Kiitokset tervetulotoivotuksista!
Pepe tossa kyseli noista tutkimuksista ja mun on pakko antaa pisteet julkiselle terveydenhuollolle (ainakin täällä etelän yliopistosairaalan alueella). Olin ihan ylättynyt, kuinka nopeasti, tehokkaasti ja ystävällisesti kaikki on toistaiseksi sujunut. Tietenkin hoitava lääkäri vaihtuu joka kerta ja mukana saattaa olla kandeja pällistelemässä, mutta aina on varmistettu ja kerrottu moneen kertaan mitä ollaan tekemässä ja miksi. Lisäksi ne tarjosi meille mahdollisuutta inseminaatioon, vaikka mitään selkeää tarvetta sille ei olekaan. Saatiin kuitenkin jäädä myös odottelemaan ja ottaa yhteyttä myöhemmin, jos mitään ei tapahdu.
Miehelle pitää tietysti myös vähän irtopisteitä heitellä. Olihan hän heti valmis vastaanottamaan myös huonot uutiset omista simpoistaan ja koki sperma-analyysin yhtä tärkeäksi osaksi kokonaisuutta. Taidan olla vieläkin vähän hämilläni siitä, että olen onnistunut löytämään noin selvästi vauvakuumeisen miehen
Ehkä inan verran ironiselta tuntuu, että juuri meidän täytyy sitä vauvaa näin kovin pitkään odottaa. (Ja mummujen myös!) Mutta täällä sitä huomaa, ettei yhtäkkiä olekaan yksin asiansa kanssa. Ja loppujen lopuksi, yllättävän moni kertoo olevansa samassa tilanteessa, mutta ei ole koskaan sanonut mitään. Ehkä me voidaankin olla se oman lähipiirimme julkilapseton pariskunta, joka ikävästä asiasta huolimatta voi luoda uskoa muihin samassa tilanteessa oleviin. Jotain hyvää tästäkin kivireestä!
No niin. Nyt menen taas kuvittelemaan itselleni lisää oireita. Nää samat on joka kierrossa ja kuuluu mun normaalirytmiin. Mut niin näköjään kuuluu tämä liioittelu ja kuvitteleminenkin tätä nykyä. How. Sad. Is. That.