Mulla oli ollu poikavauva mielessä kun sille ois nimikin valmiina ja luulin että odotan poikaa. Jotenkin olin myös miettiny että ois jotenki "perinteisesti arvostetumpaa" synnyttää poika :0
Miehelle ollu onneksi koko ajan samantekevää kumpi tulee :) Hänen puolesta ei olisi tarvinnut edes kysyä sukupuolta ultrassa.
En ees tiedä kenen kuvittelin arvostavan sitä jos synnytän pojan?? Isovanhempienko?? Kukaan ei ole mitenkään ees vihjannu siihen suuntaan kumpaa toivovat :0 Ehkä olin aatellu kun mun suvussa jo paljon tyttöjä... Olin mä siis molempia toivonu, mutta jotenki näin esikoisen poikana.
Noh kun kuultiin, että tyttö niin sen jälkeen alkoi tuntua tosi pahalta ajatus että oon aatellu poikavauvaa meille ensimmäiseksi :/ Vaikka masussa kasvaa meidän ihana rakas tyttö, jota en vaihtais mihinkään
Ja siis jo pari päivää ultran jälkeen alkoikin tuntua että haluankin enemmän just tytön
Ajatus tyttölapsesta alkoikin tuntua tosi mieluisalta ja innoissaan hankkinu vaaleanpunaista ja haaveillu meidän
pikkuprinsessasta :) Nyt en tiedä kuin kauan kestäiski sopeutua jos vauva paljastuisikin pojaksi :0
Jotenkin tuntuu hullulta miksi tuollaiset vanhanaikaiset odotukset on onnistunu
vaikuttamaan muhun :0