleeko ollenkaan.Ja kun itselläkin se haave omasta oli vuosia ennen yritystä niin tuntuu tosi pahalta kun ei joillain vaan sitä tärppiä tule.
Ihan hirveän suuret tsempit meille kaikille ja erityisesti teille joilla sitä yritystä on takana pitkälti!Toivotaan että vuosi 2016 on plussarikas!
 
Itse olen suhteellisen positiivinen ihminen ja yleensä osaan olla onnellinen muiden puolesta, mutta tämä raskaus asia (ja keskenmeno) on yllättänyt mut ihan täysin ja olen sen myötä löytänyt ihan uusia piirteitä, enkä ole niihin läheskään aina tyytyväinen... :oops: Mutta nyt kyllä on jotenkin vaikeaa olla onnellinen jos tuttava vaikka kertoo raskaudestaan. Ja nuo "ehkäisystä huolimatta" jututkin mietityttää, että miten reagoisi (kummaa, ottaen huomioon että itselläni kolme raskautta takana ja kaikki olleet juurikin noita hups juttuja...) Omalla kohdallani nyt hiukan mietin tätä ikääni, kuinkakohan paljon se tekee tepposia tähän asiaan?!? :sorry: No kohta on uusi vuosi ja uudet kujeet! :grin Toivotaan, että se toisi tullessaan meille kaikille onnea! :happy:
 
Ansaki, selvähän se, että raskaaksi tuleminen ja keskenmeno muuttaa ihmisen, toki monet kokemukset, mutta tää kuuluu kyllä rajuimpiin juttuihin elämässä. Mulla meni ekan raskauden alkuun saattamiseen 9 vuotta ja tänä vuonna on ollut kaksi perseelleen mennyttä raskautta. En voi sanoa, mitä tunnen tai miten pystyn suhtautumaan, jos koskaan vielä plussaan. Ei siinä varmaan lastenvaateostoksille ekana lähdetä. Riskillä eteenpäin, ei voi tietää, mitä elämä meille eteen tuo - parasta toivotaan!
Baby dust to all!!!
 
Täällä olen aidosti iloinen muiden puolesta raskauden suhteen, mutta.. oon pidemmän aikaa jo tunnistanut itsessäni tuon kateuden piston kun joku kertoo tulevasta perheenlisäyksestä. Pahinta kuitenkin on kun töissä törmään ns päihdeäiteihin eli juoppoihin ja narkkareihin jotka tuntuvat sikiävän pelkästään seksin ajattelusta ja äitiys on mitä on. Se pistää vihaksi ja suututtaa. Surettaa niiden lasten puolesta jne. Varsinkin kun nyt on tänä syksynä vastaan tullut raskaana olevia jotka juovat 8-16 annosta päivässä :( tuntuu pahalta silti ajatella että minä ansaitsisin muka enemmin lapsen kuin he.. en tiedä. Ristiriitaista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top