Villisilmä
Näppärä viestien naputtelija
tiiamariialla jännät paikat! 
Raskaaksi 2016
- Ketjun aloittaja kärpänen
- Aloituspäivämäärä
Babe
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos pahoitteluista ja tsempistä. Tänään on tosiaan saanut itkua pidätellä koko päivän Oli tämä taas niin valtava pettymys. Sitä ehti kuvitella taas vaikka mitä, kun oviksen sain ekaa kertaa tikutettua ja se hyödynnettiin. Lisäksi parin päivän pahoinvointi jollaista mulla ei ole ennen ollut sai mielikuvituksen laukkaamaan. Pillerit jätin pois tosiaan vasta juhannuksena, eli ei tässä ole ehtinyt olla kuin vasta kolme yrityskertaa, joten enhän mä oikeesti sais täällä ees mitään valittaa. Kun onhan täällä monilla ihan hurjasti pidempi yritys takana. Tuntuu vain niin pahalta kun sitä lasta niin kovasti toivoisi
Rille
Piirimestaruustason postaaja
Voi vitsit miten jännää täällä on! Toivotaan pikaista raskautumista kaikille! Tiiamariia koska testaat? :) Minäki oottelin muuten seuraavaa kiertoa ihan tosissani kun mulla ei ollu pätkääkään odotuksia tän kierron onnistumiselle. :D Eka kierto etten nostattanu mitään toiveita enkä pilvilinnoja ja sitten nappas 
Villisilmä
Näppärä viestien naputtelija
Minäki oottelin muuten seuraavaa kiertoa ihan tosissani kun mulla ei ollu pätkääkään odotuksia tän kierron onnistumiselle. :D Eka kierto etten nostattanu mitään toiveita enkä pilvilinnoja ja sitten nappas
Minua aina kiinnostaa, että miten teillä meni tallettelut tässä plussakierrossa? Testasitko ovista? Oliko oireita?
Voi kumpa tästä alkais kunnon plussa-aalto tähän ketjuun 
ON: Nyt alkaa tämä vaihe, että en vaan jaksa odottaa! Siis en millään jaksais odottaa ensi viikkoon, että näkee tuleeko täti vai ei tai voisko edes testata! Nyt äkkiä jotain tekemistä viikoksi
Babe
Näppärä viestien naputtelija
Onkohan muuten jotai testejä tai tutkimuksia mitä vois/kannattais tehä jo ennen kun tulee se vuosi yrittämistä täyteen? Mä kun jostain luin että ei kannattais ihan vuotta odottaa jos on yli kolmekymppinen. Sais vaan itselleen mielenrauhan jos tietäis että lapsen saamiselle ei oo mitään fyysistä estettä.
Rille
Piirimestaruustason postaaja
Minua aina kiinnostaa, että miten teillä meni tallettelut tässä plussakierrossa? Testasitko ovista? Oliko oireita?
No meillä meni mun mielestä tallettelut kyllä ihan huti! ja kaiken kaikkiaan ehkä 2 kertaa.. Koitin muka tarkkailla limoja, en tikuttanu nyt ku ne loppu kesken ja eikä mitään oireita oo ollu koko kierron aikana eikä vielä nyt raskaana ollessaankaan.
Olin ihan varma että en ess ovuloinu! Siksi tää onki niin kummallista että kun joka kierrossa muka jotaki oireita oli ja luulin olevani raskaana, niin sitten tää onkin se oikea kun mitään ei tunnu. Tai no hetkinen! Kyllä mää epäilen että kiinnittymisvuotoa oli yhtenä päivänä, mutta sillonkin oletin tätin jo kohta saapuvan.
Toivotaan!
Babe: jos ei ole mitään syytä erit. epäillä, esim.tosi epäs.kierto, vuotohäiriöt, epätav.kipuja tms. en vielä ihan tuossa vaiheessa lähtisi hoppuilemaan tutkimusten kanssa.
On totta, että + 30 ei suositella enää odotettavan niin kauan, jos plussaa ei näy. Osalla tärppää heti, mutta on myös normaalia, että se n. vuosi silti voi mennä.
Itsellä kesti 10 kiertoa, että tärppäsi toivon mukaan pysyvästi (rv 19 menossa), väliin mahtui 2 aikaista keskenmenoa ja ikää tulee kohta 32. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta silti tiedän olevani hyvin onnekas verrattuna moniin.
