Raskaaksi 2015

Tyttötiikeri, annan sulle täyden synninpäästön! ;) itselläni on vähän väliä joku pieni viaton ihastuminen meneillään (etenkin oviksen tienoilla) ja saan kyllä työssä flirttiä osakseni komeilta miehiltä. :D Siihen se sitten saa jäädäkin. Mun mielestä pieni haaveilu saattaa antaa potkua omaan parisuhteeseenkin. Jos olisin täysin tyytymätön oman parisuhteen tilaan niin kertoisin siitä kyllä miehelle ja antaisin mahdollisuuden tehdä korjausliikkeen. Ei miehesi välttämättä tiedä tekevänsä mitään väärin..?. Ehkä olisi hyvä herätellä häntä ettei pidä sua itsestäänselvyytenä! Tsemppiä! Kevät on tällaista aikaa :D
 
Epäilen kyl että eiköhän viimestään yön aikana ala kunnolla tämä vuoto. Ihmettelen vaan kun mulla on viime aikoina alkanu menkat ihan lorisemalla, ihan veren punasena ei ruskeeta ollenkaan. Että mitäs tää tällanen on... No viikon päästä viimestään oon taas fiksumpi asian suhteen :)

... Mut pakko mun on huomena jo testata, niin monena aamuna kunnes alkaa kunnon vuoto :D on noita testejä läjä laatikossa.
 
Ihana kuulla että Johannan pikkuisella kaikki hyvin :) nyt onnea loppumatkaan :Heartred

Myylle suunnattomat voimahalit :Heartred kyllä nyt koetellaan !! Mutta uskon että se pian helpottaa !

Tyttötiikeri nautihan flirtistä :) ei se väärin ole. On ihana tuntea itsensä halutuksi ja viehättäväksi !!

Isot tsempit kaikille ja toivon plussaa jokaiselle
:wav

Täällä ei tätiä näy :( josko huomenna sitten. Vaikkei kyllä olojakaan juuri ole... Nyt peukut pystyyn ettei kierto veny mahdottomiin.
 
Muurahainen tiiän tunteen kun känny temppuilee ja hävittää sen viestin mitä oot puoltintia väsänny :'D ja tsemppii huomiseen testaukseen jospa siellä jotain näkys ;)

Myy ei ole enää todellista mitenkä teitä koitellaan! Voimia <3 halauksia <3

Enulle tsemppii ja plussaa huomisen testiin!!! :)

Lunaodessa tuo ois niin mahtavaa jos vois vaan jollai piuhalla yhdistää ihtensä koneeseen ja tarkistaa tilanteen :D

Tyttötiikeri itsekkin olin tosi ihastunut jo ensisilmäyksellä erääseen tyyppiin joka pyöri samoissa kaveriporukoissa vaikka olinkin avoliitossa toisen miehen kanssa. Aluksi kaikki oli pelkkää viatonta flirttailua kunnes nyt (5vuotta kulunut) olen avoliitossa tämän ihastukseni kanssa ja olemme jo 2 vuotta seurustelleetkin :'D näin se elämä joskus heittelee :) koskaan en tosin pettänyt silloista avomiestäni vaan päädyimme eroon muista syistä. Mutta joskus pieni ihastuminen ja viaton flirttailu tekee hyvää jos ei omassa suhteessa saa flirttailla miehensä kanssa ja ei saa tarpeeksi huomiota. Pieni viaton ihastuminen ja flirttailu piristää aina ;)
Itse olen ekaa kertaa suhteessa jossa flirttaillaan oman miehen kanssa ihan päivittäin :D outoa mutta ei mahdottomuus jos on sen oikean löytänyt ;)
 
Myylle voimahalit! :hug013 sua on koeteltu kyllä ihan riittämiin. Mutta niinhän se aina valitettavasti menee että kaikki ikävät asiat tulee kerralla. Mutta sitten tulee yleensä kyllä hyvä jakso heti perään :Heartred
 
No tämän kyseisen miehen kanssa ei tosiaan ikinä tule mitään tapahtumaan. Enemmän tää meidän välinen flirttailu on tämmöstä ajanvietettä ja viihdykettä vain molemmille...

