Mä oon myös kaikilla kerroilla lopettanut tupakoinnin plussaan, ekat viikothan juurikin leijuin niin siinä "oon raskaana, mä oon raskaana" -ajatuksessa, etten edes koko tupakkaa muistanut (tosin mulla tupakkaan ei ookkaan muuta "suhdetta" kuin "saan olla hetken ihan rauhassa", saatan siis muutenkin olla joskus jonkun päivän kokonaan polttamattakin, jos on oikein hyvä fiilis eikä mulle oo koskaan tullut mitään vierotusoireitakaan) ja siinä vaiheessa, kun ois voinut tupakka tulla mieleen, oon jo oksentanut niin kaaressa, että ajatuskin yhtään minkään laittamisesta suuhun on ollut kammottava.
Niin tosta pahoinvoinnista vielä, mulla se oli siis sitä luokkaa, että jo hampaiden harjaus pisti oksentamaan, omena oli ekassa raskaudessa ainoa, mikä pysyi sisällä...niitä en vieläkään oikein pysty syömään, niin tarpeekseni sain niistä sen 20+ viikon aikana :D Kakkosta odottaessa sisällä ei pahimmassa vaiheessa pysynyt edes se tai vesi, olin tiputuksessa ja sain lääkityksen (joka sentään vähensi oksentelua, mutta pahaa oloa ei). Mä siis oksensin jo aamulla ennen syömistäkin, yökkäsin vaikka ihan tyhjääkin, jos mitään ei enää vatsassa ollut. Naamaan, kaulaan ja silmiin tuli "mustelmia" siitä ja vatsa- ja selkälihakset oli ihan krampissa. Ja oli siis ihan sama mitä söin tai olinko syömättä, olo oli aina karmea. Esikoisen aikana opiskelin vielä ja ainoa keino selvitä aamulla kouluun oli se, että söin ekan kerran vasta lounaan koulussa, pystyin nimittäin aamulla mahanesteetkin oksennettuani ajamaan sen 40km kouluun, vaikka yökkäilinkin, kun mitään ei enää ollut ylös tulossa.... Koulussa opettajat kehuivat, että "sä oot kyllä uskomattoman pirteä ja hyvinvoiva odottaja", olo oli itsellä kyllä kaikkea muuta :D Hiukan ne yllättyi, kun kerroin, etten ole syönyt mitään pitkälti yli 12 tuntiin, jotta pystyn edes joten kuten istumaan tunneilla...lounastauko oli onneks pitkä, siinä ehti kaapata sen pienen annoksen lautaselle, syödä nopeesti siitä sen minkä pystyi ja poistumaan äkkiä ruokalasta (kun kaikki ympärilläkin oleva ruoka ja ruokailun äänet saa oksentamaan) ja sitten jotenkin "meditoimaan" sen vähän ruuan pysymään sisällä ("hengitä syvään ja rauhallisesti - mulla ei ole paha olo, mulla EI ole paha olo"). Joskus se onnistui, joskus ei... Mutta selvittiin hengissä -minä ja ihanat lapset- se on pääasia <3