Apua, eilen en ehtinyt lukemaan ketjua ja aivan järkyttävä määrä uusia viestejä

Oli tosta kirjoitteluaktiivisuudesta puhetta ja pakko kyllä todeta, että itsekään en kamalasti ehdi kirjoittelemaan, kun esikoinen ja kodinhoito pitää kiireisenä, mutta ajatuksella luen kaikkien viestit ja päässäni aina vastailen jokaiselle mutta en yksinkertaisesti ehdi kaikkea kommentoida vaikka haluaisinkin.
Päällimmäisenä jäi nyt mieleen bb:n papatulos. Tsemppiä! Itse olin esikoisen alkuraskaudessa todella itkuherkkä ja tuntui, että kaikki asiat pelottivat ja painoivat vielä enemmän. Esimerkiksi löysin käsivarrestani patin, jonka heti itse diagnosoin syöväksi, mutta työterveyslääkärin mukaan oli vain joku patti, mutta ei tarvinnut huolestua (ehkä rasvapatti ihonalla tms...). Sitten loppuraskaudesta olin aivan varma, että olin saanut suolistosyövän (pukamat kiusasi). Ja hammas oli varmasti mätänemässä viimeisellä kolmanneksella suussa, kun sitä ei enää voinut hoitaa (vanha paikka oli jostain syystä tummunut, ei ollut mitään vialla). Pelkäsin siis kaikkea mahdollista koko ajan juuri, että itselle jotain sattuisi, mutta nyt jälkikäteen olen huomannut, että raskaushormonit vain herkisti todella paljon erilaisille huolenaiheille ja se on todella raskasta, mutta menee ohi :)
Meillä on pupuilut jäänyt kokonaan väliin, kun esikoinen valvottaa ja molemmat on ihan väsyneitä. Tein eilen ovistestin ja todella haaleaa viivaa näytti eikä ovisoireita ole vielä havaittavissa eli tuskin tässä vielä mitään on "menetetty". Viime kiertohan kesti 49 päivää normaalin 30 sijasta

Toivottavasti nyt ei ole samanlaista tulossa... On aivan hillitön vauvakuume ja pessimistisesti jotenkin oletan, ettei meillä taaskaan voi helpolla tärpätä. Pitäisi vaan ottaa ajatukset pois ja keskittyä elämiseen, mutta testihulluna on pakko tikuttaa ovista ja hätyytellä miestä
Tjottailtu siis helmikuusta alkaen ja nyt yk 1, kp 14