Kurjalta se tuntuu aina, kun kovasti odottaa ja toivoo. Tunnistan tunteen ja siksipä suosittelenkin, että jos jo nyt ahdistaa, pidä foorumi-/nettipalsta-/googletustaukoa ja koeta keskittyä muihin asioihin. Pidä hauskaa miehesi kanssa ja harrasta usein, mutta älä pakolla. Mitä enemmän asiaa pohdit ja stressaat, siitä tulee helposti vain "yrittämistä" ja pakkopullaa. Koeta luottaa, että jossain vaiheessa se onnistuu ja tarvittaessa on apuja saatavilla. Tiedän, tuo kaikki on vaikeaa, kun haluaa saada oman pienen, mutta tähän asiaan me vain emme voi itse täysin vaikuttaa, vaikka kuinka tekisi kaiken "oikein", ei se aina (usein) heti onnistu...itseä auttoi aikanaan juuri ajoittaiset tauot ja suhteellisuuden tajua toi lukea välillä pidempään yrittäneiden (ja myös onnistuneiden) tarinoita.
Tsemppiä (kaikille)!
On totta, että + 30 ei suositella enää odotettavan niin kauan, jos plussaa ei näy. Osalla tärppää heti, mutta on myös normaalia, että se n. vuosi silti voi mennä.
Itsellä kesti 10 kiertoa, että tärppäsi toivon mukaan pysyvästi (rv 19 menossa), väliin mahtui 2 aikaista keskenmenoa ja ikää tulee kohta 32. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta silti tiedän olevani hyvin onnekas verrattuna moniin.
Kurjalta se tuntuu aina, kun kovasti odottaa ja toivoo. Tunnistan tunteen ja siksipä suosittelenkin, että jos jo nyt ahdistaa, pidä foorumi-/nettipalsta-/googletustaukoa ja koeta keskittyä muihin asioihin. Pidä hauskaa miehesi kanssa ja harrasta usein, mutta älä pakolla. Mitä enemmän asiaa pohdit ja stressaat, siitä tulee helposti vain "yrittämistä" ja pakkopullaa. Koeta luottaa, että jossain vaiheessa se onnistuu ja tarvittaessa on apuja saatavilla. Tiedän, tuo kaikki on vaikeaa, kun haluaa saada oman pienen, mutta tähän asiaan me vain emme voi itse täysin vaikuttaa, vaikka kuinka tekisi kaiken "oikein", ei se aina (usein) heti onnistu...itseä auttoi aikanaan juuri ajoittaiset tauot ja suhteellisuuden tajua toi lukea välillä pidempään yrittäneiden (ja myös onnistuneiden) tarinoita.
Tsemppiä (kaikille)!
Testaan huomenna aamulla. Negaa kyllä pelkään pahasti.
Villisilmä
Näppärä viestien naputtelija
Babe, MrsBee puhuu kyllä asiaa. Itellä on nyt kuudes yrityskuukausi menossa eli kohta tulee täyteen puoli vuotta aktiivista yritystä säännöllisellä kierrolla, ja ikää on mulla ja miehellä molemmilla 22, joten ihan näillä spekseillä otatin itestä tässä kuussa kilpirauhasarvot yksityisessä labrassa. Kilpirauhasen vajaatoiminta kun on kuitenkin aika yleistä ja vaikeuttaa raskautumista. Tiedämpähän sitten jos ovat normaalit ettei tarvi huolehtia :) Kilpirauhaskokeet plus joitain hormonitasoja mitataan tutkimuksissa ensimmäisenä, jos ei raskautta ala kuulua vuoden sisään. Suurin osa pareistahan raskautuu kuitenkin puolen vuoden-vuoden sisään :)
Ei sillä että näillä tilastoilla olis mitään arvoa silloin, kun se tyhjän sylin ahdistus hakkaa päälle, mutta kuitenkin
Ei sillä että näillä tilastoilla olis mitään arvoa silloin, kun se tyhjän sylin ahdistus hakkaa päälle, mutta kuitenkin
Babe
Näppärä viestien naputtelija
MrsBee ja Villisilmä, kiitos lohduttavista sanoista! Yritän nyt taas koota itseni ja uskoa että vielä se jonain päivänä onnistuu. Ei tässä kai muukaan auta. Kilppari arvot multa on otettu ja niiden pitäisi olla kunnossa. Ehkä tää johtuu stressistä, mutta stressin lievittäminen on helpommin sanottu kuin tehty. Yritän keksiä jotain muuta ajateltavaa ja toivoa parasta. Vaikka kovin vaikealta se nyt tuntuukin 
Tiarella
Puuhakas puhuja
J
Jasmin
Vieras
Jos Tiarella se sun päivänen ovistesti oli jollain tavalla plussa, niin ovis tapahtuu tod näk huomenna. Se huippu on voinu mennä ohi äkkiä eikä oo jääny testiin kiinni.
