En päässyt tällä viikolla neuvolaan sydänääniä kuuntelemaan, joten menen huomenna yksityiselle ultraan, kun en jaksa enää odottaa kahta viikkoa, että tiedän onko siellä edes enää ketään. Viimeksi 10+4 ultrassa kaikki oli hyvin, mutta siitä on pitkä, pitkä aika! Jännittää huominen, mutta toisaalta jos huomenna saisin tietää, että vaavi on edes hengissä niin tää rakenneultra-jännitys vois hieman haihtua. Ehkä siellä vois sitten keskittyä kuuntelemaan rakennejuttujakin. Itellä oli aivan mahtava kätilö viimeksi, olin niin paniikissa ja niin varma, että tyhjää täynnä on massu tai väärässä osoitteessa, joten mukavan kätilön myötä siitä tulikin tosi positiivinen kokemus jännityksestä huolimatta. Huomenna ihan sama, millanen tyyppi ja mitä tekee tai sanoo, kunhan vain vauva olis hengissä! On niin huono äiti olo, kun en ole aiemmin tyrkyttänyt itteäni tarkastamaan tilannetta. Aattelin vaan olla nöyrä ja tehdä niin kuin sanotaan. Tosin, jos jotain on mennyt pieleen, niin tuskin sitä olisin voinut estääkään tai asialle mitään tehdä.
Tässä "onkohan vauva hengissä"- jännityksessä en ole oikein pohtinut sukupuolen kysymistä rakenneultrassa. Mies on sitä mieltä, että ehdottomasti kysytään, itseä jännittää (sukupuolesta siis muuten viis, kunhan olis hengissä ja kutakuinkin terveenä), että jos se meneekin vääriin. Että ajattelis koko ajan, että poika se on ja hommais poika-juttuja ja sit oliskin mennyt pieleen. Joo, en tiedä kuinka usein näin käy. Siskon kaksosista vaihteli - joku kerta kätilö sanoi, että tyttö ja poika, seuraavalla kerralla poika ja poika ja lopputulos oli tyttö ja poika [8|] Tosin varmaan kaksosista oli hankalampi kattoa, kun menivät varmaan toistensa eteen jne. eikä ne kätilöt näitä arvelujaan varmuutena ilmaisseetkaan [:)]
Onnea huomisille rakenneultrattaville ja kertokaahan kuulumisia! [:)]