Mutta siis vakavastipuhuen. Olen kyllä kovasti miettinyt tätä meidän, siis mun ja aviomieheni parisuhdetta. Paljon tässä on sellaista miksi ei ole niin hyvä olla, mikä vaivaa ja mietityttää. Monesti oon foorumeilla ja ihan "oikeiltakin" kavereilta kuullut, että ku on vaan lähtenyt huonosta tai "menettelee" suhteesta ja sitten löytäneet sen oikean, niin ovat ihan hämmästyneet miten ihana parisuhde voikaan olla, kun kaikki toimii. Samaa mietin usein, että mitä jos oikeasti mua odottaisikin jossain se joku, jonka kanssa oikeasti kaikki toimisi ja olisi helppoa ja mukavaa.

Siis toki jokaisessa suhteessa on
omat ongelmansa. Meillä vaan tuntuu että kaikki mättää. Alkaen siitä että mitä leffaa katsottaisiin yhdessä, menee ainakin tunti ellei kaks ku mietitään mut leffaa katsotaan. Mies ei ikinä suostu mun ehdotuksiin ja joko aina mä suostun sen ehdotukseen tai sit katson leffaa yksin. Tuntee et olipa kyse mistä vaan, pienestä tai isosta asiasta, miehen on pistettävä mulle vastaan ja oltava mun kanssa erimieltä... Se on ongelma myös tässä lapsien hankkimisessa yms...

Suuri ongelma on raha ja vastuu,
mä joudun hoitaa kaiken, mä maksan lähes kaiken, mies ei edes stressaa tai mieti mitä voitaisiin tehdä ongelmille. Esim nyt tilanne on se et hän halus välttämättä aloittaa uuden koulun taas ja nyt kun työt loppui, hän ei saa kuin opintotukea, joka on joku 230€. On todella tiukkaa mut miehen asenne on vaan "no en mä tiiä mitä vois tehdä. En mä nyt jaksa olla 24/7 jossain jos ensin pitäs olla työharjoittelussa ja sit töissä"... Mä hoidan melkein aina meidän tyttöä jos oon kotona, mies saattaa ihan hyvin kieltäytyä "emmä jaksa" tai "no kyllähän se nyt tossa pärjää.." se ei käy ikinä tytön kanssa ulkona. Eikä meidän koiraakaan lenkitä. Ylipäätään mies ei nykyään jaksa tehä muuta ku istua koneella.

Vastuuta se ei ota juuri mistään. Jos mitä tahansa pitää hoitaa niin se joko kieltäytyy tai vetkuttaa ja "unohtaa" asian niin pitkään kunnes mun on pakko se asia hoitaa. Sit, tosiaan ei oo sitä seksiä, harvoin muutenkaan mitään tehdä yhdessä, kun mies haluu vaan istua koneella.
Ja mikää ei muutu kun ei sen kanssa voi puhua. Mä aina yritän ruveta keskustelemaan, kerron sille mikä mua painaa, ahdistaa tai huolettaa. Yritä puhua niin seksistä, raha-asioista, ihan mistä vaan niin aina se on joko hiljaa tai sanoo "no en mä tiedä, en mä tiedä" "en mä tiedä mitä sille vois tehdä, mitä mun nyt pitäs sanoa/tehdä". Sit mulla alkaa keittää ja korotan ääntäni ja sit mies sanoo " no ei tässä voi edes mitään puhua kun aina vaan huudat". Ja sit mua itkettää ja vituttaa. Oon mä viime aikoina sanonutkin sille, että jos tässä ei asiat muutu niin on parempi et se häipyy... ..Mut sit taas. Meillä on yhteinen pieni tyttö ja mentiin naimisiin viime kesänä. Yhdessä ollaan oltu nyt melkein 9 vuotta.