Meillä menossa kuudes yrityskierros. Tässä kierrossa ehdittiin talletella vain kerran, Dpo-1. Ja tikutin siis jälleen erittäin vahvan ovisplussan. Mun mielestä tää on pidemmän päälle niin pirun tylsää ja turhauttavaa tää tikuttelu ja testailu ja odottelu.
Kp22/30 ja dpo6, ei mitään oireita. Ens viikolla tätiä odotellen.
Kp22/30 ja dpo6, ei mitään oireita. Ens viikolla tätiä odotellen.
Villisilmä
Näppärä viestien naputtelija
Mashnun kanssa mennään aika samoilla, täälläkin tosiaan yk 6 ja dpo 5. Talleteltu dpo -3 ja -1 ja toivotaan että se riittäis. Vaikka tämä yrittäminen ja tosiaan kaikenmaailman tikuttelut ja oottelut ahdistaa ja väsyttää välillä ihan hulluna, niin on tosi ihanaa, että tätä voi masistella ja lopulta toivottavasti iloita yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, jotka käy samaa läpi parhaillaan
Se on kyllä niin ihanaa kun on vertaistukea. Latasin taas sovelluksen puhelimeenkin :D :D En mä kovin kaua pystyny erossa olee tästä foorumista... Ehkä 2-3 viikkoa kunnolla? Tai silleen kunnolla että en kommentoinut mitään, luin vaan.
SYNNYTYSPELKOISET - VAROITAN, SAATTAA JÄRKYTTÄÄ.
Mutta ku mun on ihan pakko päästä purkamaan. Tää on ihan järjetöntä. Mulla on niin hirveä vauvakuume, uuden vauvan kaipuu, mutta samalla pelkään hysteerisesti synnytystä. Ajatustakin siitä. Tarkotus oli alunperin elo-syyskuussa jättää pillerit pois, kunnes aloin siirtää kohti vuoden vaihdetta, lähemmäs tyttären 1v päivää.. ym. Ja sitten taas takaraivossa joku huutaa että anna mennä vaan. Oma äiti painostaa että "oo paras äiti lapselles ja syö niitä pillereitä", "et tee vielä lapsia". Ja se pääsee niin mun ihon alle, mua ärsyttää et oon niin nössö että annan muiden sanojen vaikuttaa mun harkintakykyyn. Nyt mä tartteisin oikeesti tukea ja tsemppiä, miten hitossa uskallan raskautua? Pelkopolille en pääse ennen ku oon raskaana.. sektio arveluttaa myös, koska selkäpuudutteita en suostu ikinä enää ottamaan..
Alapuolella siis tosiaan kopioituna mun synnytyskertomus minkä kesällä olen kirjottanut..
