Psyyke

[elinaako]

Itsellä varjostaa ehkä aavistuksen odotusta myös perhetilanne. Omat vanhempani suhtautuivat jokseenkin erikoisesti jo silloin kun odotin esikoistani, äiti erityisesti oli hieman nihkeä. Kuitenkin molemmat ihastuivat poikaan kovasti ja olenkin lähes varma että tuleva lapsi ei saa yhtä paljon huomiota. Tällä kertaa tosin luulen, että isompi ongelma on isälläni, hän sai äsken tietää että minulla on alkuraskaus nyt meneillään, niin vastaus vaan oli "herranjumala, eihän".

Haha, miehen isän kommentti esikoisen tulosta kuullessa oli, että "en halua kuulla tuommosia uutisia, elämä on pilalla". jos se joskus miettisi sanomisiaan, niin varmaan katuisi, koska on ihan innoissaan pappana olemisesta. Mutta mitäs me moisista latistajista välitetään, raskaus on iloinen asia ja lapsi toivottu ja rakas.

Mie en uskalla yhtään luottaa, että kaikki menis hyvin ja on tosi raskasta. Esikoisen raskausaika meni hienosti ja ongelmitta, mutta silti on taas se epäusko ja epävarmuus, että voiko kaikki mennä hyvin ja onko meille tosiaan tulossa vauva. Enkä ole menossa alkuraskauden ultraan, koska tiiän, että se helpotus kestäisi ehkä päivän ja sitten murehtisin taas. Kuitenki aika kallis se ultra.

Olen yrittänyt ajatella, että kaikki on hyvin kunnes jotain päinvastaista ilmenee. Suurempi todennäköisyys kuitenkin sille, että kaikki on ihan hyvin. Siihen on vaan vaikea luottaa, kun haave toisesta lapsesta on niin suuri. Oman pelon takia en vielä halua liittyä mihinkään fb-ryhmäänkään, koska kyllä sinne isoon joukkoon aina joku mahtuu, jolle keskenmeno tulee ja sitten se lisää omaa pelkoa.

 

[Kukkis92]

Viimeiset pari päivää on kyllä ollut taas rankkoja psyykkisesti. Keskenmenon pelko on taas ollut eri tavalla läsnä. Ehkä toive raskauden onnistumisesta on vain niin suuri, että pelottaa. Tai pelko miten siitä selviää jos tuleekin toinen keskenmeno. Ehkä pelkoa on aiheuttanut se ettei oireet ole niin merkittävät kuin odottaisin RV 7+1 olevan. Huoh.

 

[Koirankorva]

Täällä ollaan hyvinki skeptisiä.
Tuulimunaraksaus ja keskenmeno takana. Nyt kolmas raskaus. Vuotoa alko tosiaan 4+0 ja nyt 4+3. Vuotoa tulee aina ajoittain ja sit ei ollenkaan.
Oon täysin asennoitunu keskenmenoon ja odotan vaan, että vuoto kunnolla alkais. Ja toivon, että ne ottais mut tutkimuksiin vaikka niin alussa menee kesken.

Testit on vahvistunut, mikä on toki hyvä asia. Mutta ei se sitä kerro, ettäkö se ei kohta lähde haalistumaan. Miten niin negatiivinen?

 

[BarbaMama81]

Viimeiset pari päivää on kyllä ollut taas rankkoja psyykkisesti. Keskenmenon pelko on taas ollut eri tavalla läsnä. Ehkä toive raskauden onnistumisesta on vain niin suuri, että pelottaa. Tai pelko miten siitä selviää jos tuleekin toinen keskenmeno. Ehkä pelkoa on aiheuttanut se ettei oireet ole niin merkittävät kuin odottaisin RV 7+1 olevan. Huoh.

Ymmärrän täysin huolesi noiden raskausoireiden puuttuessa. Sitä vaan olettaa voinnin olevan pääsääntöisesti huono, vaikka ihan yhtä pääsääntöisesti voi olla hyväkin. Ja tosiaan sitä kautta ei sitten konkreettisesti koe edes olevansa raskaana. Tuttuja tunteita.