Jotenkin sitä vaan sit huolettaa että miten tuo mies pärjäisi jos sen jättäisin. Ja että löytäiskö sitä ite sit enää ketään. Ja tietysti onhan se vaan niin paljon helpompaa jatkaa saman miehen kanssa kun alottaa parisuhdetta ihan uuden ihmisen kanssa, kun nyt jo tuntee toisen niin hyvin.... Rehellisesti, en tällä hetkellä osaa sanoa miksi edes haluan olla tuon miehen kanssa. Paitsi tuon lapsen takia ja ehkä sen että en halua tuottaa pettymystä kenellekään eroamalla. Tai jotenkin, tuntuu että olisi häpeissäni jos mieheni jättäisin... ..onhan siinä hyvääkin, mut valitettavasti nää ongelmat nyt tällä hetkellä ainakin on aika häiritsevästi tässä pinnalla...

Huh, eipä ollut kyllä tarkoitus tässä näin hurjasti ruveta avautumaan.... mutta Kylläpä helpotti!
 
Tyttötiikeri, osa kertomastasi kuulostaa niin tutulta, että mietin voisikohan miehesi olla masentunut? Meillä oli vaihe, että mies istui koneella tai makasi sohvalla, kaikki oli "en tiiä/jaksa/viitsi", ei hoitanut kotitöitä eikä varsinkaan makkarihommat kiinnostaneet. Rankkaa se on puolisollekin: kaikkea ei tarvi sietää, mutta ei puolison tarvi mikään terapeuttikaan olla. Sitä varten on ihan ammattilaiset.
 
Mä voin aikalailla samaistua Tyttöriikeri sun tarinaan.
Itse elin monta vuotta suhteessa jossa mun ei ollut hyvä olla, oltiin naimisissa ja oli lapset siinä, niin en uskaltanut ajatellakkaan eroa. Tytöt oli hurjan pieniä ja tunsin pettäväni heidät ja arvoni, jos "tuhoaisin" sen kaiken omaa itsekkyyttäni. Silloinen mieheni ei ikinä ottanut vastuuta mistään ja meni vaan omissa harrastuksissaan, olin hurjan yksinäinen ja vastuu kahdesta lapsesta ja rahasta sekä kodista väsytti. En edes kipeänä saanut sairastaa, koska miehelläni oli menonsa eikä ikinä tinkinyt niistä.
Pikkuhiljaa ajoin puoli huomaamattomasti suhteen alas, siis aloin käydä tyttöjen kanssa reissuissa ja oltiin paljon mun ystävien luona yms. Sitten viimeinen niitti tuli kun mies ilmoitti että hän on ihastunut työkaveriinsa.
Siinä sitten kuukauden päästä istuin kodin lattialla pakkaamassa tavaroita ja mietin miten hemmetissä mä pärjään kahden pienen kanssa yksin.
Kaiken muutti ensimmäinen ilta uudessa kodissa, sain ekana iltana kaiken paikalleen ( kiitos rakkaiden ystävien) ja kun istahdin siihen ihan oman olohuoneen sohvalle joku kumma lukko helpotti ja musta tuntui että saan ekaa kertaa moneen vuoteen henkeä. Siitä se sitten alkoi uusi elämä ja olihan se hankalaa, mutta nyt tässä uudessa suhteessa on hyvä olla :) nautin täysin elämästä ja arvomme ym asiat ovat samanlaisia.
Voin siis nyt sanoa olevani todella onnellinen ja lapsetkin ovat tyytyväisiä ja onnellisia :)

Sori pitkästä tarinasta :/

Tsempit tyttötiikeri mihin ratkaisuus ikinä päädytkin :)
 