Mun synnytys kesti 35h vesien menosta. Rv 40+1 mul alko supparit jo sillasina etten saanu nukuttuu kunnolla. 5vrk aikana nukuin sen joku 8h. Lapsivedet meni vihreenä 40+3, olin 40+2-40+3 välisenä iltana/yönä/aamuna/päivänä vetäny vähän väliä litalginia, oxynormia ja tramalia, max annokset panadolia. Mistään ei ollu apua joten valvoin sit koko yön ku en saanu supistuksiltani nukuttua. Sit jouduinki 40+4 illal saliin käynnistykseen ku mul oliki aamun labroist vast illal selvinny et tulehdusarvot 84. Salis itkin hysteerisenä peloissani, yrittivät tippaa 3krt, kusi, sanoin et antais mun hetken rauhottua ennen ku rupee vänkää sitä tippaa ku mua pelottaa liikaa ni suonet karkaa. Heti ku sain rauhottua ni kanyyli meni ekalla tai no yhtees vast neljännellä. Epiduraalin laitto epäonnistu, sain hermovaurion jalkaan, loppupeleissä ne pisti sitä väkisin vaiks kiljuin etten haluu sitä ja älä vittu koske muhun ym. Nappasin anestesialääkärii kädestä kii ja karjuin ettei koske muhun. Jatkoivat niin kauan kunnes sohasi sit neljä kertaa hermoon. Mulla on siis se vaurio edelleen tossa vasemmassa jalassa. Mulla ei toiminu mitkään puudutteet, paitsi spinaali joita sain 2x avautumisvaiheessa. Kohdunkaulan ja välilihan puudute oli hyödyttömiä kun neiti päätti tulla väärässä, avosuisessa tarjonnassa. Mun ponnistusvaihe kesti 1h53min, joka päätty imukuppivetoon. Neiti synty kolmannella vedolla. Napanuora kaulan ja vartalon ympärillä. Stan laite hälytti neidin sykkeistä et tulee ahdinko ni tuli kiire. Oli 10min aikaa saada lapsi ulos, eli jos imukuppi ei ois toiminu ni ois ollu edessä hätäsektio. Imukupin ja neidin asennon takia väliliha repes täydellisesti sulkijalihakseen asti, eli 3.asteen repeämät. Ne tuli ottaa myös labrat väkisin kesken ponnistusvaiheen. Verta meni mukamas 500ml, mutta mulla putos hemoglobiini 79 ja verenpaineet 125/70 (osastolla tipahti 99/54). Neiti sai pisteet 5/7/9. Oli tosi semmonen vaisu kitinä ja inahdus ku tuli ulos ni meni lastenlääkärille hetkeks. Jouduin leikkaussaliin tikattavaksi, muistikuvat sieltä on se kun siirryin siirtopöydälle, sain spinaalin selkään, hetken ehdin omilla jaloilla siirtää itteäni lähemmäs kunnes ei enää toiminut. Nostivat mut lähemmäs jalkatelineitä, jalat laitettiin semmosiin outoihin ns. Paketteihin ja teipattiin kiinni ylös. Sit suljin silmät ja seuraavaks heräsin osastolta. Mua ei saatu heräämössä hereille.
Väliliha saatiin paranemaan kokonaan vasta kesäkuun alussa. Siihen oli kasvanu pari palkeenkieltä mitkä vuosi reilusti koko ajan verta. Nyt on vihdoin ja viimein se loppu. En istunu kuuteen viikkoon, seittemännellä varovasti, vasta 12vkon jälkeen sain istuttua normaalisti. Tosin en kovalla alustalla. Se tuli vast myöhemmin. Nykyään istun kunnolla mis tahansa ja voin lysähtää kovallekki lattialle.
Mutta ku mun on ihan pakko päästä purkamaan. Tää on ihan järjetöntä. Mulla on niin hirveä vauvakuume, uuden vauvan kaipuu, mutta samalla pelkään hysteerisesti synnytystä. Ajatustakin siitä. Tarkotus oli alunperin elo-syyskuussa jättää pillerit pois, kunnes aloin siirtää kohti vuoden vaihdetta, lähemmäs tyttären 1v päivää.. ym. Ja sitten taas takaraivossa joku huutaa että anna mennä vaan. Oma äiti painostaa että "oo paras äiti lapselles ja syö niitä pillereitä", "et tee vielä lapsia". Ja se pääsee niin mun ihon alle, mua ärsyttää et oon niin nössö että annan muiden sanojen vaikuttaa mun harkintakykyyn. Nyt mä tartteisin oikeesti tukea ja tsemppiä, miten hitossa uskallan raskautua? Pelkopolille en pääse ennen ku oon raskaana.. sektio arveluttaa myös, koska selkäpuudutteita en suostu ikinä enää ottamaan..
Alapuolella siis tosiaan kopioituna mun synnytyskertomus minkä kesällä olen kirjottanut..