Itse olen nyt käynyt tuolla pihalla kunnolla tuulettumassa päivittäin ja yrittänyt hengitellä raikasta syyssäätä napaan (lue kohtuun) saakka. Sain psyykattua itteni siten, etten vaan voi hallita tätä asiaa mitenkään. Nyt mulla tosiaan sitten vielä aavistuksen tuhruttelee, mutta huomaan olevani aika rauhallinen asian suhteen. Ja kädetön.

 

[BarbaMama81]

Koirankorvalle myös lämpimiä ajatuksia täältä. Lapsenkaipuu ja tyhjä syli on pahimpia asioita joita tiedän; sen tien olen itsekin aikoinani käynyt. Tällä hetkellä onneksi kuitenkin eletään vielä ihan täydet toiveet yllä ja pohditaan jatkot tarvittaessa uudelleen.

 

[Jenpula]

Minullakin eka raskaus, ja tottakai pelko on joka toinen sekunti läsnä, kun joka toinen sekunti oon onnen kukkuloilla ja suunnittelen jo lastenhuoneen sisustusta.
Minun mieltä varjostaa tosi menkkamaiset kivut ja menkkani on aina olleet kivuliaat. Nyt on hetkiä ettei koske kuin nivuseen, mut pelottaa kun kipua (niinkuin menkoissakin aina) on enemmän oikealla puolella. Liittyneekö niihin, vai voiko säteillä esim tuo nivuskipu? Lueskelin netistä että nivuskipu on ainakin merkki että kohtu kasvaa.
Mies just sanoi että olen aina kamala huolehtija ja murehtija joka asiaan, että nyt kannattaisi rauhottua ettei stressi vaikuttisi tähän vauvaan..
Mut minkäs teet, lapsi kauan kaivattu ja murehtijaluonne odotan innolla ja kauhulla ekaa ultraa, voisin veikata että melkein paniikin vallassa sinne menen, jos tämä nyt etenisi turvallisesti sinne asti. Vois nää kuukautismaiset vihlaisut ja jomotukset loppua kun viikon olleet, tosin nyt tällä viikolla enempi kun oli menkkojen virallinen alkupäivä maanantaina. Viikonlopuksi pitäs kaveriporukan kaa lähtee reissuunkin, saa onneks muuta ajateltavaa :)

 

[Zee]

Niukkaa veristä vuotoa tulee jopa joka neljännellä alkuraskaudessa https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00107

Mulla verta tuli ekassa raskaudessa yhtenä päivänä ja kaikki meni hyvin, tässä nykyisessä tuli kaksi päivää 4+0 ja 4+2 ja sen jälkeen ei enää ja raskaustestit vahvistuivat hyvin mutta en toki tiedä miten etenee.

Mutta siis isot tsempit tiputtelijoille ja kaikille muillekin stressaajille. Täällä yksi stressaaja myös yritän vain ajatella, että parhaani teen eikä muuta voi. Ja toivon ensi viikon varhaisultran rauhoittavan enemmän kuin mitkään ajatukset

 

[tseitsei]

Mä varasin perjantaille varhaisultran kun mulla ei vaan pää kestä odottaa että onko siellä elämää. Oireet vaihtelee koko ajan eikä mikään oo samanlaista kuin ekassa raskaudessa.

 

[BarbaMama81]

Mullakin muuten kaikki ollut ihan erilaista kuin ekassa raskaudessa. Siksi varmaan niin outo olo onkin, ei yhtään sitä mitä odotti.