Terkku oon totakin miettinyt. Ja oon yrittänyt mieheltä vähän kyselläkin et kokeeko itse että olis masentunut. Ei kuulemma. Oo ehdottanut että kävis jonkun ammattilaisen kanssa juttelemassa. Ihan vaan kun ei selkeästikään mulle osaa puhua. "En mä mikään hullu ole" oli siihen vastaus... oon ajatellut et yritän vielä keskustella miehen kanssa näistä kaikista asioista kunnolla. En toisaalta haluaisi lopettakaan tätä suhdetta ilman että asiat selvitetään. Mutta kieltämättä välillä hirveästi kiehtoo ja päässä pyörii se ajatus, että mitä jos voisin saada onnellisen ja paremman parisuhteen....
Vaikka tokihan se olisi mahtavaa että saisin asiat kuntoon ja homman toimimaan tuon nykyisen kanssa. :)
 
Tyttötiikeri, puhuminen helpottaa. Itse aikalailla samanlaisen prosessin kävin läpi jonkin aikaa sitten.
Puheestasi huomaan, että et ole enää miehellesi se puoliso, vaan äiti. Sama oli mulla entisessä suhteessa. Periaatteitani vastaan päätin erota exästäni ja ajatella omaa ja lapsen hyvinvointia. Se että itsestä tuntuu pahalle ja itsellään on paha olla heijastuu myös jälkikasvuun.
Ja muutamat päätökseni tuomitsi, heille totesin eläväni täällä itseäni ja lastani varten ja päätökseni tosiaan elämässäni teen meidän parhaaksi. Tosin exälläni oli myös sitten lisäksi vielä alkoholi kuvioissa.

Olin tehnyt itselleni selväksi, että hyvinkin on mahdollista että loppuelämän lapseni kanssa kahden ollaan. Ja hyväksynyt asian.
Mutta tämä nykyinen suhde sitten syntyi kuin ihan puskista, en voinut uskoa, että saisin tunte miltä tuntuu olla rakastettu, arvostettu, tasavertainen kumppani (ei äitiroolia) vielä uudestaan. Joten kun sanotaan "ei se vaihtamalla parane", niin olen eri mieltä! :)

Muoks. Niin ja siis melkein vuoden yritin exälleni asiasta puhua ja kertoa että suhteemme alkaa vedellä viimeisiään. Hän ei vaan tajunnut. Sitten kun kerroin päätöksestäni, niin hän sanoi, että olisit aiemmin sanonut että meillä menee huonosti... Huoh, vain vuoden verran siis yritin sanoa...
 
Ei meilläkään mies ymmärtänyt tilaansa silloin, kun oli ns. tilanne päällä. Vasta myöhemmin, kun oli jollain ihmeen ilveellä selvinnyt masennuksestaan kotioloissa ilman ammattiauttajaa, mies totesi että taisinpa olla masentunut. Ja on moneen kertaan sen jälkeen pahoittelut käytöstään, vaikka eihän se varsinaisesti miehen vika ollut vaan sairauden. Voin kyllä kertoa, että piiiitkäksi venytin omaakin pinnaani, ja jotenkin selvittiin eroamatta.
 
Hyi helv mikä haju härskiintyneestä lihasta lähtee.. en ymmärrä. Avasin edellisiltana jauhelihapaketin, en paistanut kaikkea, jätin avonaisena jääkaappiin ja luoja mikä haju lehahti äsken koko keittiöön. Meinasin yökätä. Sit toinen mikä häiritsee.. kp18/28 ja mulla tulee ruskeeta valkovuotoa niinku menkat ois alkamassa??? Menkkaoloja ei kyllä oo.. mitä hittoa..
 
Tyttötiikeri toivottavasti saat asiat kuntoon miehesi kanssa, mutta muista myös oma hyvinvointi :Heartpink

:wtf:joo jauheliha kyllä alkaa haisemaan todella pahalle jos pääsee ilman kanssa kosketuksiin!! mielummin heitän aina pakkaseen sen mitä en käytä tai paista valmiiksi
 
Voimia Tyttötiikeri! ❤️ Täällä olikin jo ihanaiset antaneet hyviä vastauksia. Heidän kanssaan samaa mieltä!

