Aphrael jo vastaskin Terkulle, mutta tosiaan neuvoloiden suositus nykään tietääkseni on se, että tuorejuustoja saa syödä, jos ne on tehty pastöroidusta maidosta. Käytännössä tämän on (lähes?) kaikki Suomessa tehdyt maitotuotteet, ulkomaisista kannattaa tarkistaa.
Gatusa, voi auts chiliä! Tekee pahaa jo ajatella.
Nyyttikin oli ehtinyt kirjoittaa mun viestin aikana, ajattelin kirjoittaa lisää pohdintaa yrityksestä/tjottailusta. Sori jos tulee pitkä teksti, mä vaan oon tällanen pohtivainen ihminen kun sille päälle sattuu. Nää on vaan mun ajatuksia, ei mitään totuuksia.
Sanoin aiemmin että luulen että on vähän omasta fiiliksestä kiinni mikä on mitäkin; tällä tarkoitin lähinnä sitä etten usko että "jos teen asian x niin on automaattisesti yritystä/tjottailua". Ja sitä, että tästä tuskin on helppoa vetää joko-tai -asiaa, eikä toisaalta ole tarvettakaan. Esm. oviksen tikutus kerran-pari voi olla vain oman kropan opettelua, jos siitä ei ota paineita puuhastella tiettyyn aikaan. (Niin kuin Hileinen kirjoitti.)
Silloin kun mulla on tulee jos on tullakseen -fiilis, ajattelen jotenkin rennommin koko yritystä. Että vaikka haluan kovasti lapsen, ei haittaa jos ei heti nyt tärppää. Ja vaikka tosiaan joudun tikuttamaan oviksen, muita vippaskonsteja en ole kokeillut muuta kuin nyt vasta ostin vehnisöljyä. Ja sekin osittain siksi, että toivon sen auttavan mun atooppiseen ihoon. (Ainoa toimiva rasva on kielletty oviksen jälkeen.) Välillä (usein) on kyllä yritysfiilis, että kaipaan niin kovasti lasta ja pian! Ja että olisin valmis menemään pitkällekin sen saadakseni. Luulen, että jos pari menee rankkoihin lapsettomuushoitoihin (esim. keinohedelmöitykseen), sitä ainakin voi jo kutsua yritykseksi. Tietenkin jos on kyseessä itsellinen nainen tai naispari, joka aloittaa pelkillä inseminaatiolla, ei sitä pidä vielä rankkana hoitona siinä vaiheessa, vaikka olisikin tehty aukiolotutkimukset sun muut. Toisaalta taas kun yrityksestä maksaa tonnin, tuskin sinne lähtee hällä väliä-meiningillä.
Sitäkin mietin (Larissan tekstissä tuli samaa esiin) että voi olla että pariskunnan osapuolilla on asiasta eri käsitys.