 

[bello]

Jep sama täällä. Olot on niin erilaiset ettei aivo pysy mukana Olis helpompaa ehkä, jos ei olis mitään ennakko-odotuksia. Mäkin olen kyllä murehtijaluonne

 

[jesperi]

Huh, juuri puhuittiin eilen miehen kanssa, että ei oikein muista meidän poikien raskaus-vauvaajasta enää mitään koska se meni ihan sumussa (ikäerot: 10kk 3vko vanhimman ja keskimmäisen välillä ja 2v keskimmäisen ja nuorimman välillä). Sitä kuitenkin muistan, että ei ole ollut mitään sellaista pahoinvointia, että olisi aamuisin oksentellut - muuten kuin kerran pari kiitos vitamiinien. Hankalin muisto mitä pelkään oli meidän nuorimman synnytys - kun oli kierukkalapsi, siis oli minulla synnytyksen jälkeen pieniä komplikaatioita -istukka ei meinannut irtoa ollenkaan ja jäi aikamoinen trauma siitä mitä lääkäri lääkärin perään yritti painaa kohtuani mikä oli sairaan kipeä muutenkin... ennen kun ne lopulta tajusivat että ei auta mikään ja leikkaukseen mennään. Tää oli kamala kokemus ja pelkään tälläisen toistuvan .. Toivottavasti ei, mutta sellaiset ajatukset vaikka raskautta ainoastaan 4+2 ...

 

[Koirankorva]

Ahdistaa kyllä nyt tilanne

Niukkaa veristä vuotoa tulee jopa joka neljännellä alkuraskaudessa https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00107

Mulla verta tuli ekassa raskaudessa yhtenä päivänä ja kaikki meni hyvin, tässä nykyisessä tuli kaksi päivää 4+0 ja 4+2 ja sen jälkeen ei enää ja raskaustestit vahvistuivat hyvin mutta en toki tiedä miten etenee.

Mutta siis isot tsempit tiputtelijoille ja kaikille muillekin stressaajille. Täällä yksi stressaaja myös yritän vain ajatella, että parhaani teen eikä muuta voi. Ja toivon ensi viikon varhaisultran rauhoittavan enemmän kuin mitkään ajatukset

Tiedän kyllä, että vuodot on tavallisia. Kahden keskenmenon jälkeen asiaan vaan ei kovin helposti pysty kevein mielin suhtautumaan. Jatkuvasti takaraivossa vaan huutaa, että tämäkin menee kesken. Oon vähän nyt ku mielipuoli tehnyt testejä ja ens viikolla käyn kurkkaamassa, onko siellä mitään kehittymässä vai joko siellä on pelkkää mössöä

 

[Zee]

Koirankorva joo uskon todellakin ettei tässä nyt mikään oikein auta :arghh: mutta toivotaan parasta ei kuitenkaan missään nimessä mitenkään toivoton tilanne!

 

[Ginger]

Alkaa stressata tää pahoinvointi. En saa juuri syötyä kuin satunnaisesti ja silloinkin ei ole kovin terveellistä ruokaa, mitä alas saan. Tuntuu, että mitä tästä muka eteenpäin menee, huonoa ruokaa vähän, vitamiinit yms uupuu. Vitamiinitablettia en pysty kuvittelemaankaan että saisin alas, kerran sain nieltyä, mutta tuloksena ihan yletön oksentelu. Yleisvointi kehnostuu ja on ihan surkea olo, kun kaikki yököttävät, en pysty edes kotona siivoamaan, ruoanlaitosta puhumattakaan.

 

[Sansku]

Alkaa stressata tää pahoinvointi. En saa juuri syötyä kuin satunnaisesti ja silloinkin ei ole kovin terveellistä ruokaa, mitä alas saan. Tuntuu, että mitä tästä muka eteenpäin menee, huonoa ruokaa vähän, vitamiinit yms uupuu. Vitamiinitablettia en pysty kuvittelemaankaan että saisin alas, kerran sain nieltyä, mutta tuloksena ihan yletön oksentelu. Yleisvointi kehnostuu ja on ihan surkea olo, kun kaikki yököttävät, en pysty edes kotona siivoamaan, ruoanlaitosta puhumattakaan.

Ootko ollu tuosta neuvolaan yhteydessä? Kannattais ehkä jo mun mielestä, eikös tätä oo kuitenki jatkunu jo pidempään?