Niin... Kohdussa edelleen raskausmateriaalia, 3,9x2,8cm kysta ja vaikka mitä (en edes enää muista kaikkea). Aamulla tähystetään ja sen mukaan otetaan pois mitä kaikkea sieltä löytyy. Illalla sain lopulta kipuihin samaa kipulääkettä mitä annetaan potilaille leikkauksen jälkeen. Hyvin piti kivut tähän asti aisoissa, nyt uusia koittaa pukata. Ai juu! Ne joutuu kattomaan oliko mulla sekä kohdun sisäinen, että ulkopuolinen raskaus! Olisin kai suomen ensimmäinen... Mut joo, mieli ollut nyt illan ihan ok, huumoria on pakko laittaa peliin mukaan, muuten alkais hajottaan lopullisesti. Tästä taas uuteen nousuun ja toivomaan, ettei jää traumoja.

Ihan mielettömästi plussaonnea aamun testaajille!!! ❤️❤️❤️❤️❤️
 
Myy. Miten hemmetissä kaikenlainen paska voi kaatua nuin ihanan ihmisen niskaan kuin mitä olet!? Ei voi ymmärrys riittää että miten helkkarin vahva ihminen olet! Taas tirahti vedet silmiin kun luki tuota tekstiä. Todella iso jaksu hali sinne ♡ jos olisin siellä niin varmaan halaisin sua tuntikausia :D toivottavasti siellä nyt kaikki saadaan kuntoon ja onneks edes kipulääkitys on vähän oloja helpottanu! ♥ Paljon voimia ♥
 
Hyvää yötä ihanat naiset! Yritän vähän jotain kommentoida, kun yövuorossa olen ja kerrankin on rauhallista :) Oon kyllä ahkerasti lukenut kaikki jutut ja tykkäilly, mutta en oo päässy koneelle että ois voinu patemmin kommentoida. Nyttenkin oon puhelimella ja tällä kun on niin hidas kirjottaa.

Onnea plussanneille! Paljon tarra sukkia ja liimaa matkaan mukaan!
Pahoittelut niille joilla kierto venyy ja niille kelle täti on tullut kylään. Olkoon tädin visiitti lyhyt ja pysyköön poissa ainakin seuraavat 9kk! :)

Mindiskö se oli joka viimeksi kyseli urheilu tottumuksista. Mä liikun kyllä paljon n. 5x viikossa kuntosalia ja/tai juoksua. Se on mun tapa vähentää stressiä ja kun oon töissä hektisellä osastolla jossa paljon tapahtuu kaikkee ja kun ei paljoo kotona voi/viitti työasioista puhua niin puran ne sitten liikuntaan ☺

Myylle voimia!❤ toivotaan että tällä kertaa kaikki saadaan ulos! Pyydät vaan kunnon tropit, niin ei tarvi olla kivussa.

Tyttötiikerille tsempit myös! Oon kans miehen kanssa ollu 10 vuotta yhdessä ja meillä on ollu yksi vaikeampi noin puoln vuoden jakso joka kuulostaa juurikin sun tilanteelta. Meillä ero oli ihan hilkulla mutta sitten saatiin puhuttua ja alotettua puhtaalta pöydältä. Toivottavasti saatte asiat kuntoon. Oon kyllä muiden kanssa samaa mieltä siinä että jos parannusta ei tule niin huonoon parisuhteeseen ei kannata jäädä! Helposti siinä pian omakin milenterveyskärsii ja heijastuu lapsiinkin pitkällä aikajuoksulla.

Toivottavasti murkku ehtii testata ennen kun painan pään tyynyyn, yritän sinnitellä hereillä :)

Tsempiä muille piinailijoille ja paljon plussa tuulia!!!

Pikasesti vielä omaanapaa. Täällä oviksen pitäis olla perjantaina. Ollaan nyt vähintään jokatoinen päivä heiluteltu peittoja. Viikonlopuksi pitäis vaan lähtee anopin ja appiukon luokse, tarvii toivoo että ovis olis ajallaan kun siellä onki sitten vähän vaikeempi puuhastella
Ovistikkukin alkaa jo tummua. Kuva on päivällä otettu ja kp 13 niin vois ehkä ollakin et kp 14 ois jo plussa? Yritän liittää kuvan tähän jos saan.
Hipsutin kp 14/29 (27-33)
99c1d7c8e887330b0aad6e1b2a15490e
 
Moi taas pitkästä aikaa. Oon laittanu tykkäyksiä, mut en oo vaan ehtiny kirjoittamaan aikasemmin. Nyt oon taas kerran yövuorossa ja silloin ehtii kirjoitella enenmmän ku täällä on niin rauhallista. Kommentoin ekaks ja laitan omia kuulumisia loppuun.