Mun synnytys kesti 35h vesien menosta. Rv 40+1 mul alko supparit jo sillasina etten saanu nukuttuu kunnolla. 5vrk aikana nukuin sen joku 8h. Lapsivedet meni vihreenä 40+3, olin 40+2-40+3 välisenä iltana/yönä/aamuna/päivänä vetäny vähän väliä litalginia, oxynormia ja tramalia, max annokset panadolia. Mistään ei ollu apua joten valvoin sit koko yön ku en saanu supistuksiltani nukuttua. Sit jouduinki 40+4 illal saliin käynnistykseen ku mul oliki aamun labroist vast illal selvinny et tulehdusarvot 84. Salis itkin hysteerisenä peloissani, yrittivät tippaa 3krt, kusi, sanoin et antais mun hetken rauhottua ennen ku rupee vänkää sitä tippaa ku mua pelottaa liikaa ni suonet karkaa. Heti ku sain rauhottua ni kanyyli meni ekalla tai no yhtees vast neljännellä. Epiduraalin laitto epäonnistu, sain hermovaurion jalkaan, loppupeleissä ne pisti sitä väkisin vaiks kiljuin etten haluu sitä ja älä vittu koske muhun ym. Nappasin anestesialääkärii kädestä kii ja karjuin ettei koske muhun. Jatkoivat niin kauan kunnes sohasi sit neljä kertaa hermoon. Mulla on siis se vaurio edelleen tossa vasemmassa jalassa. Mulla ei toiminu mitkään puudutteet, paitsi spinaali joita sain 2x avautumisvaiheessa. Kohdunkaulan ja välilihan puudute oli hyödyttömiä kun neiti päätti tulla väärässä, avosuisessa tarjonnassa. Mun ponnistusvaihe kesti 1h53min, joka päätty imukuppivetoon. Neiti synty kolmannella vedolla. Napanuora kaulan ja vartalon ympärillä. Stan laite hälytti neidin sykkeistä et tulee ahdinko ni tuli kiire. Oli 10min aikaa saada lapsi ulos, eli jos imukuppi ei ois toiminu ni ois ollu edessä hätäsektio. Imukupin ja neidin asennon takia väliliha repes täydellisesti sulkijalihakseen asti, eli 3.asteen repeämät. Ne tuli ottaa myös labrat väkisin kesken ponnistusvaiheen. Verta meni mukamas 500ml, mutta mulla putos hemoglobiini 79 ja verenpaineet 125/70 (osastolla tipahti 99/54). Neiti sai pisteet 5/7/9. Oli tosi semmonen vaisu kitinä ja inahdus ku tuli ulos ni meni lastenlääkärille hetkeks. Jouduin leikkaussaliin tikattavaksi, muistikuvat sieltä on se kun siirryin siirtopöydälle, sain spinaalin selkään, hetken ehdin omilla jaloilla siirtää itteäni lähemmäs kunnes ei enää toiminut. Nostivat mut lähemmäs jalkatelineitä, jalat laitettiin semmosiin outoihin ns. Paketteihin ja teipattiin kiinni ylös. Sit suljin silmät ja seuraavaks heräsin osastolta. Mua ei saatu heräämössä hereille.
Väliliha saatiin paranemaan kokonaan vasta kesäkuun alussa. Siihen oli kasvanu pari palkeenkieltä mitkä vuosi reilusti koko ajan verta. Nyt on vihdoin ja viimein se loppu. En istunu kuuteen viikkoon, seittemännellä varovasti, vasta 12vkon jälkeen sain istuttua normaalisti. Tosin en kovalla alustalla. Se tuli vast myöhemmin. Nykyään istun kunnolla mis tahansa ja voin lysähtää kovallekki lattialle.
Dossier
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ovishymynaaman sain 21.8., ja tosiaan aamulla tein testin (CB digital ja vielä erittäin herkkä liuskatesti kaupan päälle) ja molemmat negatiivisia.
Ilmeisesti ovistesti on näyttänyt omiaan, koska kai näillä päivillä jo pitäisi testissä jotain näkyä? Dpo siis 16-18. Nyt sitä vaan ärsyyntyneenä odottelee, että koska ne kuukautiset alkaa, niin pääsisi seuraavaan yritykseen, mutta ei näy ei kuulu.lauruskaah: Ikävä tarina. Oletko kuitenkin parantunut nyt kokonaan, vai jäikö jotain pysyvää fyysistä haittaa? Psyykkisesti tuollaisesta jää varmasti loppuiäksi sellaiset muistot, että ymmärrän erittäin hyvin, että toisen lapsen hankkiminen arveluttaa.