 

[Ginger]

Ootko ollu tuosta neuvolaan yhteydessä? Kannattais ehkä jo mun mielestä, eikös tätä oo kuitenki jatkunu jo pidempään?

Viikon noin. Olin jo yhteydessä, aikaistivat ultraa ja kehottivat menemään tipalle jos tuntuu että ei pysy neste sisällä. Sellainen tilanne ei vielä ole, vettä ja limsaa saan juotua jotenkuten. Ruoka isompi haaste

 

[Sansku]

Viikon noin. Olin jo yhteydessä, aikaistivat ultraa ja kehottivat menemään tipalle jos tuntuu että ei pysy neste sisällä. Sellainen tilanne ei vielä ole, vettä ja limsaa saan juotua jotenkuten. Ruoka isompi haaste

Meniskö joku mehukeitto tai vaikka itse tehty lievä kasvissosekeitto paremmin?

 

[Ginger]

Meniskö joku mehukeitto tai vaikka itse tehty lievä kasvissosekeitto paremmin?

Mustikkakeittoa olen saanut alas pieniä määriä, kuten myös kaupan tomaattikeittoa. Ruokaa en tosiaan pysty laittamaan ja enimmäkseen kypsät vihannekset haisee uskomattoman kuvottavalle Olo helpottaa aina hetkeksi, kun saan jotain proteiinia syötyä.

 

[Mirkki]

Minullakin eka raskaus, ja tottakai pelko on joka toinen sekunti läsnä, kun joka toinen sekunti oon onnen kukkuloilla ja suunnittelen jo lastenhuoneen sisustusta.
Minun mieltä varjostaa tosi menkkamaiset kivut ja menkkani on aina olleet kivuliaat. Nyt on hetkiä ettei koske kuin nivuseen, mut pelottaa kun kipua (niinkuin menkoissakin aina) on enemmän oikealla puolella. Liittyneekö niihin, vai voiko säteillä esim tuo nivuskipu? Lueskelin netistä että nivuskipu on ainakin merkki että kohtu kasvaa.
Mies just sanoi että olen aina kamala huolehtija ja murehtija joka asiaan, että nyt kannattaisi rauhottua ettei stressi vaikuttisi tähän vauvaan..
Mut minkäs teet, lapsi kauan kaivattu ja murehtijaluonne odotan innolla ja kauhulla ekaa ultraa, voisin veikata että melkein paniikin vallassa sinne menen, jos tämä nyt etenisi turvallisesti sinne asti. Vois nää kuukautismaiset vihlaisut ja jomotukset loppua kun viikon olleet, tosin nyt tällä viikolla enempi kun oli menkkojen virallinen alkupäivä maanantaina. Viikonlopuksi pitäs kaveriporukan kaa lähtee reissuunkin, saa onneks muuta ajateltavaa :)

Mulla oli esikoisen ajalla menkkajomoa alusta loppuun saakka, eli turhaan hätäilet! Joillain vain jomottaa ja kuuluu asiaan, ei ole huolestuttavaa Toki loppuvaiheessa sitten jos supistaa samalla kun jomottelee, niin kannattaa kuulostella, mutta ihan on normaalia!

 

[Jenpula]

Mulla oli esikoisen ajalla menkkajomoa alusta loppuun saakka, eli turhaan hätäilet! Joillain vain jomottaa ja kuuluu asiaan, ei ole huolestuttavaa Toki loppuvaiheessa sitten jos supistaa samalla kun jomottelee, niin kannattaa kuulostella, mutta ihan on normaalia!

Kiitos tsempistä tänään ollut pikkuisen vähemmän kuin eilen, lähinnä sillon tällön oikealla puolella pientä jomottelua kyykistellessä yms, ja rinnoissakin vain koskettaessa nännit kipeät. Toivottavasti huomennakin vähän helpompi päivä kun olis yli 4h junassa istumista edessä. Onneksi ens viikko lomaa niin saa lepäillä :)