Viipsukka: Pahoittelut keskenmenoista ja voimia teille.:hug013

:welcomeHeartbeat,Jenna ja Smurffiina kuumeilemaan meijän kaa!:)

Junibea, Aphrael, Maaritmarianne: Pahoittelut menkoista!:sad001

Meritähti: Pahoittelut negasta!:sad001

Freyja: Onnea pienestä pojasta!:)

MindiS, Anni, Pepita,Mukkis, Peepe: Onnea plussista!:) Paljon vauvaliimaa ja tarrasukkia matkaan mukaan pienille.!:)

Vesta: Ihania ultakuulumisia ja ihana kuva vauvasta! Onnea myös uudesta työstä.:)

Pepe: Hyvä kun sait ultran aikaistettua.:)

Myy::hug013Sinnuu koetellaan liikaa!:sad001

Jm: Onnittelut ovisplussasta!:)

Johanna: Kiva kuulla, että pienellä kaikki hyvin. Nyt masua kasvattamaan ja nauttimaan raskaudesta!:)

Tyttötiikeri: Voimia siulle, mitä päätätkin tehdä, mutta ei tuo kuulosta yhtään mukavalta millaista siun elämä on.:hug013

Murkku: Jännään siun testiä! Toivon, että sieltä plussa pärähtää aamulla!:)

Ihania karvakamuja teillä!:)

Omaa napaa: Miulla alko menkat viime perjantaina.:sad001 Aamulla kun menin wc:hen, paperiin jäi veristä vuotoa ja sit hanat aukes kunnolla. Kierto oli sama 33 pvä ku edellinenkin. Itkuhan siinä tuli, et näinkö tässä taas kävi!:sad010 Siks tään otti rankemmin ku oli sillo viikolla se kylmäminen ja olo et tulis kippeeksi, ni se anto toivoa ku miulla on jokaisessa raskaudessa ollu, et alkaa muutamaa päivää ennen ku menkkojen pitäisi alkaa tuo raskaus-oire. Rinnat kipeyty toden teolla sillo torstaina ja nytkin ne on vielä kipeät. Miulla on tavallisesti menkkojen kesto 5 pvä ja kunnon vuoto loppuu bviim. kp 3 ja neljäntenä tulee vaan rusk. vuotoa ja viidentenä ei mitään. Nyt on kp 7 ja vieläkin tulee haalea verta. Mitähän tää nyt on?

No, tällä kertaa nuo oireet ei tarkoittaneet, että olisin raskaana. Nyt alko yk 5. Eihän tässä tietty hätää ole, mut miulle merkkaa eniten se ku ois halunnu pienemmän ikäeron tään pienimmän kaa ja nyt se vaan kasvaa, vaikkakin yksi kuukausi eteenpäin, mutta kuinka monta kuukautta tässä vielä menee....Tietty toinen asia on miun ikä. Täytän nyt keväällä 41 ja nythän tää mennee niin, että vauvan saaminen voi mennä lähemmäksi ensi kevättä, ennenkuin onni suosii. En siis tunne itseäni vanhaksi, mutta haluaisin, ettei menisi kauhean pitkälle tää raskautuminen ku ikää tulee koko ajan lisää ja tietty miettii sitäkin, että minkä ikäinen lapsi on kun ite on esim, 50v. Toivottavasti ymmärsitte, mitä tarkoitin edellisillä lauseilla.

No, tammivauvaa yrittämään seuraavana!:)

Hipsutin: Täällä toinen yökkö. Millä alalla olet?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top